Tausta ja motivaatio

Yksilön hyvinvoinnin oikeudellinen perusta on perus- ja ihmisoikeuksissa, joita julkisen vallan velvollisuutena on edistää ja turvata. Jokaiselle on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, joista on säädettävä tarkemmin lailla. Hyvinvoinnin turvaaminen on ollut myös sote-uudistuksen lähtökohta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä annetun lain (612/2021, 1 §) tarkoitukseksi määritellään väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ylläpitäminen sekä yhdenvertaisten, yhteen toimivien ja kustannusvaikuttavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden varmistaminen koko maassa.

Vuoden 2023 rakenneuudistus ja jo aiemmin alkanut kehitys tuo mukanaan myös uudentyyppisiä oikeudellisia ongelmia. Yhä enemmän keskusteluun on noussut se, millaisilla järjestelmillä ja mekanismeilla yksilön oikeus tarpeenmukaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin samoin kuin muut yksilön oikeudet turvataan. Uudistus ei vaikuta vain palvelujen järjestämisen ja tuottamisen rakenteisiin vaan myös niiden ohjaukseen ja valvontaan ja viime kädessä palvelujen saatavuuteen. Yksi keskeinen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen ja erityisesti niiden kustannuksiin liittyvä kysymys onkin se, miten yhteensovitetaan jokaisen oikeus tarpeenmukaisiin palveluihin ja palveluiden yhdenvertainen saatavuus, saavutettavuus ja riittävyys.

Webinaarisarja

Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan hyvinvointioikeuden tutkimusryhmä ja Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitos ja Hyvinvointioikeuden keskus järjestävät webinaarisarjan oikeuden roolista hyvinvointipalveluiden murroksessa. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille hyvinvointioikeudesta ja sosiaali- ja terveyspalveluista kiinnostuneille.

Webinaarit järjestetään klo 14–16 Zoomissa.

Zoom-linkki:
https://eoppimispalvelut.zoom.us/j/62414925879?pwd=TUYrRnZveUpTblIrSkdFcjZzc0Mrdz09

OSA III: Sotepalveluita, mutta mitä ja kenelle?

pj Mirva Lohiniva-Kerkelä, Lapin yliopisto
to 25.1.2024 klo 14–16

Tässä webinaarissa pohditaan, miten resursseja jaetaan oikeudenmukaisesti ja kustannusvaikuttavasti samalla turvaten yksilön hyvinvointi, taloudellinen toimeentulo, sosiaalinen hyvinvointi sekä fyysinen ja psyykkinen terveys.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän ohjaus ja valvontajärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, jossa vastuu palveluiden järjestämisestä on hyvinvointialueilla, mutta toimintaa ohjataan valtion toimesta erilaisilla mekanismeilla: lainsäädännöllä, rahoituksella, suosituksilla, valvonnalla. Resurssien niuketessa keskustelu sotepalveluiden saatavuudesta on lisääntynyt ja esimerkiksi terveydenhuollossa priorisointi, eli terveyspalveluiden ensisijaistaminen tai tärkeysjärjestykseen asettaminen, on viime vuosina noussut terveyspolitiikan keskiöön. Kasvavat terveystarpeet ja rajalliset resurssit edellyttävät valintoja niin sosiaali- kuin terveyspalveluista vastaavilta tahoilta, mutta kuka päättää valinnoista, joissa vastakkain voivat olla potilaskohtainen ja väestötason tarve.

• Miten priorisointi on järjestetty sote-järjestelmässä?
  • Kaisa-Maria Kimmel, juristi, Hyvli ry, väitöskirjatutkija Lapin yliopisto
• Sote-palveluiden yhdenvertaisuus, vaikuttavuus ja priorisointi – mitä ovat valtakunnalliset keinot?
  • Sirkku Pikkujämsä, lääkintöneuvos, LT, STM
• Sosiaalihuolto Sotessa – miten lähestyä priorisoinnin tarvetta ja edellytyksiä?
  • Harri Jokiranta, työelämäprofessori, sosiaalityö, YTT, Ph.D, Lapin yliopisto