Sonja Salomäki: Bon voyage, yksityiskohta teoksesta. Tuftattu ryijy.

Galleria Seinä

Kerttu Helena Sallinen:
Niillä rajoilla
30.1. – 15.2.2018
Avajaiset maanantaina 29.1. klo 18 – 19.30
F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma–pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


Kerttu Helena Sallinen: Luoja, yksityiskohta teoksesta. 2013. Monotypia, tussi, serigrafia.

Niillä rajoilla -näyttelyn teokset käyvät keskustelua ihmisen mielen sekavasta ja kaoottisesta maailmasta. Se miten yksilö näkee itsensä ja ympäröivän todellisuuden, heijastuu kokemuksista ja tunteiden palapelin luomasta maailmasta. Meistä jokainen kohtaa toden subjektiivisesti omalla tavallaan, toisinaan jopa kadotamme rajan toden ja kuvitteellisen välillä täysin. Jokaisen tuntema minä eroaa muiden tuntemasta minästä kuin varjo todellisuudesta.

Kerttu Helena Sallinen esittelee monotypia- ja sekatekniikoin toteutettuja teoksia näyttelyssään. Sallinen on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta taiteilijaksi (amk) erikoistumisenaan taidegrafiikka ja opiskelee tällä hetkellä taiteen maisteriksi Lapin yliopistossa. Hänen työskentelytapansa antavat suunnitelmallisuuden rinnalla tilaa ajatuksen virralle.

Lisätietoja:
Kerttu Helena Sallinen
sallinenkerttu(at)gmail.com
+358 40 076 8242
https://kerttusallinen.wordpress.com/


Galleria Hämärä

Sonja Salomäki:
Onkos tullut loputon marraskuu?
30.1. – 15.2.2018
Avajaiset maanantaina 29.1. klo 18 – 19.30
F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma–pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


Sonja Salomäki: Bon voyage. Tuftattu ryijy.

Suomen keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä lähtien. Voimakkainta lämpeneminen on ollut alkutalvella ja nopeinta Pohjois-Suomessa. Tulevaisuudessa etenkin talvilämpötilat kohoavat. Suomen lämpötila nousee tulevaisuudessa enemmän ja nopeammin kuin maapallolla keskimäärin.

Suomalainen identiteetti on rakennettu paljolti pohjoisen luonnon ja talven kanssa pärjäämisen varaan. Missä määrin Suomen lipun hangen valkoinen on enää totta tulevina vuosikymmeninä? Minkälainen kuilu avautuu suomalaisuuden symbolien ja sielunmaiseman, elinolojen sekä ympäristön muuttuessa?

Päällisin puolin vaikuttaa siltä, että talven muuttuminen, Etelä-Suomessa jopa katoaminen, ei ole suuri tai virallinen huolenaihe. Suomalaiset ja ihmiset yleensä ovat niin sopeutuvia olioita, että epänormaalikin alkaa nopeasti tuntua normaalilta. Talvi jatkuu hiihtohalleissa, jäähalleissa ja keinolumella pyörivissä laskettelukeskuksissa. Mikäli lumeton epänormaalius ahdistaa, on aina mahdollista lentää toiselle puolelle maailmaa pimeää epävuodenaikaa pakoon.

Vuosikymmeniä länsimaiset yhteiskunnat ovat eläneet fossiilienergian mahdollistamassa utopiassa. Myös Suomessa pidetään normaalina erittäin nopeaa liikkumista, yltiökulutusta sekä ruoan ja tavaravuorien rahtaamista toiselta puolelta maailmaa. Valoisuus, päivänkierto ja vuodenajat ovat ihmisen hallinnassa. Ei ole väliä onko päivä vai yö, valot palavat, netti toimii – kaikki toimii. Lieneekö myös myytti suomalaisten erityisen läheisestä luontosuhteesta pikemminkin historiaa?

Näyttelyn ryijyteokset käsittelevät ilmastonmuutoksen vaikutusta Suomen talveen ja sitä kautta suomalaiseen identiteettiin, jota aikoinaan rakennettiin paljolti pohjoisen luonnon varaan.

