Teoreettisilta ja metodologisilta sitoumuksiltaan Pollarin tutkimus asemoituu sekä sääntelyteorian että empiirisen oikeustutkimuksen alaan. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että selkeä ja toimiva lainsäädäntö vaatii lainvalmistelijoiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välistä yhteistä työtä. Tiivis yhteistyö on välttämätöntä myös lainsäädännön toimeenpanossa.

—Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan ikänsä ja kehitystasonsa perusteella hoidostaan päättämään kykenevää alaikäistä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos tähän päädytään, alaikäinen voi myös kieltää hoitotietojensa luovuttamisen huoltajalleen, Pollari toteaa.

Terveydenhuollon ammattihenkilöillä, käytännössä lääkäreillä, on valta ja vastuu arvioida alaikäisten potilaidensa päätöksentekokyvykkyyttä. Pollarin mukaan itsemääräämisoikeuden edellytyksiä koskeva harkinta on yhteydessä siihen, mitkä ovat terveydenhuollon ammattihenkilön käsitykset häntä ohjaavista säännöistä. Väitöstutkimuksessa on selvitetty lääkäreille suunnatun kyselyn avulla, millaisina alaikäisen asemaa koskeva sääntely hahmottuu terveydenhuollon käytännön toiminnassa ja millaista harkintaa lääkärit käyttävät laintulkinnassa ja sen soveltamisessa.

—Tutkimuksen perusteella lapsipotilaan päätöksentekokyvyn arvioinnissa korostuu sen prosessinomainen ja dynaaminen luonne, joka pohjautuu terveydenhuollon ammattilaisen ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Tällöin lapsen tilannetta ei tarkastella staattisena ja aina samankaltaisena, vaan vaihtelevana ja lapsen kasvun ja kehityksen mukaan muuntuvana, Pollari kertoo.

Tutkimuksessa painottuu myös lapsipotilaan huoltajan rooli. Vaikka lapsi olisikin tilanteessa hoitonsa suhteen päätöksentekokykyinen, huoltajan kasvatusvastuu ja velvollisuudet asettavat rajoja alaikäisen itsemääräämisoikeudelle. Tämän huomioon ottaminen on keskeinen asia lapsen itsemääräämisoikeutta arvioitaessa.

Lapsipotilaan päätöksentekokyvykkyyden arviointiin vaikuttavat lapseen liittyvät yksilölliset tekijät sekä koko perheen arvomaailmaan ja taustaan liittyvät tekijät. Ennen kaikkea siihen vaikuttavat terveydenhuollon toimintakulttuuri ja toiminnalle annetut resurssit.

— Huomiota tulisi esimerkiksi kiinnittää siihen, millä tavoin ja missä tilanteessa päätöksentekoa tukevaa tietoa lapselle annetaan. Ei myöskään ole yhdentekevää, kuka terveydenhuollon ammattihenkilö tietoa antaa. Arviointiprosessissa tulisi olla aina mahdollisuus varmistaa, miten lapsi on ymmärtänyt saamansa tiedon, Pollari toteaa.

Aikaa tulisi löytyä myös keskusteluun lapsen kanssa, jotta lapsella on mahdollisuus rauhassa käsitellä saamaansa tietoa. Asia korostuu, mitä vaikeammasta tai moniulotteisemmasta hoitotilanteesta tai sairaudesta on kysymys.

Kyse ei siis ole yksinomaan siitä, minkä ikäinen lapsi on, millaiset kognitiiviset kyvyt hän omaa tai millainen hänen elämänkokemuksensa tai kokemuksensa sairaudesta on, vaan suuri merkitys on terveydenhuollon ammattilaisen kyvyllä kohdata lapsi ja olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.

—Olemassa ei ole yhtä yksittäistä asiaa, joka ratkaisi lapsipotilaan päätöksentekokyvykkyyden tilanteessa kuin tilanteessa. Lapselle parhaaseen ratkaisuun päädytään varmimmin eri vaihtoehtojen huolellisen ja perustellun punninnan kautta, Pollari sanoo.

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on ollut yhteensovittaa lapsioikeuden ja lääkintäoikeuden periaatteita, jolloin tulkintalähtökohtia voidaan selkeyttää ja luoda tarkempia edellytyksiä lapsipotilaan aseman ja oikeuksien tarkasteluun. Kummankaan oikeudenalan periaatteet erillisesti tarkasteltuina eivät yksinään riitä silloin, kun kysymys on lapsesta terveydenhuollon toimintakentässä.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Kirsi Pollarin väitöskirja ”Lapsipotilaan päätöksentekokyky ja sen arviointi” esitetään Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Lapin yliopiston luentosalissa 2 perjantaina 20.12.2019 klo 12. Vastaväittäjän toimii yliopistonlehtori, OTT Liisa Nieminen Helsingin yliopistosta ja kustoksena apulaisprofessori Mirva Lohiniva-Kerkelä Lapin yliopistosta. Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu.

Tietoa väittelijästä

Kirsi Pollari työskentelee Lastensuojelun Keskusliitossa erityisasiantuntijana. Pollari on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta. Hän on suorittanut myös terveystieteiden maisterin ja yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnot Jyväskylän yliopistossa. Pollari on tehnyt pitkän työuran terveydenhuollossa lasten lääkinnällisessä kuntoutuksessa.  

Lisätietoja:

Kirsi Pollari
kirsi.pollari@lskl.fi

Julkaisun tiedot