Kenties maailmanloppu ei olekaan hiljainen hiipuma, vaan äkillinen syöksypyörre, joka kerralla imaisee elolliset olennot valtavaan kitaansa. Yksityiskohta Silja Nikulan teoksesta Myrskynsilmä. 2023. Pesutekniikka, 30 x 30 cm.

Maailmanloppu on teemana ajattoman ajankohtainen. Ihminen on maalaillut mielessään lopun aikoja aina historiansa alkuhämäristä lähtien. Myyttiset maailmanlopun kertomukset ovat vaihtuneet vaihe vaiheelta totuudenmukaisempiin kuvauksiin maailman huolestuttavasta tilasta. Moni meistä pohtii nykyisessä epävakauden ja uhkien sävyttämässä maailmantilanteessa paitsi omaa, myös ihmiskunnan ja koko maapallon lajikirjon kohtaloa. Myös meidän lähtölaskentamme on alkanut.

Muutokset parempaan tapahtuvat hitaasti, mutta riittääkö aika enää ongelmien ratkaisemiseksi? Ihmisten kantama huoli ja samanaikainen välinpitämättömyys lajitovereitaan, eläinkuntaa sekä luontoa kohtaan on äärimmäisen musertavaa. Toisaalta piittaamattomuus kertoo myös ihmisten henkisestä turtumisesta maailmantuskan edessä. Maailmanloppu on paitsi fyysistä todellisuuttamme koskettava konkreettinen uhka, myös päänsisäinen lamaannuttava kokemus, joka estää meitä toimimasta.

Sara Korkala lähestyy näyttelyn teemaa erilaisten henkisten olotilojen kautta. Kalligrafian keinoin musteella paperille toteutetut teokset tuovat esille päänsisäisiä ajatuksia ja olotiloja, jotka kiertävät välillä kehää irrottamatta otetta. Kun ajatuskehät ja olotilat voimistuvat tarpeeksi pitkään, tuntuu kuin maailma olisi lähellä loppua. Teoksissa yhdistyvät visuaalinen ja verbaalinen ilmaisu, joiden avulla hän pyrkii ilmaisemaan pään sisään ahdettujen ajatusten voimakkuutta.




Sara Korkala: Käskevä ääni, rajaus teoksesta. 2023. Muste paperille, 59,4 x 84,1 cm.



Silja Nikula tarkastelee maailmanlopun teemaa erilaisten olentojen rinnakkaiseloa sekä luonnon monimuotoisuutta pohtien. Insecta apocalyptica -teos on samalla pohdintaa ihmisen ajattelun kapeutumisesta ja kaavamaistumisesta yhdenlaiseen muottiin. Nikula hahmottelee pelkistetyin muodoin ja riemukkain värein yleistä hyönteisen ideaa ­­– kunnes monimuotoisuus typistyy, haalenee ja hiipuu pois. Lopputulos on ylistys luonnon värikkyydelle, rujolle runsaudelle ja epätäydellisyyden ihmettelylle. Toisaalta maailmanloppu ei välttämättä olekaan hiljainen hiipuma, vaan äkillinen syöksypyörre, joka kerralla imaisee elolliset olennot valtavaan kitaansa. Tällainen mielikuva piirtyy esiin Nikulan teoksessa Myrskynsilmä.




Silja Nikula: Insecta apocalyptica, rajaus teoksesta. 2023. Muste paperille, 33 x 133 cm. Nikula suosii näyttelyteoksissaan käsityöläisyyttä ja materiaalien tuomia yllätyksiä, kuten veden ja musteen ennakoimattomia valumapintoja.



Niina Walter lähestyy teemaa ekologian näkökulmasta, ihmisen inhimillisen toiminnan järjettömyyttä tarkastelemalla. Vauraissa, teollistuneissa maissa on kierrätysjärjestelmiä materiaalien talteenottoon, mutta on arvioitu, että alle 10 % kaikesta maailman muovista pystytään kierrättämään tehokkaasti. Luontoon on arvioitu päätyvän vuodessa noin 22 miljoonaa tonnia muovijätettä. Tuhlaamme resursseja ja materiaaleja kestämättömällä tavalla sekä samalla saastutamme ympäristöämme välinpitämättömästi. Pakkausmateriaalien raaka-aineiden hankintaan ja prosessointiin sekä pakkausten suunnitteluun, valmistamiseen ja kuljetukseen käytetään valtavasti resursseja. Kyseessä on arvokas materiaali, jonka arvo kuitenkin romahtaa, kun pakkaus on tyhjentynyt. Walterin Parasta ennen – Best before -teoksessa jätteeksi määritellyn materiaalin kauneus tulee esiin perinteisen lasimaalauksen tekniikkaa jäjitellen.




Niina Walter: Parasta ennen – Best before. 2023. Sekatekniikka, 50 x 61 cm. Teos on työstetty kollaasimaisesti kierrätettyjä pakkausmateriaaleja ja akryylimaalia yhdistäen. Myös teoksen merkitykset ovat kerrostuneet.



