• Weboodi
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle
Uutiset 2016
 
nikupeteri_anna_web.jpg

Väitös: Eron jälkeisen vainon uhrit jäävät tunnistamatta avunhakuprosesseissa

9.12.2016

Monet naiset voivat kokea väkivaltaa tai sen uhkaa entisen kumppanin taholta. Parisuhteessa esiintynyt väkivalta voi jatkua erimuotoisena ja erilaisin keinoin toteutettuna eron jälkeen. YTM Anna Nikupeterin väitöskirjatutkimus käsittelee naisten subjektiivisia kokemuksia entisen kumppanin vainon kohteeksi joutumisesta parisuhteen päättymisen jälkeen. Eron jälkeinen vaino ilmiönä vaatii tunnistetuksi tulemista sosiaalisena ongelmana ja yhtenä lähisuhdeväkivallan muotona.

Uhrien kokemusten tunnistamisen tärkeys

Tutkimuksessa tarkastellaan eron jälkeistä vainoa yhtenä lähisuhdeväkivallan muotona ja naisiin kohdistuvana väkivaltana. Pitkään nähtiin, että parisuhdeväkivalta päättyy, kun nainen irrottautuu väkivaltaisesta suhteesta. Tutkimus tuo esille, kuinka väkivalta voi jatkua vainon muodossa. Tutkimukseen osallistuneiden naisten kohdalla vaino oli jatkunut noin vuodesta reiluun kahteenkymmeneen vuoteen.

Vaino on ollut Suomessa kriminalisoitua toimintaa vuodesta 2014 lähtien. Laissa vaino määritellään oikeudettomaksi ja toistuvaksi uhkaamiseksi, seuraamiseksi, tarkkailemiseksi ja yhteyden ottamiseksi tai muuksi edellä mainittuihin rinnastettavaksi toiminnaksi, mikä on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa ja ahdistusta. Vainoamisen rangaistuksena on sakko tai enintään kahden vuoden vankeus.

— Uhrien kokemusten mukaan vaino ilmenee tekijän käyttäytymisenä, joka voi sisältää erilaisia yksittäisiä väkivaltaisia ja väkivallattomia tekoja. Siinä voivat vuorotella esimerkiksi kukkien ja kaipausviestien lähettäminen entiselle kumppanille sekä sanalliset uhkaukset ja fyysisesti väkivaltaiset teot, Nikupeteri toteaa.

Ulkopuolisille väkivallattomat teot voivat näyttäytyä normaalina entisen kumppanin tai isän kaipuuna puolisoa ja lapsia kohtaan. Hyvät teot voivat hämärtää väkivaltaisten tekojen merkitystä. Vainon tunnistamista haastaakin se, että teot merkityksellistyvät usein vain uhrin ja tekijän suhteessa. Lapset joutuvat usein osaksi vainoa ja mahdollistavat tekijän yhteyden pitämistä entiseen kumppaniin. Lisäksi nykyinen tieto- ja viestintäteknologian kehitys mahdollistaa uudenlaisia keinoja vainota esimerkiksi puhelimeen asennettujen vakoiluohjelmien avulla.

—Vainoajan käyttäytyminen aiheuttaa uhrille psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista harmia sekä pelkoa ja turvattomuuden tunnetta. Vaino luo uhrille jatkuvan uhan tunteen kontrolloiden ja rajoittaen uhrin arkea, toimijuutta ja autonomiaa. Uhrit joutuvat pelkäämään tulevaa, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja toteuttaako tekijä esimerkiksi tappouhkauksensa. Vaino-käsite tuo lähisuhdeväkivaltaymmärrykseen ulottuvuuden väkivallasta, mikä ei jätä välttämättä näkyviä jälkiä, mutta sisältää riskin edetä hengenriistoon, Nikupeteri kertoo.

