Kuvataiteen yliopistonlehtori Kalle Lampela viittaa näyttelystä kertoessaan Jean-François Lyotardin (1924–1998) ajatukseen suurten kertomusten kuolemasta. Lyotardin mukaan postmodernissa kulttuurissa suuri kertomus menetti uskottavuutensa, esiintyipä se missä muodossa hyvänsä. Ovatko valistusfilosofian sivistys- ja edistysihanteet, kristinuskon pelastussanoma tai unelma sosialismin riistottomasta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta menneen talven lumia, Lampela kysyy.

Olivat tai eivät, ”utopia” ja ”eskatologia” motivoivat Lampelan taiteellista työskentelyä ja reaalisosialismin materiaalit muodostavat edelleen hänen taiteellisen toimintansa pelikentän.

– Katson aikaan, jolloin suuret kertomukset olivat vielä suuria, ihmisillä oli toivoa, uskoa ja voimaa esittää asiat parhain päin eli toisin kuin ne todellisuudessa olivat. Illuusio kiehtoo minua edelleen, Lampela sanoo.

Lampela ironisoi suuria kertomuksia ja hän suorastaan nauraa niille. Samalla hän on uteliaan kiinnostunut niistä.

– Olisiko utopioissa kuten reaalisosialismi tai haalistuneissa ihanteissa kuten valistuksellinen sivistysprojekti sittenkin aineksia vaihtoehtoisen huomisen rakentamiseksi, Lampela pohtii.

Näyttelyssä on esillä piirustuksia ja kollaaseja vuosilta 2012–2014.


Hengen dialektiikka, 2013, löytövaneri, löytölastulevyt, löytöpahvi, makulatuuripaperi, pakkauspaperi, lehtileikkeet, puuliima, hiontapöly, vesi, liisteri, gesso, akryyliväri, akrylaattidispersiomaali, värillinen muste, peiteväri, kahvi, tussi, kuulakärkikynä, lyijykynä, huopakynä, niitit ja naulat, 204 x 364 cm, kuva: Jaana Kokko
 
Lisätietoja:
http://www.kallelampela.com/

MUU Kaapeli
Tallberginkatu 1 C, 00180 Helsinki
Näyttely on esillä 7.2.2014–2.3.2014
Näyttely on avoinna: ma–pe 10–19, la-su 12–16

LaY/Viestintä/OT