Leena Raappana-Luiron skanografiatekniikalla toteutetut teokset toimivat ikkunoina lohduttomaan pimeään avaruuteen. Yhtenä päivänä kaikki se tavallinen ja arkinen on vain kadonnut ja lakannut olemasta. Taivas on tyhjä linnuista, tekstiviesti lapsille katoaa avaruuteen ja vain pieniä sirpaleita maailmasta leijuu enää tyhjyydessä. Mitään ei ole enää tehtävissä ja peruuttamaton on jo tapahtunut. Elämän tarina maapallolla on tullut tiensä päähän. Tai ei aivan. Pieni toivon siemen jatkaa kulkuaan avaruudessa ja luo ehkä lopulta elämää jonnekin muualle galaksiin ikuisuuksia kestäneen matkansa kuljettuaan.




Leena Raappana-Luiro: Arkki. 2023. Skanografia, 30 x 30 cm. Skanografia eli skannerivalokuvaus on digitaalinen kollaasitekniikka, jossa tietokoneen tasoskanneria hyödynnetään esineiden ja erilaisten materiaalien kuvaamiseen digitaalista jatkokäsittelyä varten.



Toisaalta maailmankaikkeuden mittakaavassa elämän loppuminen maapallolla on merkityksetön tapahtuma; elämää vain syntyy ja kuolee säälittä entropian ikuisessa silmukassa. Lasse Paldanius pohtii teoksessaan Entropy Aeternum tätä tasapainon ja kaaoksen välistä vuoropuhelua. Me ihmiset pyrimme tiedostavina olentoina näkemään olemassaolomme merkityksellisenä, ja pyrkimys järjestykseen tuntuu olevan yksi inhimillisistä perustarpeistamme. Silti emme monestikaan manifestoi itseämme parhaalla mahdollisella tavalla, vaan saamme aikaan lähinnä epäjärjestystä ja tuhoa tällä planeetalla. Ohjaako siis isompi käsi lopulta kaikkea, jolloin pieni ja huomaamaton sivuroolimme onkin vain luoda hetken kaaosta tässä äärettömässä tähtientäyteisessä kosmoksen näytelmässä?




Lasse Paldanius: Entropy Aeternum. 2023. Digitaalinen maalaus, Photoshop CC, ArtRage, Wacom Cintiq & MobileStudio Pro, 60 x 100 cm.



Maailmanloppu on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan graafisen suunnittelun opetushenkilökunnan ensimmäinen yhteinen teemanäyttely.

Sara Korkala on freelancer-graafikko ja yliopisto-opettaja graafisen suunnittelun koulutusohjelmassa. Hänen kiinnostuksensa graafisessa suunnittelussa ovat typografia, taitto ja tapahtumagrafiikka. Korkala on aktiivinen sanataiteilija ja toimii rovaniemeläisen Sanaseuran graafikkona ja toisena tuottajana.

Silja Nikula on graafisen suunnittelun emeritaprofessori, vapaa tutkija ja taiteilija.

Niina Walter on graafinen suunnittelija ja kokemuksen muotoilun yliopistonlehtori. Hän on toiminut graafisena suunnittelijana erilaisissa viestintätehtävissä sekä asiantuntijana kirjakustantamossa.

Leena Raappana-Luiro on tutkija-graafikko ja työskentelee tällä hetkellä graafisen suunnittelun apulaisprofessorina Lapin yliopistossa. Näyttelyn töissä hän tutkii esitystekniikan – tässä tapauksessa skanografian – vaikutusta tunnelman ja teeman kuvaamiseen.

Lasse Paldanius toimii graafisen suunnittelun yliopisto-opettajana Lapin yliopistossa. Hän on työskennellyt freelancerina erilaisissa visuaalisen viestinnän asiantuntijatehtävissä sekä myös taiteiden tiedekunnan näyttelytiedottajana. Opetustyönsä ohella hän tekee valikoituja kuvitustöitä asiakkaille.


Maailmanloppu – taiteiden tiedekunnan graafisen suunnittelun
opetushenkilökunnan visiointeja lopun ajoista
4.–29.9.2023

Galleria Lovisa
Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Ma–pe 7.30–20.00, la–su ja arkipyhinä suljettu

Lisätietoja näyttelystä:
Graafisen suunnittelun yliopisto-opettaja Lasse Paldanius
lasse.paldanius(at)ulapland.fi

Lisätietoja Galleria Lovisasta:
Näyttelytoiminnan yliopisto-opettaja Leila Lipiäinen
leila.lipiainen(at)ulapland.fi

Lapin yliopiston Galleria Lovisassa esitellään taiteiden tiedekunnan alumnien, henkilökunnan ja opiskelijoiden joukosta valittujen kuukauden taiteilijoiden teoksia sekä satunnaisia yhteisnäyttelyitä. Näyttelytila sijaitsee kahvila Meidän Lovisan yhteydessä.


LY / TTK / LP