Ervastin mukaan vuoropuhelun kyseenalaistajat vähättelevät dialogia ja sanovat, että eikö tässä ole jo tarpeeksi diskuteerattu, tarvitaan päätöksiä ja toimeenpanoa eikä jaarittelua.

Ervastin mukaan dialogisuus ja osallisuus eivät tarkoita, että ajatuksen tai tunteen herättyä puran sen nopeasti ja estoitta ilmoille. Sellainen ei ole hänen mielestään edes sananvapautta.

– Dialogiin kuuluu olennaisena osana kuuntelu, jopa merkittävämpänä asiana kuin sanominen. Oleellista on kyky purra kieltään ja pidätellä sanomisiaan. Se mahdollistaa kuuntelun myötä sisäisen dialogin käynnistymisen. Nyökyttely on tärkeämpää kuin toisen puheen välitön kommentointi, Ervast kirjoittaa.

Ervast suosittaa dialogista lähestymistapaa myös tiedeyhteisöihin. Vertaisoppimisen ja jakamisen kautta tiedon pääoma lisääntyisi, syvenisi ja kriittinenkin lähestymistapa perustuisi yhdessä kehittelyyn.

– Vai tekeekö kilpailuasetelma ja asiantuntijuuden korostaminen tieteen teosta ja opetuksesta pelkän yksilölajin joukkuepelaamisen sijaan, Ervast kysyy.

Blogi kokonaisuudessaan löytyy täältä

LaY/Viestintä/OT