Gosia Smieszek opiskeli politiikkatieteitä ja kansainvälisiä suhteita Puolan Krakovassa, Jagiellonian yliopistossa. Lisäksi hän oli mukana Jagiellonian yliopiston ja itävaltalaisen Viennan yliopiston yhteisessä tutkinto-ohjelmassa, jossa hän toteutti opinnäytetyön EU:n ympäristöoikeudesta. Kolme vuotta myöhemmin hän päätti jatkaa opintojaan College of Europessa, Puolassa, ja teki opinnäytetyön EU:n energia- ja ympäristökysymyksistä.

Opintojen jälkeen Gosia jäi töihin College of Europeen, mikä ratkaisi sen, että hän päätti suuntautua arktisiin kysymyksiin.

– Professori ehdotti, että voisin tarkastella tutkimuksessani arktista aluetta. Koska viimeinen opinnäytetyö liittyi Euroopan unioniin, oli luontevaa selvittää, millaisen roolin EU voisi ottaa arktisella alueella.

– Vuonna 2012 olin puhumassa Polar Law Symposiumissa. Osallistuminen johti siihen, että tapasin myöhemmin samana vuonna Timo Koivurovan, Adam Stepienin ja Kamil Jagodzińskin, jotka valmistelivat EU:n arktinen informaatiokeskus -hanketta Arktisessa keskuksessa. Keskustelu poiki tapaamisen arktisen keskuksen johdon kanssa ja aloitin toukokuussa 2013 työt kyseisessä hankkeessa.


Halu kehittää asioita motivoi tutkimaan arktista päätöksentekoa

Samalla, kun Gosia osallistui EU:n arktista informaatiokeskusta koskevan selvityksen tekoon tuoden siihen omaa tietämystään EU:n toiminnasta, hän aloitti yhteiskuntatieteiden tiedekunnaan tohtoriohjelmassa.

– Vuona 2013 kaikki puhuivat kiinalaisista tarkkailijoista Arktisessa neuvostossa, mutta ajattelin, että meillä on myös muita tarkkailijoita EU:ssa, joihin voisin keskittyä. Kiitos Arktisen keskuksen entisen johtajan Paula Kankaanpään, sain tutustua Arktisen neuvoston toiminnan ja päätöksentekoprosessien arviointiin. Nyt teen väitöstutkimusta siitä, miten Arktisen neuvoston rakenne ja toiminnot vaikuttavat arktisten asioiden päätöksentekoon. Lisäksi tutkin sitä, miten tutkimustietoa voitaisiin hyödyntää paremmin Arktisen neuvoston päätöksenteossa.

Kansainvälisen arktisen tiedekomitean (IASC) nuorten tutkijoiden ohjelma aloitti vuonna 2014, jolloin Gosia hyväksyttiin sen jäseneksi ensimmäisten joukossa. IASC-jäsenyys lisäsi hänen kiinnostustaan luonnontieteitä kohtaan. Yhteistyötä luonnontieteilijöiden kanssa on lisännyt myös jäsenyys Arctic Observing Summitin (AOS) järjestelykomiteassa.

– Suosittelen lämpimästi kaikille nuorille tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita arktisista asioista, IASC:n Fellowship Program -jäsenyyttä. Arktisissa toimijoissa on kyse lopulta hyvin pienestä joukosta ihmisiä, joten henkilökohtaiset kohtaamiset verkostoissa, konferensseissa ja muissa tapahtumissa ovat tärkeitä.

– Olen onnistunut rakentamaan hyvät sosiaaliset verkostot arktisiin toimijoihin. Kyse on myös luottamuksesta. Se, että en ole tavannut ihmisiä tarkoitushakuisesti, on auttanut minua tutkimuksessani, sillä pystyn palaamaan ihmisten luokse ja myös seuraamaan kehitystä pitkällä aikajänteellä.

Hetken viivähdys Rovaniemellä on venynyt huomaamatta kolmeksi vuodeksi. Kuten monet muut tutkijat, myös Gosia pitää haasteena löytää aikaa tutkimukselleen muiden töiden ohella, johon on kuulunut kevään aikana muun muassa kesäkuun 2016 alussa järjestetyn kiinalais-pohjoismaisen arktisen symposiumin järjestelytehtäviä yhteistyössä CNARC-verkoston kanssa.

– Uskon siihen, että tämän kaltaiset työt kehittävät muita taitojani ja yhteistyöverkostoissa toimiminen auttaa minua eteenpäin urallani pitkällä tähtäimellä.

Hektisen kevään jälkeen Gosia on saanut mahdollisuuden matkustaa kolmeksi kuukaudeksi Wieniin, nuorten tutkijoiden kesäkouluun, jossa hän keskittyy puhtaasti tutkimuksen tekoon.

Teksti ja kuva: Johanna Westerlund