Lisätietoja:
Sonja Salomäki
sonja.salomaki(at)gmail.com
www.sonjasalomaki.com


Galleria Kilo

Inka Maarika ja Anne Golaz:
Unrealice
30.1. – 15.2.2018
Avajaiset maanantaina 29.1. klo 18 – 19.30
F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma–pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


Inka Maarika: Unrealice. 2017. Kuvaaja: Anne Golaz

Inarilaisen korutaiteilija Inka Maarikan, 39, ja kansainvälisesti menestyneen sveitsiläisvalokuvaaja Anne Golazin, 34, taidenäyttelyssä absurdit ja hetkelliset korut on ikuistettu kuviin. Unrealice -näyttelyn korut käsittelevät maailman globaaleja ympäristöön ja talouteen liittyviä ilmiöitä sekä niiden vaikutusta arktiseen elämäntapaan. Korujen materiaalina on enimmäkseen lumi ja jää.

– Olen valikoinut kuviin tietoisesti nuoria malleja, sillä heidän silmistään näkyy se villi elämänvaihe lapsuuden ja aikuisuuden välissä, kun mieli on vielä osittain lapsuuden leikeissä ja maailmankuva rakentuu oman elämänpiirin ympärille. Toisaalta nuoren mielessä on heräämässä laajempi yhteiskunnallinen näkemys maailman tilasta. Nuoruus on yhtä hetkellistä kuin korujen materiaali, Inka Maarika kuvailee.

Nuoruus kuvastaa korutaiteilijalle arktista talvea. Lapin elämää rytmittävät vuodenaikojen väliset vaihtelut. Sukupolvet seuraavat toisiaan kuin vuodenajat, jotka linkittyvät toisiinsa ketjun lailla.

Nuoren katsomisessa on aina tiettyä haikeutta, kun haluaisi vielä tuudittautua lapsuuden turvallisuudentunteeseen, mutta on vain luovuttava lapsesta elämälle. Toisaalta aikuinen pohtii, voiko tulevaisuus tälle nuorelle ja hänen lapsilleen tarjota vielä sitä samaa ainutlaatuista elämäntyyliä, mitä he itse ovat saaneet elää.

Saamelaisen korutaiteen pioneeri Inka Maarika käsittelee taiteessaan rohkeasti alkuperäiskansoja koskettavia aiheita globaalin näkökulman kautta. Hän hyödyntää taidokkaasti omasta elinpiiristään löytyviä materiaaleja ja yhdistää niitä ennakkoluulottomasti moderneihin elementteihin. Hän opiskelee teollista muotoilua Lapin yliopistossa ja on hakenut lisäosaamista eri tekniikoihin myös muista Euroopan yliopistoista ja korkeakouluista.

Lisätietoja:
Inka Maarika Kangasniemi
ikangasniemi(at)hotmail.com
+358 50 328 7297


Galleria Lyhty

Maria Laakkonen:
Ei mistään kotoisin
30.1. – 15.2.2018
Avajaiset maanantaina 29.1. klo 18 – 19.30
F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma–pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


Yksityiskohta Ei mistään kotoisin -mediainstallaatiosta. Kuva: Maria Laakkonen

Ei mistään kotoisin on kokeellinen mediainstallaatio. Näyttelyssä katsoja pääsee tutustumaan interaktiiviseen fantasiaveistokseen, jossa yhdistyvät video, ääni ja veistoshahmo. Tuttuuden ja outouden yhdistelmä herättää kysymyksen siitä, mikä on tämän otuksen olemassaolon syy.

Kokonaisuus leikittelee Ludwig Wittgensteinin kielipelin idean kanssa. Katsojalla on tulkitsijan rooli, joka rakentuu sen varaan, haluaako hän ymmärtää teosta ja millä ehdoilla. Katsoja voi yksinkertaisin kielentutkijan välinein ratkaista, mitä tämä omituinen olento haluaa viestiä. Teos kysyy, onko mielekästä edes yrittää ymmärtää tieteellisin menetelmin jotain, mikä on lähtökohtaisesti mielikuvituksen tuotetta.