Moniammatillisen auttamisen tarve

Tutkimus nostaa esiin moninaisia eron jälkeisen vainon kohteeksi joutuneiden naisten tuen tarpeita. Keskeisinä tarpeina tulevat esille kohdatuksi ja tunnistetuksi tuleminen sekä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden luominen uhrien arkeen. Jos vainoon on altistuneina alaikäisiä lapsia, ovat naisten arjen turvallisuuden kysymykset samalla myös kysymyksiä lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Vainon kohteena olevan naisen ja mahdollisten lasten arkeen on tärkeä luoda turvasuunnitelmia, miten toimia esimerkiksi, jos kohtaa entisen kumppanin kaupungilla.

Tutkimustulokset painottavat eron jälkeisen vainon uhrien kokemusten tunnistamisen ja kohtaamisen tärkeyttä. Tulokset korostavat, että vainon uhrien tunnistamisen voi mahdollistaa heidän kokonaisvaltainen kohtaaminen. Jos uhrit eivät tule tunnistetuiksi voivat ammattilaiset pahimmillaan omalla toiminnallaan mahdollistaa vainon jatkumista. Työntekijä voi esimerkiksi epähuomiossa antaa vainoavalle isälle äidin ja lasten uuden kodin osoitteen. Tutkimus korostaa, että uhrien avun ja tuen tarpeisiin vastaaminen edellyttää, että ammattilaiset tunnistavat vainon dynamiikan.

—Vainon tunnistaminen sekä uhrien ja tekijöiden auttaminen vaativat moniammatillista työskentelyä. Yksittäisten ammattilaisten ja monialaisten työryhmien lisäksi vastuu vainoon puuttumisesta kuuluu poliittisille tahoille naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisessa, Nikupeteri toteaa.

Tutkimus tarjoaa tietoa eron jälkeisestä vainosta niin sosiaalialan ammattilaisille kuin myös kasvatusalan ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä poliiseille ja oikeudenhoidosta vastaaville viranomaisille, jotka kohtaavat työssään vainon uhreja. Tutkimus soveltuu myös eri alojen koulutukseen.

Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton Mikkelin ja Oulun jäsenyhdistysten Varjo-hankkeen työntekijöiden kanssa. Varjo-hanke pureutuu eron jälkeisen vainon kohteena elävien perheiden turvallisuuden lisäämiseen ja vainoamisen ennaltaehkäisyyn.

 

Tietoja väitöstilaisuudesta:

YTM Anna Nikupeterin väitöskirja ”Vainottuna – Eron jälkeisen vainon tunnistaminen ja uhrien kohtaaminen” tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 16.12.2016 kello 12, Esko- ja Asko -salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii professori Leo Nyqvist Turun yliopistosta ja kustoksena professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta. Väitöksen jälkeen on kahvitarjoilu Ravintola Petronellassa. Tervetuloa!



Tietoja väittelijästä:

Anna Nikupeteri syntyi Kemissä vuonna 1985. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2005 Kemin lyseon lukiosta. Hän valmistui maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2010 pääaineena sosiaalityö. Hän on työskennellyt yliopisto-opettajana vuodesta 2011 lähtien Lapin yliopistossa sosiaalityön oppiaineessa.

Väitöskirjojen myynti mm. verkkokauppa Juvenes. Tiedustelut ja lehdistökappaleet ovat saatavissa Lapin yliopistokustannuksesta, p. 040 821 4242, julkaisu (at) ulapland.fi

Lisätietoja:

Anna Nikupeteri
anna.nikupeteri(at)ulapland.fi
+358 40 484 4179

Julkaisun tiedot:

Anna Nikupeteri: Vainottuna – Eron jälkeisen vainon tunnistaminen ja uhrien kohtaaminen. Acta Universitatis Lapponiensis 336. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. 2016. ISBN 978-952-484-930-2. ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis Lapponiensis 204. ISBN 978-952-484-931-9. ISSN 1796-6310.

LaY/Viestintä/J-EK

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK