Kaiken kaikkiaan Osaamisen suuntaamisen toimintamallin koettiin avaavan läpinäkyvän työsuunnittelun avulla uusia ovia yhteisöllisyyteen, avoimuuteen, vuoropuheluun ja keskinäiseen luottamukseen.

– Ongelmaksi koettiin erilaiset tavat ja tarkkuustasot henkilökohtaisten työsuunnitelmien laatimisessa. Yhteisöllistä suunnittelutyöhön sitoutumista tulisikin vahvistaa, jotta kaikki työsuunnitelmat saataisiin samalle viivalle yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisiksi. Lisäksi ymmärrystä toisten työstä tulisi entisestään parantaa ja vain sitä kautta voidaan synnyttää uudenlaista toimintaa ja löytää uusia yhteistyömahdollisuuksia, suuntaa ohjausryhmän puheenjohtaja Kaarina Määttä sanoo.

Edellä mainittuihin haasteisiin vastaamista voitaisiin työpajan näkemysten mukaisesti tukea esimerkiksi nykyistä paremmalla työsuunnittelua tukevalla ohjeistuksella, sekä työsuunnitelmien näkyvyyden laajentamisella avoimiksi tiedekuntien sisällä.

– Suunnitelmien yhteenvedot ja toteumatiedot ryhmittäin tulee olla vertailukelpoisia ja helposti kaikkien saatavilla. Näin jokaisen kuva omasta roolistaan ja osuudestaan kokonaisuudessa olisi entistä paremmin hahmotettavissa. Työpajassa pidettiin tärkeänä sitä, että koko henkilöstöllä olisi nykyistä enemmän tietoa yliopiston strategiasta, indikaattoreista, rahoituksesta ja tulossopimusneuvotteluista, Määttä sanoo.

Toisena kehittämiskohteena työpajassa nousi esille henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Tässä työssä voisi auttaa henkilökohtaisten- ja ryhmäkehityskeskustelujen malli, joka kytkettäisiin osaksi osaamisen suuntaamisen vuosikelloa.

– Työpajassa nousi esiin ajatus kehityskeskustelumallin yhtenäistämisestä siten, että siinä luodaan rakenteet toimivalle vuoropuhelulle, toiminnan itsereflektiolle sekä tarvittavat tukirakenteet esimiestyölle. Kehityskeskustelujen anti tulee olla entistä tiiviimpi osa talon toiminnanohjausta, sitä kautta toiminnan tukeminen, ennakointi sekä yhdessä tekeminen nousevat keskiöön olipa sitten kyseessä yksittäinen opettaja, tutkimusryhmä taikka tiedekunta, Määttä sanoo.

Työpajassa esitettiin arvio, että laadulliset mittarit tulevat olemaan jatkossa rahoitusmallissa huomattavasti nykyistä suuremmassa roolissa, mikä tulisikin huomioida mallin kehittämisessä. Nykyiset indikaattorit perustuvat suurelta osin määrällisiin tuloksiin, vaikka joitakin laadullisiakin mittareita on mukana.

– Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistynyt erilaisia prosesseja rahoitusmallin kehittämiseksi. Indikaattori valmistuneet/työllistyneet tullee saamaan vuonna 2019 uuden laadullisen ulottuvuuden. On arvioitu, että myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuteen liittyvät tavoitteet voivat tulla lähivuosina mukaan korkeakoulujen rahoitusmalliin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jo viime keväänä kerännyt yliopistoilta tietoa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden indikaattoreista. Myös julkaisut-indikaattorista on esitetty arvioita, että lähivuosina nykyiselle JUFO luokittelun rinnalle tulisivat erilaisiin viittausindekseihin perustuvat määritteet, Määttä sanoo.

– Työpajassa käydyn keskustelun perusteella ja osana suuntaa toimintamallin jatkokehittämistä on perusteltua vakavasti pohtia myös laadullisia tavoitteita yliopiston omista lähtökohdista käsin. Tämä voitaisiin luontevasti toteuttaa osana Lapin yliopiston strategian 2025 arviointia, joka tultaneen tekemään tulossopimuskauden puolivälissä, Määttä linjaa.

Yliopiston eri yksiköiden organisoituminen ja ryhmien koko vaihtelee suuresti osaamisen suuntaamisen toimintamallissa. Työpajassa esitettiin kysymys, ovatko rakenteet kaikilta osin kunnossa ja tulisiko johtamista selkiyttää.

– Palautteen antaminen henkilöstölle ja vastavuoroisesti esimiehille tulisi olla kiinteä osa prosessia. Johtamis- ja alaistaitojen kehittäminen sekä vanhoista toimintatavoista pois oppiminen nähtiin asiana, johon tulee jatkossa kiinnittää huomiota myös prosessin johtamisessa, Määttä sanoo.

Lisätietoja:

Vararehtori Kaarina Määttä
Puhelin 0400 696 480
Sähköposti etunimi.sukunimi@ulapland.fi

LY/Viestintä/OT