– Mielenterveyteen liittyvät ongelmat muuttavat ihmisen toimintakykyä ja katkovat osallisuutta yhteiskuntaan. Mielenterveysyhdistyksissä mielenterveysongelmien kanssa elävät ovat kuitenkin omien yhdistystensä toimijoita tukien toisiaan, kertoo Lapin yliopiston sosiaalityön lehtori Liisa Hokkanen tutkimuksen taustasta.

Hokkanen selvitti tutkimuksessaan tällaisen jaetun, vapaaehtoisen ja vertaisuuteen perustuvan toiminnan merkitystä mielenterveyskuntoutujien yhteisölliseen toimijuuteen ja valtaistumiseen . Tutkimuksessa tarkasteltiin tarkemmin muutamia mielenterveysyhdistysten toimintamuotoja: avoimia kohtaamispaikkoja, vertaisryhmiä, kahdenkeskistä vertaistukitoimintaa, kokemusasiantuntijuutta ja hallitustyöskentelyä.

Tutkimuksen mukaan mielenterveysyhdistysten aktiivit kokevat toiminnan lisänneen mielekästä toimintaa, yhteisöllisyyttä ja vaikuttamismahdollisuuksia.

– On houkuttelevaa asettaa yhdistystoiminnan tavoitteeksi työmarkkinoille pääsy ja mielenterveysongelmasta kuntoutuminen. Tällaiset tavoitteet eivät kuitenkaan vastaa yhdistysaktiivien kokemaa yhteiskunnallista todellisuutta. Heille kyse on toipumisesta, jossa yhdistystoiminta tarjoaa sosiaalisen kiinnittymisen reittejä. Yhteisössä näkee erilaisia elämänkohtaloita ja -tilanteita, joka tuottaa omaan toipumiseen uusia näköaloja, valmiutta ja kumppanuutta. Toipuminen on prosessi, jossa kukin ottaa niitä askelia, jotka vievät häntä eteenpäin, Hokkanen sanoo.

Toipumista edistää myös se, että yhdistystoiminta muuntuu jäsentensä mukaan.

– Mielenterveysyhdistysten toiminta rakentuu sellaiseksi, millaisia aktiivit ovat ja millaista osaamista heillä on. Toimintaan kuuluvat seesteiset ja intensiiviset vaiheet; samoin kuin ristiriidat, neuvottelut, innostumisen ja onnistumisen kokemukset, Hokkanen kuvailee.

Liisa Hokkasen mukaan ei-ammatilliset kuntoutumisen muodot ja mahdollisuudet jäävät usein sivuun, kun kuntoutusta katsotaan vain järjestelmäkeskeisesti.

– Erilaisissa paikallisissa toimintaympäristöissä tarvitaan ja on mahdollisuuksia erilaiselle toiminnalle, avulle ja tukemiselle. Tämäntyyppisten yhdistystenkin toimitilojen kustannukset, toiminta-avustukset ja työntekijäresurssit ovat olleet esillä julkisen talouden ”säästäkohteena”. Yhdistykset tunnistivat säästöpuheen lyhytnäköisyyden. Yhdistysaktiivit kokevat myös riittämättömyyttä vastata yhdistyksille asetettuihin vaatimuksiin, joiden taustalla on mielenterveyspalveluiden niukka tarjonta.

Tutkimus on toteutettu kyselynä mielenterveysyhdistysten aktiivitoimijoille, jotka ovat itse kokeneet mielenterveysongelmia. Kyselyyn vastasi 384 Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistysten aktiivitoimijaa eri puolilta Suomea. Tutkimus on tehty osana Suomen Akatemian rahoittamaa Lapin yliopiston tutkimushanketta Jaettu toimijuus ja valtaistuminen kuntoutuksessa (2010–2013). Hankkeen tutkimuksellisina johtajina toimivat professori (emerita) Aila Järvikoski ja kuntoutustieteen professori Kristiina Härkäpää.

Liisa Hokkanen:
Mielenterveysaktiivien toiminta:
Kysely Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistysten aktiivitoimijoille
Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B: Tutkimusraportteja ja selvityksiä 65.
Lapin yliopisto: Rovaniemi 2014.
Tutkimusjulkaisu on saatavilla Mielenterveyden keskusliitosta (www.mtkl.fi) ja luettavissa verkossa Doria-julkaisuarkistossa (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-768-1)

Lisätietoja:
Sosiaalityön lehtori, YTT Liisa Hokkanen
P. 040 484 2424
liisa.hokkanen (at) ulapland.fi

Tiedote / Lapin yliopisto / Viestintä / SV