Tutkimus jakaantuu kolmeen laajempaan teemaan. Ensimmäinen teema käsittelee sitä, mikä oli se alue, jolla saamelaisilla katsottiin olleen erityisiä maaoikeuksia. Toisen pääjakson muodostaa kysymys siitä, mitä oikeuksia saamelaisilla katsottiin olleen alueiden käyttöön ja miten nämä oikeudet määriteltiin. Kolmanneksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten määriteltiin ne henkilöt, joille saamelaisten erityisten oikeuksien katsottiin kuuluneen.

Joonan mukaan jo 1900-luvun alussa julkaistuista käräjäpöytäkirjoista tuli esille oikeustapauksia, jotka viittasivat siihen, että saamelaisilla katsottiin olleen käyttämiinsä alueisiin veromiehenoikeus eli oikeus, joka on nykyaikana rinnastettavissa esisijaisesti maanomistusoikeuteen. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt se, mihin tämä oikeus perustui, koskiko se kaikkia saamelaisten käyttämiä alueita sekä se, milloin ja mistä syystä tämä oikeus menetti merkityksensä.

Joonan mukaan näin on kuitenkin täytynyt jossain historian vaiheessa tapahtua, koska nykyään näitä alueita pidetään valtiolle kuuluvina. Nykyään saamelaisilla ei myöskään katsota olevan mitään erityistä oikeutta alueiden käyttöön.

—Jos puhutaan maahan kohdistuvista oikeuksista, on välttämätöntä tietää mitä aluetta tarkoitetaan. Saamelaisten historiallisten maaoikeuksien osalta kysymys on erityisesti siitä, missä suomalaisille talonpojille ja lappalaisille – kuten heitä tuolloin kutsuttiin – välinen niin kutsuttu lapinraja on eri aikoina sijainnut, Joona toteaa.

Joonan mukaan kysymys saamelaisten maaoikeuksista on Suomessa keskittynyt erityisesti kysymykseen omistusoikeudesta. Tämä on ymmärrettävää siitä syystä, että nimenomaan nykyisen Pohjois-Suomen alueen käräjiltä löytyy päätöksiä, joissa lappalaisilla katsottiin olleen veromiehenoikeus.

—Ruotsissa saamelaisten maaoikeudet on sen sijaan nähty erityisesti valtion maahan kohdistuvina käyttöoikeuksina. Toisaalta Ruotsissa on myös nostettu kanteita, joissa valtion omistusoikeus on kyseenalaistettu, Joona kertoo

Joona toteaa tutkimukseen liittyneen monen tyyppisiä haasteita.

—Ehkä merkittävin on pitkä ajallinen etäisyys. Jotta oikeudelliset kysymykset on mahdollista ymmärtää niiden oikeassa kontekstissa, on välttämätöntä kuvata sitä historialista viitekehystä, jotka liittyvät oikeuskysymyksiin. Toinen ongelma liittyy käytettyihin käsitteisiin. On oltava perillä siitä, mitä eri käsiteillä omana aikanaan ymmärrettiin, Joona kertoo.

Väitöstilaisuus:

OTL VT Juha Joonan väitöskirjaksi tarkoitettu tutkimus ”Ikimuistoinen oikeus - tutkimus Lapin alkuperäisistä maa- ja vesioikeuksista” esitetään Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Lapin yliopiston Fellman-salissa helmikuun 1. päivänä 2019 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Matti Niemi Itä-Suomen yliopistosta.

Tietoa väittelijästä:

Juha Joona (s.1959) kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1980, valmistui varatuomariksi vuonna 1990 ja oikeustieteiden lisensiaatiksi vuonna 1993. Joona on julkaissut useita esineoikeuden alaan kuuluvia tutkimuksia, jotka koskevat erityisesti Lapin aluetta.

Lisätietoja:

Juha Joona
juha.joona@ulapland.fi

Tietoja julkaisusta:

Juha Joona: Ikimuistoinen oikeus - tutkimus Lapin alkuperäisistä maa- ja vesioikeuksista. Erweko Oy, Oulu 2019, Juridica Lapponica 46, ISBN 978-952-337-137-8. ISSN 0783-4144.

Kirjaa voi tilata juha.joona@ulapland.fi

Lay/Viestintä/J-EK