Yliopistonlehtori Pasi Enges puhui seminaarissa kertomusperinteen eri lajeista, kertomusten aihepiireistä ja teemoista, alueellisista eroista, henkilöperinteestä sekä tarinoiden tarkoituksesta.

– Kertomusten huumorin aineksina ovat yleensä sosiaaliset suhteet, me ja muut, veijarit ja kepposten tekijät, mies, nainen ja seksi, mestarivalehtelijat sekä mielikuvitukselliset metsästys- ja kalastusjutut, Enges listasi.

Yksilön valikoitumiseen henkilöperinteen hahmoksi vaikuttavat Engesin mukaan poikkeavuus yhteisön normista, vaikutusvalta, erikoiset psyykkiset ja fyysiset ominaisuudet, luonteenpiirteet sekä yksittäiset teot ja tapaukset.

Tyypillisiä henkilöperinteen hahmoja voivat Engesin mukaan olla kylähullut, suurrikolliset, varkaat, kulkumiehet, erikoiset ammattinsa edustajat, voimamiehet, suursyömärit, keksijät, mestarismiehet ja valehtelijat.

Pohjoisen tarinoissa Enges on havainnut ”lapinlisän” eli liioittelun suosimisen. Pohjoisen hahmoista hän nosti Nätti-Jussin ohella esille Iso-Jounin, joka on keskeinen hahmo Tenojokilaakson henkilöperinteessä. Iso-Jouni oli alueen viimeisiä villipeuran metsästäjiä, ja lisäksi hän oli tunnettu muiden muassa liioittelukertomuksistaan ja saduistaan.

Yliopistonlehtori Pälvi Rantalan mukaan poikkeushenkilöiden kautta yhteisö voi määritellä ja peilata itseään.

– Poikkeushenkilössä voi olla piirteitä, joita myös itsestä löytyy tai sitten piirteitä, joita ei halua itsestänsä löytyvän, Rantala totesi.

Rantalan mukaan Nätti-Jussi -tarinat eivät häntä erityisemmin viehättäneet, hän kertoi nauraneensa joillekin tarinoille ja muutamat tarinat inhottivat häntä. Rantala nosti esille tarinoiden ristiriitaisen suhteen naisiin: tarinoissa naiset esiintyivät joko seksiobjekteina tai itarina emäntinä.

– Minulle jäi vaikutelma, että tarinoiden miehet eivät oikein tiedä, miten tulisi olla naisten kanssa ja miten heidän kanssaan tulisi keskustella.

Myöskään toimittaja Tapani Niemi ei tunnistanut Nätti-Jussin tarinoita omakseen, vaikka kertoikin olevansa metsätyönjohtajan poika ja eläneensä itsekin lähellä lappilaista jätkäkulttuuria. Nätti-Jussi -tarinoiden Niemi arveli kuuluvan alisen Kemijokivarren kulttuuriin. Niemi piti tuntemaansa jätkien maailmaa paljon raadollisempana, kuin mitä Nätti-Jussin tarinat tuovat esille.

– Jäin pohtimaan myös sitä, mikä on ollut tarinoiden kerääjien rooli, kuinka paljon tarinoissa on alkuperäistä tarinaa ja mikä osuus lopullisissa tarinoissa on tarinoiden ylös kirjaajilla, Niemi sanoi.

Myös yliopistonlehtori Pasi Enges oli sitä mieltä, että Nätti-Jussin tarinat antavat ristiriitaisen kuvan kohteestaan. Tarinoiden päähenkilö on ihmeiden tekijä, upporikas, veijari, naistenmies, liioittelija, valehtelija, järjestyksen pitäjä, voimamies, tappelija, kansainvälinen kuuluisuus, herrojen tuttava tai metsästäjä.

– Eräät Nätti-Jussin tarinoista liittyvät myös kansainväliseen kertomusperinteeseen. Samoja tarinoita voidaan löytää maailmalta hiukan eri muodossa, Enges sanoi.

Enges jäi kaipaamaan vastausta siihen että kenen kertomia Pentti Harjumaan toimittaman teoksen tarinat ovat, onko jotakin jätetty pois ja millä perusteella tekstit on valittu mukaan kirjaan.

Tilaisuudessa läsnä ollut toimittaja Pentti Harjumaa kertoi koonneensa toimittamansa kirjan ensimmäisen osan tarinat 1970 ja 1980-lukujen vaihteessa, toisen osan tarinat 1980-luvun lopulla ja viimeinen osan tarinat viime vuosina.

– Keräsin tarinoita puhelinhaastatteluilla sekä haastattelemalla savotoilla olleita miehiä. Tarinoiden kertojien joukossa oli paljon myös naisia eli savotoilla olleiden miesten puolisoita. Jonkin verran olen muokannut tarinoita kirjalliseen asuun sekä tehnyt valintaa siitä, minkä tarinan valitsin mukaan useasta eri versiosta, jotka vaihtelivat paikkakunnan mukaan, Harjumaa sanoi.

Tilaisuus oli osa LC Rovaniemi/Alakemijoen Nätti-Jussi -hanketta, jossa myös Lapin yliopisto on mukana. Tilaisuus kuului Ikääntyvien yliopiston luentosarjaan.

LY/Viestintä/OT