Leif Rantala oli saamen kielen ja kulttuurin ensimmäinen pysyvästi nimitetty lehtori Lapin korkeakoulussa ja myöhemmin Lapin yliopistossa. Hän tuli tehtävään 1.8.1984 ja hoiti sitä eläkkeelle jäämiseensä eli 31.7.2010 saakka. Leif Rantala vastasi ainoana viranhaltijana koulutusalan näkyvyydestä ja kehittämisestä. Saamen kielen ja kulttuurin virka sijoitettiin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekuntaan, jossa sen ajateltiin palvelevan opettajankoulutuksen kautta saamelaista kansanosaa. Virka kytki yliopiston paikalliseen kontekstiin antaen yliopistolle harvinaisen vahvan symbolisen lähtökohdan rakentaa omaa identiteettiään alueen erityislaatuisuuden pohjalta. Leif Rantalan työ siteen rakentajana yliopiston ja saamelaisuuden välillä on ollut keskeinen.

Rantalan työuraa leimasivat monipuolisuus, määrätietoisuus ja laaja-alaisuus. Opettajana hän oli vaativa, kannustava ja kärsivällinen. Opetustaan hän ryyditti älykkäällä ja hyväntuulisella huumorilla. Hän opetti sitä, mitä hän tutki eli hän oli humboldtilaisen yliopistoihanteen tyyppiesimerkki. Hän keräsi uskomattoman määrän saamelaista kansanperinnettä Kuolan niemimaalta. Hänen työhuoneensa vieressä oleva varasto oli lattiasta kattoon täynnä erilaista esineistöä, saamen käsitöitä, paleontogisia löydöksiä mm. mammutin luita sekä erilaisia saamelaisuutta ja pohjoisen elämää valottavia kirja-aarteita ja mittava määrä valokuvia. Useat kansatieteellisesti suuntautuneet tutkijat ja yliopiston vieraat viettivät tuntikausia hyödyntäen hänen arkistonsa sisältöä. Entinen opetusministeri Pär Stenbäck sanoi siellä vieraillessaan, että paikassahan olisi hyvät ainekset erikoismuseoksi.

Tutkijana ja tutkimusmatkailijana Rantala seurasi 1800-luvun suomalaisugrilaisen kielitieteen ja kansanperinteen tutkijoiden viitoittamaa tietä. Hänen työnsä ansiosta jälkipolvien on mahdollista tutustua mm. akkalan saameen, jonka viimeistä elossa ollutta taitajaa Maria Serginaa hän haastatteli useita kertoja ennen tämän kuolemaa taltioiden harvinaisen saamenmurteen erityispiirteet. Tutkimuksissaan Leif Rantala paneutui erityisesti Kuolan ja Petsamon historiaan. Hän teki Venäjälle lukuisia aineistonkeruumatkoja ja oli mukana useissa kirjoitusprosesseissa kirjoittajana, toimittajana ja/ tai kääntäjänä. Mittavan ja vaikutusvaltaisen yhteysverkostonsa avulla Rantala pääsi kohteisiin ja tapaamaan henkilöitä, jotka muutoin jäivät tavallisen matkailijan ulottumattomiin. Leifin ystäväpiiri ei rajoittunut pohjoiseen, vaan siihen kuului mm. huipputason diplomaatteja ja venäläistä ylhäisaatelistoa.

Laajan kielitaitonsa perusteella Leif Rantala oli pidetty ja paljon käytetty tulkki. Hän toimi lukemattomien konferenssiekskursioiden ja muiden matkojen loistavana asiaoppaana ja tulkkina – pohjoiset kielet kääntyivät hänellä erilaisissa tilanteissa sujuvasti esim. norjasta tai suomesta venäjään ja saamenkieliin – ja päinvastoin. Äidinkielensä ruotsin lisäksi hän hallitsi täydellisesti suomea, norjaa, venäjää, englantia ja eri saamenkieliä. Näiden lisäksi hän kommunikoi useilla muilla kielillä. Hänellä oli ilmiömäinen taito omaksua ja oppia uusia kieliä.

Ihmisenä Leif Rantala oli vaatimaton, itseään esiintuomaton herrasmies. Toisaalta hän oli sosiaalisesti erittäin taitava/lahjakas ja diplomaattinen vaikuttaja. Muutoin on vaikea kuvitella, miten eteläisimmästä maan kolkasta lähtöisin olevasta ruotsinkielisestä henkilöstä tulee saamelaisuuden kiistämätön asiantuntija ja edustaja yliopistoon ja vieläpä sellainen edustaja, joka saa varauksettoman ylivertaisen hyväksynnän saamelaisyhteisöltä yli valtakunnan rajojen. Hän jätti arvokkaan ja mittavan kulttuuriperinnön, joka jää elämään.

Leif Rantalaa jää suremaan kielitieteissä jatkava Kim-poika sekä laaja ystävien ja yhteistyökumppanien joukko.

Kyösti Kurtakko ja  Seppo Aho
Kirjoittajat ovat Lapin yliopiston professoreita ja Leif Rantalan ystäviä ja pitkäaikaisia työtovereita