Maria Laakkonen on koulutukseltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka valmistuu tänä keväänä kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmasta kuvataideopettajaksi. Teos on toteutettu osana kuvataiteen aineopintoja. Laakkosta kiinnostavat tieteen, taiteen ja teknologian välinen suhde sekä omassa taiteellisessa työskentelyssä että opetustoiminnassa.

Lisätietoja:
Maria Laakkonen
marilaak(at)ulapland.fi


Galleria Kajo

jlustila: Glimpse
30.1. – 15.2.2018
Avajaiset maanantaina 29.1. klo 18 – 19.30
F-talo, 4. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma–pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


jlustila: 203km. 2017. Akryyli akryylille, 30x40 cm.

Glimpse -näyttely on kokoelma hetkiä. Nämä hetket voivat olla kauniita, tärkeitä, keskeisiä tai käänteentekeviä, mutta ennen kaikkea ne ovat arkisia. Arkeen kuuluvat päivittäiset toimemme, harrastuksemme, rutiinimme ja elämämme ihmiset. Emme kyseenalaista sitä, harvoin edes ajattelemme asiaa. Toisinaan saatamme kokonaan unohtaa arjen arvostamisen.

Tavanomaisuudesta ammennetun estetiikan pohjalta muodostui sarja akryyli- ja öljymaalauksia, jotka keskittyvät siihen, mitä usein unohdamme vaalia. Kuviksi ikuistettujen tuokioiden kautta kenties osaammekin nähdä jokapäiväisessä elämässämme hivenen enemmän arvostettavia hetkiä. Nämä hetket ovat vuoden ajalta koottuja välähdyksiä arjen keskeisyydestä.

Lisätietoja:
jlustila(at)ulapland.fi


Galleria Kopio

Maarit Mäkelä:
Earth-dialogue
10.1. – 15.2.2018
F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma–pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


Maarit Mäkelä: Naisen muotokuva, 1/9 osa maalausinstallaatiosta. 2015. Maalaus hiekalla, kivellä ja savella paikalliselle savelle (Waiheken saari, Uusi-Seelanti). 26x26 cm. Kuva: Samuel Hartnett

Maarit Mäkelä on sekä keraamikko että taidemaalari. Hänen teoksensa ovat usein paikallisesta savesta valmistettuja savilaattoja, joille hän maalaa kuvansa valmistamillaan savilietteillä. Kuivuneet savimaalaukset poltetaan keramiikaksi.

Mäkelän savimaalausten teema on naiseus. Teosten lähtökohtana toimivat kulttuuriset naiskuvat, joista Mäkelä toteuttaa teoksissaan omat tulkintansa.

Vaikka työskentelyn lopputulemana on fyysinen artefakti, on luova prosessi taiteilijalle vähintäänkin yhtä merkityksellinen. Tätä prosessia Mäkelä avasi ensimmäistä kertaa taiteellisessa väitöskirjassaan Saveen piirtyviä muistoja (Mäkelä 2003). Vuosien saatossa raja teoksen ja prosessin välillä on hämärtynyt.

Vuonna 2015 Mäkelä asui Uudessa-Seelannissa, jossa hänen taiteellinen työskentelynsä perustui kävelyretkiin. Näiden aikana hän keräsi myös teostensa raaka-aineet – hiekan, kivet ja savet – jotka hän sittemmin muokkasi studiollaan teostensa raaka-aineiksi. Vuoden lopuksi pitämässään Earth-dialogue -näyttelyssä Mäkelä nosti ensimmäistä kertaa luovan prosessin varsinaisten teosten rinnalle.

Galleria Kopion näyttelyssä on esillä osa Earth-dialogue -näyttelyn keskeisiä teoksia: valokuvia kävelyretkiltä, maalauksia paperille sekä yhdeksän savimaalausta käsittävä Portrait of a woman -installaatio, jonka lähtökohtana on toiminut Helene Schjerfbeckin Omakuva, musta tausta -maalaus vuodelta 1915.

Mäkelä työskentelee Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa muotoilun professorina, erityisalueenaan taide-, tutkimus- ja muotoilukäytäntö. Hän on sekä Ornamon että Taidemaalariliiton jäsen.

Lisätietoja:
Maarit Mäkelä
maarit.makela(at)aalto.fi
+358 50 372 2168


LY / TTK / LP