Erkkilän mukaan tutkimus ja taide ovat hitaita töitä, jotka tarvitsevat myös hiljaisuutta ympärilleen.

–Uusien asioiden oppiminen syvällisesti on pitkä, hidas ja usein myös vähin äänin tapahtuva prosessi, Erkkilä kirjoittaa.

Erkkilän mukaan hitauden ja hiljaisuuden merkitystä ei kuitenkaan oteta todesta koulutusorganisaatioissa ja työelämässä. Sen sijaan nopeus ja äänekkyys katsotaan tehokkuudeksi ja hyväksi asioiden hoitamiseksi.

Erkkilä kysyy, mitä merkitystä valmiin taideteoksen tai tutkimuksen sisällölle ja laadulle on sillä, miten paljon tai vähän aikaa sen valmistumiseen on kulunut.

–Antaako teos meille jotakin enemmän, jos se on tehty nopeasti ja tiedämme taiteilijan säästäneen aikaa. Onko tutkimustulos parempi ja luotettavampi, jos se on syntynyt ennätysajassa ja tiedämme tutkijan jo viilettävän uusien haasteiden parissa.

Lisäksi Erkkilä pohtii blogissaan taiteellisen toiminnan ja tutkimuksen asemaa akateemisessa maailmassa.

–Jos katsomme maailmaa taiteilija-tutkijoina, mitä sellaista näemme, joka jää muiden alojen asiantuntijoilta piiloon, hän kysyy.

Jaana Erkkilän blogi kokonaisuudessaan löytyy täältä.

LaY/Viestintä/OT