On monta maailman nurkkaa, joissa nainen on hädin tuskin laulun arvoinen. Naisia kaupataan, alistetaan, kohdellaan alentuvasti ja raiskataan. Toisinaan he katoavat kaivolta tai koulutieltä – joskus kaupunkien melankolisiin huoneisiin, joskus vaimoiksi tai kotiorjiksi tuntemattomille. Kaikkea tätä vastaan kamppailee feminismi, jonka päämääränä on tasa-arvoisempi ja samalla erilaisuutta kunnioittava maailma.
Pohjoismaissa naisten asiat ovat yleensä ottaen hyvin. Länsimaat eivät silti ole vapaita sukupuolittavista käytännöistä, eriarvoisuudesta ja heikompien hyväksikäytöstä, sanoo yliopistonlehtori Kirsti Lempiäinen.
– Feminismissä ajatellaan niin, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita sukupuolestaan, seksuaalisuudestaan, taustastaan, iästään, ruumiillisuudestaan, ihonväristään ja uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta.
– Feminismiä tarvitaan eriarvoisten yhteiskunnallisten käytäntöjen purkamiseen, ja näitä on niin länsimaissa kuin muuallakin. Pohjoismaissa monet asiat ovat hyvin, mutta näin ei ole kaikkialla. Esimerkiksi tyttöjen koulutie ei ole turvallinen kaikkialla maailmassa. Ongelmat ovat feministeille yhteisiä, eikä solidaarisuus pysähdy maiden rajoille.
Lempiäinen on johtanut yhdessä Päivi Naskalin ja Heidi Sinevaara-Niskasen kanssa Rovaniemellä järjestettävän Sex & Capital – konferenssin valmisteluja. Tapahtuma kokoaa kesäkuun ensimmäisellä viikolla Lapin yliopistolle yli 300 tutkijaa ja feministiaktiivia.
Kansainvälisessä konferenssissa käsitellään satoja esityksiä, joiden aiheet vaihtelevat seksin ja pääoman suhteista alkuperäiskansojen naisten asemaan ja humanitarismin käyttöön alistavan politiikan välineenä.
Vastarinnan feminisaatio
Sex & Capital – konferenssin teemojen puinti jatkuu kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Gender, development, resistance -seminaarissa, joka on osa tutkijatohtori Tiina Seppälän tutkimushanketta. Seppälä on tutkinut kansalaisliikkeitä sekä niihin kohdistuvan tieteen ja politiikan suhteita muun muassa Intiassa ja Nepalissa.
Seminaari tuo yhteen feministisiä liiketutkijoita paitsi Aasiasta myös Etelä- ja Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta. Keskeinen teema on vastarinnan feminisaatio, siis naisten nousu kamppailemaan vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Globaalin etelän puitteissa vastarinta kanavoituu usein nimenomaan kansalaisliikkeisiin, joilla ei ole suoraa kytköstä valtionjohtoon.
– Monet niistä liikkeistä esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa, joissa naiset ovat aiempaa aktiivisempia, suhtautuvat hyvin kriittisesti virallisiin instituutioihin, perinteiseen politiikkaan ja puolueisiin. Kriittisyys korostuu sellaisissa maissa, joissa kansalaisliikkeitä tarkkaillaan ja valvotaan voimakkaasti hallituksen taholta. Naisaktivisteja saatetaan uhkailla, pahoinpidellä ja raiskata, Seppälä sanoo.
Hetki ennen ruuhkaa konferenssin rekisteröitymispisteessä. Yläkuvassa Gender, development, resistance -seminaariin osallistuvat Roopshree Joshi, Neetu Pokharel ja Som Prasad Niroula Nepalista.
Poliitikko vai tutkija?
Feminismi on tyyppiesimerkki yhteiskunnallisesta toiminnasta, jossa tieteellinen tutkimus ja poliittinen aktivismi ovat luontuneet yhteen aina suhteellisen kivuttomasti. Monet tutkijat ovat aktiivisia vähemmistöjen oikeuksia ajajia tai esimerkiksi kansalaisjärjestöaktiiveja.
Toiminnan poliittisuus ei merkitse sitä, että feministitutkijat olisivat hylänneet objektiivisuuden ja rehellisyyden. Monelle ne ovat edelleen ideaaleja, joille tutkimustyön tulee perustua. Feminismissä tunnistetaan ja tuodaan julki kuitenkin myös tutkimuksen arvopohja.
Ajatuksena on, että ihmistieteellinen tutkimus ei koskaan ole täysin arvovapaata. On parempi tunnistaa ja julkistaa toimintaan liittyvät arvot kuin teeskennellä, että sellaisia ei ole, sanoo Tiina Seppälä.
Seppälän hankkeessa kansalaisliikkeisiin liittyvän länsimaisen tutkimuksen arvoperusta ja siihen liittyvä tapa tuottaa tietoa on myös tutkimuksen kohteena.
Miten tieteen tekoon vaikuttaa esimerkiksi se, että länsimaalaiset akateemiset ihmiset ovat monin tavoin etuoikeutetussa asemassa suhteessa ihmisiin, joiden elämää he tutkivat? Kuinka etuoikeudet ja erilaiset taustat vaikuttavat tuotettuun tietoon kansalaisliikkeistä?
– Maailma on hyvin erilainen paikka eri ihmisille. Erilaiset epäoikeudenmukaisuuden muodot myös linkittyvät toisiinsa. Juuri siksi feministisessä tutkimuksessa puhutaan paljon intersektionaalisuudesta, siis erilaisten tekijöiden yhtäaikaisesta vaikutuksesta.
– Omat etuoikeuteni valkoisena, koulutettuna, globaalia pohjoista edustavana tutkijana avautuivat minulle kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun kohtasin Intiassa hyvin vahvaa kritiikkiä länsimaista tiedettä kohtaan tutkimieni naisaktivistien taholta. Sen jälkeen on ollut vaikeampaa ummistaa silmiä omilta etuoikeuksilta tai muiltakaan tutkimuksentekoon liittyviltä hierarkioilta ja valtasuhteilta, Seppälä sanoo.
Kuva: Tiina Seppälä
Lay viestintä / Tapio Nykänen