Kompleksinen sosiaalinen muutos

Tutkimuksessa analysoidaan pitkäkestoisen etnografisen kenttätyön pohjalta naisten sosiaalisen aseman muutosprosesseja nepalilaisissa maalaisyhteisöissä. Tutkimus pohjautuu kahteen paikallisten naisten perustamaan ja sosiaaliseen muutokseen pyrkivään organisaatioon sekä naisten arkeen.

— Tutkimus korostaa naisten aktiivista roolia ja subjektiviteettia muutosprosesseissa ja haastaa käsitystä nepalilaisista naisista erilaisten toimenpiteiden kohteina. Tutkimukseen osallistuneiden naisten rooli heidän perheissään ja paikallisyhteisöissään oli keskeinen, mutta samalla monitasoisesti risteävät paikalliset ja globaalit hierarkiat tuottivat rajoitteita heidän elämäänsä. Tämä kahtiajakoisuus näkyi myös muutoksen ajamisessa, Mikkonen toteaa.

Sosiaalisen muutoksen paikalliset keinot ja tavoitteet linkittyivät muun muassa naisten arkeen, kulttuurisiin perinteisiin, maahan ja hengellisyyteen. Naisten organisoituminen oli vähentänyt useiden perheiden köyhyyttä, lisännyt naisten koulutusta, sekä tuonut heille tunnustusta ja arvostusta yhteisöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla. Samaan aikaan organisaatioiden edistämä muutos oli synnyttänyt uusia eliittejä ja kasvattanut kuilua köyhimpiin ja marginalisoituihin, erityisesti yhteisön ulkopuolelle jääviin naisiin. Vaikka organisaatioiden johtajat nojautuivat pitkälti yhteisöllisiin ja paikallisiin argumentteihin, he olivat omaksuneet myös liberalistisia ja kapitalistisia pyrkimyksiä, mikä oli ristiriidassa joidenkin hyvinvointia tuottavien perinteiden kanssa, ja jotka tuottivat railoja muun muassa yhteisöllisyyteen.

Sosiaalinen muutos näyttäytyi kompleksisena prosessina, mikä tarkoittaa sitä, että se ei edennyt suoraviivaisesti kohti ennaltamäärättyä tavoitetta, vaan se sai monenlaisia suuntia yhteisöjen sisällä. Muutosta tavoiteltiin paikallisyhteisöjen lisäksi ulkoapäin, erityisesti kansainvälisen kehitysyhteistyön ja poliittisten uudistusten kautta.

— Kompleksisuus näkyi erityisesti siinä, että paikalliset ja kansainväliset käsitykset sosiaalisesta muutoksesta voivat olla keskenään ristiriitaisia. Lisäksi paikalliset hierarkiat monimutkaistivat muutosprosessia. Sosiaalinen muutos sisälsi eri ulottuvuuksia, joihon naiset joko sopeutuivat, joita he vastustivat tai jotka he hyväksyivät. Naiset Nepalin maaseudulla eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, ja heidän asemoitumisensa muutosprosesseissa ovat moninaiset, Mikkonen kertoo.

Paikallisuus ja solidaarisuus sosiaalisen muutoksen voimana

Tutkimustulokset painottavat, että perinteisiin ja paikallisyhteisöihin kiedotut muutosvoimat ovat eettisesti kestävän sosiaalisen muutoksen ydintä. Nämä jäävät muutospyrkimyksissä kuitenkin usein perinteiden tuottamien sosiaalisten rajoitteiden ja syrjivien rakenteiden varjoon.

—Tutkimus valottaa keinoja paikallisten muutosvoimien tunnistamiseen ja eettisesti kestävän sosiaalisen muutoksen toteuttamiseen feministisen ja dekoloniaalisen solidaarisuuden käsitteen kautta. Se perustuu asetelmaan, missä paikalliset toimijat hierarkioiden monilta eri asteilta määrittävät muutoksen suunnan ja ulkopuoliset toimijat ovat oppijan asemassa, Mikkonen toteaa.

Ulkopuolisen toimijan, kuten kehitysyhteistyöntekijän, sosiaalityöntekijän tai aktivistin, tehtäväksi jää paikallisten perinteiden ja yhteisöllisyyden tuottaman hyvinvoinnin tunnistaminen ja tukeminen, mutta myös epäoikeudenmukaisten rakenteiden haastaminen sekä globaalilla että paikallisella tasolla. Ulkopuolinen toimija voi liittoutua paikallisyhteisöjen kanssa, mikä sisältää resurssien ja tiedon vaihdon sekä dialogin, joka tunnistaa ja purkaa hierarkioita, etuoikeuksia ja toiseuksia. Tämä johtaa asetelmaan, mikä kyseenalaistaa jaon ‘meihin’ ja ‘muihin’, ja näkee moninaisuuden sekä yhteisöjen sisällä että ulkopuolisissa toimijoissa. Tutkimus tarjoaa syväluotaavaa ruohonjuuritason ja kansainvälisen politiikan risteyskohtiin sijoittuvaa tietoa kehityspolitiikan, kansainvälisen ja ylirajaisen sosiaalityön, sekä kansalaisjärjestöjen toimijoille.

Tietoa väitöstilaisuudesta:

YTM Enni Mikkosen väitöskirja “Bridges over the Mountain Ranges - Ethnography on the Complexities of Transition in Women’s Social Position in Nepalese Rural Communities” tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 9.6.2017 klo 12, Esko- ja Asko -salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii VTT, dosentti Riitta Granfelt Turun yliopistosta ja kustoksena professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta. Väitöksen jälkeen on kahvitarjoilu Ravintola Petronellassa. Tervetuloa!

Tietoa väittelijästä:

Enni Mikkonen (s. 1981 Oulussa) kirjoitti ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta vuonna 2000, ja valmistui maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2010 pääaineenaan sosiaalityö. Hän on työskennellyt yliopisto-opettajana vuosina 2011 ja 2012 Lapin yliopistossa sosiaalityön oppiaineessa, sekä palkallisena väitöskirjatutkijana sosiaalityön valtakunnallisen yliopistoverkoston (Sosnet) tutkijakoulussa vuosina 2012–2016. Vuodesta 2016 alkaen Mikkonen on työskennellyt Koneen säätiön rahoittamassa ‘Matkalla ajassa ja paikassa – turvapaikanhakijat pohjoisessa Suomessa’ tutkimushankkeessa sekä Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamassa ‘Taidevaihde – Nuorten kaksisuuntainen kotoutuminen’ – hankkeessa Lapin yliopistossa.

Lisätietoja:

Enni Mikkonen
enni.mikkonen(at)ulapland.fi
+358 40 7439572

Väitöskirjan myynti: verkkokauppa Juvenes. Lisätiedot ja lehdistökappaleet: Lapland University Press, puhelin: 040 821 4242, sähköposti: julkaisu (at) ulapland.fi

Julkaisun tiedot: