Yli neljäkymmentä kirjaa julkaisseella Eagletonilla on takanaan poikkeuksellisen pitkä akateeminen ura, joka edelleen jatkuu. Työn alla on muun muassa projekti, jossa Eagleton etsii tapaa paikallistaa kulttuuria ruumiiseen Ludwig Wittgensteinin, Tuomas Akvinolaisen ja Marxin ajattelun avulla. Kuva: Marko Junttila


Eagletonin vuonna 2012 ilmestynyt Miksi Marx oli oikeassa? teki kommunismin isästä osaltaan taas ajankohtaisen myös Länsi-Euroopassa. Teos ilmestyi keskelle talouskriisin kurimuksessa kamppailevaa Eurooppaa, eikä lainkaan sattumalta. Kapitalismin ongelmat sisältyvät jo sosialismin teoriaan, Eagleton muistuttaa.

– Viimeaikainen kapitalismin kriisi muistutti hyytävällä tavalla siitä, kuinka sairaalloisen haavoittuva kapitalistinen systeemi on. Sosialistinen kritiikki on niin relevanttia kuin se vain voi olla juuri nyt. Elämme maailmassa, jossa kaikki muu tuntuu olevan alistettuna vallitsevalle talouden logiikalle. Tarvitsemme toisinajattelijoita, jotka esittävät poliittisia vaihtoehtoja, Eagleton sanoo.

Eagletonille vaihtoehto on nimenomaan vasemmistolainen ja sosialistinen. Hän sanoo, että työväenluokka ei ole kadonnut minnekään vaan päinvastoin levittäytyy koko maailmaan. Marxin sanoma vapautuksesta ei ole koskaan ollut ajankohtaisempi.


Vapauden puolesta

Eagleton sanoo olevansa ennen muuta juuri vapauden puolestapuhuja. Hänelle kapitalismin keskeinen ristiriita on siinä, että liian suuri taloudellinen vapaus johtaa lopulta sosiaaliseen epävapauteen: toisten rikkaudesta tulee toisten kurjuutta. Eagleton kritisoi erityisesti taloudellista neoliberalismia mutta puolustaa samalla klassista liberalismia ja sen hellimää vapauden ideaalia.

– Marx uskoi, että keskiluokan vapaus on ollut historian vallankumouksellisimpia voimia. Kommunistinen manifesti ylistää keskiluokkaa. Tälle perinteelle sosialismikin rakentuu: nimenomaan vapaus on sille tärkeää. Samalla sosialismi kuitenkin kysyy, miksi toisten vapaus muuttuu toisten orjuudeksi.

– Mutta en näe sosialismin ja liberalismin välillä merkittävää katkosta, jos siis ajattelemme suuria klassisia liberaaleja ajattelijoita. Marx näki, millainen emansipoiva voima he olivat. Juuri liberaalit ajattelijat käänsivät historian kulkua kohti vapautta, ulos aiemmista absoluuttisista ja alistavista regiimeistä. Marx ylisti heitä, toisin kuin monet nykyvasemmistolaiset, jotka näkevät liberalismin yksiulotteisesti vihollisenaan.


Fasismi nousee

Talouskriisin myötä myös maahanmuuttovastaisten puolueiden suosio on noussut ympäri Eurooppaa. Eagletonia tämä ei yllätä. Hän uskoo, että radikaalioikeiston nousu on tiukasti kytköksissä kapitalismin historialliseen dynamiikkaan.

– Fasismi ei oikeastaan koskaan häviä täydellisesti. Niin kauan kuin on olemassa luokkayhteiskunta, tarvitaan myös syntipukkeja uhrattaviksi. Tämä on erittäin selkeä esimerkki siitä Marxin ajatuksesta, että taloudellinen järjestelmä on determinoitu ja sisältää pakottavia lainalaisuuksia. Yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää, taloudellinen järjestelmä kohtaa säännöllisin väliajoin kriisin. Mitä pahempi kriisi on, sitä voimakkaammin tällaiset inhottavat oikeistolaiset puolueet nostavat päätään. Oudolla tavalla niiden suosio on eräänlainen marxilaisen analyysin indikaattori. Yksi asia seuraa aina toista.

– Vapaat markkinat ja työvoiman vapaa liikkuvuus myös tarkoittavat automaattisesti muuttoliikkeitä sosiaalisine ongelmineen. Tälle kapitalismi ei oikein voi mitään.


Jeesus – ensimmäisiä sosialisteja

Suomalaisittain Terry Eagletonissa kiinnostavaa on se, että hän on paitsi sosialisti myös vakaumuksellinen kristitty. Eagleton on kirjoittanut useita teologisia teoksia ja tehnyt myös marxilaisia tulkintoja kristinuskosta. Hänelle uskonto ja politiikka eivät ole erotettavissa toisistaan, eikä niiden edes tule sitä olla.

– Jeesukselle uskonto oli hyvin poliittista. Kun hän sanoi, että keisarille pitää antaa se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu, hän ei tarkoittanut, että politiikka ja uskonto pitää täydellisesti erottaa toisistaan. Tämä ei olisi ollut edes mahdollista tuon ajan juutalaiselle. Juutalaisuus oli syvästi eettinen uskonto. Siihen kuuluivat esimerkiksi vahva oikeudenmukaisuuden vaatimus sekä köyhien auttamisen ja siirtolaisen vastaanottamisen velvoite. Maallisen ja taivaallisen hallitusvallan täydellinen erottaminen toisistaan Jeesuksen puheen perusteella perustuu evankeliumin anakronistiseen luentaan, Eagleton esittää.

Eagleton on ollut myös yksi näkyvimmistä niinsanotun uusateismin kriitikoista Brittein saarilla. Hän sanoo, että Richard Dawkins kumppaneineen ei ole lainkaan käsittänyt, mistä uskonnosta on kyse.

– Kasvoin itse katolisena ja opiskelin Cambridgessa aikana, jolloin kirkko uudistui monella tavalla. Oli Vatikaanin toinen konsiili, vapautuksen teologia ja muita uudistuksia. Monet ateistiset tai agnostiset tutkijat ostavat ateisminsa halvalla. He eivät edes kohtaa kristinuskoa, jota vastaan olisi vaikea argumentoida. Sen sijaan he tekevät ratkaisunsa sellaisen uskonnon mielikuvan perusteella, joka on tavalla tai toisella karakterisoitu ja yksinkertaistettu. Itse sain kohdata kristinuskon, joka oli poliittisesti mielekäs. Sitä ei ollut helppoa torjua tai ainakin torjuntaa olisi pitänyt perustella aivan eri tavoin.


Marx ja kristinusko?

Mutta eikö kristinuskossa ja marxilaisuudessa ole syvä keskinäinen ristiriita? Eagletonin mielestä asia on päinvastoin.

– Marxilaisuus ja kristinusko ovat hyvin samanlaisia, molemmat ainakin erittäin autoritaarisia, nauraa Eagleton.

– No, molemmat myös ovat joutuneet kohtaamaan groteskin perversion opeistaan. Sosialismin tapauksessa se oli stalinismi, kristinuskolla esimerkiksi kirkon monet ongelmat. Pohjimmiltaan en usko, että isoa ristiriitaa on. Molemmat uskovat muutokseen ja molemmilla muutos lähtee köyhistä. Molemmat ovat sitoutuneet oikeudenmukaisuuden ajatukseen ja molemmat myös ottavat historian vakavasti.

– Marx itse tietysti torjui uskonnon. Se, mitä hän torjui, oli kuitenkin selvästi ideologinen versio uskonnosta. Samaan aikaan hän luki mielellään esimerkiksi Vanhan Testamentin profeettoja, mitä moni ei ehkä tiedä. Marxin lause ”uskonto on oopiumia kansalle” on tietenkin tunnettu klisee. Marx kuitenkin sanoi myös, että uskonto on sydämettömän maailman sydän ja sieluttoman maailman sielu. Se, mistä hän ei kristinuskossa pitänyt, oli uskonnon taipumus tehdä kärsimyksestä luonnollista syntien sovitusta. Mielestäni tämä on kuitenkin virhetulkinta kristinuskosta. Jeesus ei Uudessa Testamentissa halua meidän kärsivän syntiemme tähden. Päinvastoin hän pitää inhimillistä kärsimystä pahana.


Yliopiston puolesta on taisteltava

Yliopiston tilaa kriittiseen sodanjälkeiseen akatemiaan kasvanut ja klassisesta sivistyksestä ammentava Eagleton katsoo huolestuneena. Hänen mukaansa läpitunkeva kapitalistinen ajattelumalli on tuotu yliopistoihin kaikkialla huolimatta akatemian jatkuvasta vastustuksesta. Talouden logiikka on ottamassa niskalenkkiä yhteiskuntien globaalista omatunnosta.

– Törmään tähän samaan huoleen joka puolella maailmalla, Etelä-Afrikassa, Intiassa, Yhdysvalloissa. Elämme jonkinlaista historiallista hetkeä. Kapitalismin aikaisemmassa vaiheessa yliopistot, kuten taide, onnistuivat säilyttämään jonkinlaisen prekariaattisen autonomian. Postmodernissa, kehittyneemmässä kapitalismissa tämä on koko ajan vaikeampaa. Olemme todistaneet skandaalimaista tiedon yksityistämistä ja rekisteröimistä yritysmaailman nimiin, siis todella skandaalimaista. Tämän prosessin tarkoituksena on ollut yliopistojen pitkän historian päättäminen kritiikin keskuksina.

– Aina yliopistojen kritiikki ei ole ollut tehokasta tai osuvaa, mutta ainakin uskoimme, että sen esittäminen on yksi työmme keskeisistä tarkoituksista. Henkilökohtaisesti minulla kävi oikeastaan onni, kun jätin Oxfordin oikeaan aikaan, juuri ennen tämän uskomattoman voimakkaan ja etuoikeutetun yliopiston muuttumista managerialistiseksi. Yksi syy lähtööni oli muuten se, että minusta tahdottiin tehdä laitoksen johtajaa. Jos olisin tahtonut tällaista uraa, olisin mennyt akatemian sijaan General Motorsille. Lähdin siis ulos, vaikka en tietenkään kokonaan. Vaimoni on töissä Pohjois-Irlantilaisessa yliopistossa. En koskaan ole nähnyt aikaa ja tilannetta, jolloin niin moni nuori tutkija haluaa jättää akateemisen maailman.

– En tiedä, miten tässä lopulta käy, mutta uskon, että muuttajilla ja uudistajilla on edessään vielä työtä. Vastassa on aikamoinen joukko älykkäitä ja sanavalmiita ihmisiä, jotka työskentelevät suhteellisen pienissä yksiköissä ja voivat liittyä melko helposti yhteen. He ovat myös ehkä tiedostavampia ja kriittisempiä valtaapitäviä kohtaan kuin monet muut ihmiset. Ei ole välttämättä kovin viisasta hallituksilta mennä liian pitkälle. Toisaalta he tekevät mitä tekevät taloudellisten pakkojen vuoksi, niinkuin kapitalismissa sanotaan. Mutta jos annamme heidän onnistua, tapahtuu jättimäinen historiallinen katastrofi. Kokonaisia traditioita kritiikkiä, reflektiota ja kontemplaatiota joutuu uhanalaiseksi globaalilla skaalalla. Emme saa antaa sen tapahtua.

Tapio Nykänen
YTT, tutkija
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta
Lapin yliopisto