Lampelan mukaan ikonoklasmin eli kuvakiellon historia tunnetaan pääasiassa kuvien, patsaiden ja pyhien esineiden tuhoamisesta ja näyttää siltä, että kuvakieltoon liittyvät teot ovat edelleen ajankohtaisia.

– Bamiyanin Buddha-patsaiden tuhoaminen vuoden 2001 alussa, kaksoistorni-iskut syyskuussa 2001 ja vuonna 2005 alkanut Muhammad-pilakuvajupakka ovat levinneet median kautta kaikkien tietoisuuteen, Lampela sanoo.

Kirjassaan Näkymätön näkyvässä – kuvakiellon utopia modernismista nykytaiteeseen kuvataiteilija Kalle Lampela tarkastelee kuvakieltoa luovana periaatteena. Lampelan mukaan saksalaisen filosofin Theodor W. Adornon estetiikassa vanhatestamentillisella kuvakiellolla on keskeinen rooli.

– Kuvakielto istuu hyvin Adornon täysmodernistiseen taidekäsitykseen, mutta kuvakiellolla on marginaalista merkitystä myös nykytaiteen aikakaudella, Lampela sanoo.

Lampela etsii Theodor W. Adornon viitoittaman mustan estetiikan vastineita kuvataiteesta, modernismista nykytaiteeseen. Tiekarttoina hän käyttää Adornon ei-identtisen kuvakiellon estetiikkaa ja toisen saksalaisfilosofin Ernst Blochin marxilaista utopia-ajattelua.

Tarkastelun kohteena Lampelalla ovat Ad Reinhardtin mustat maalaukset, Mark Rothkon tummat kappelimaalaukset, performanssitaiteen legendan Tehching Hsiehnin performanssit ja elämäntyö sekä keskeisen poliittisen nykytaiteen edustajan, chileläis-amerikkalaisen Alfredo Jaarin teos Kuvien suru.

Kalle Lampela on kuvataiteilija ja kuvataiteen yliopistonlehtori Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Hän valmistui Lapin yliopistosta taiteen maisteriksi vuonna 2000 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2010. Taiteen tohtoriksi hän väitteli taiteiden tiedekunnassa vuonna 2012.

Kalle Lampela: Näkymätön näkyvässä – kuvakiellon utopia modernismista nykytaiteeseen
Julkaisija: Taideyliopiston Kuvataideakatemia
Teos ilmestyy Kirjoituksia Kuvataideakatemiasta -julkaisusarjassa
Tilaukset ja tiedustelut: kuva.books(at)uniarts.fi
http://www.uniarts.fi/julkaisut

LaY/Viestintä/OT