Hirvieläinnaaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on tähän asti ollut täysin rauhoitettu. Syksyllä hyväksytyn metsästysasetuksen muutoksella hirviemo on edelleen rauhoitettu jahtikauden alussa mutta ei enää lokakuun toisesta lauantaista alkaen.

Uudistuksen tarkoituksena on ohjata metsästäjiä pyytämään hirvilehmiä, jotta kanta ei muuttuisi liian urosvoittoiseksi. Samalla on haluttu keventää juridisia seurauksia tapauksissa, joissa on ammuttu naarashirvi ja vasa on tullut paikalle vasta useiden minuuttienkin päästä.

Eettisenä ohjeena säilyy edelleen, että vasan kanssa kulkevaa hirvilehmää ei ammuta. Muutos koskee siis ennen muuta rikosoikeudellisia seurauksia.

Hetkiä metsällä

Juristi: Epäselvää lainsäädäntöä

Julkisuudessa on puhuttu vähemmän siitä, että emänsä menettänyttä vasaa ei saa jättää juoksemaan vapaana. Metsästyksen johtajan tulee sen sijaan huolehtia, että metsästyksessä emän menettänyt saman vuoden vasa pyritään pyytämään.

– Metsästyksenjohtajan tehtäviä on rangaistuksen uhalla hoidettava. Metsästyksenjohtajaan kohdistuu näin ollen suora rangaistuksen uhka, mutta ei emän mahdollisesti ampuneeseen rivimieheen, sanoo Hirvenmetsästysoikeus-teoksen (2015) kirjoittanut Lapin yliopiston lehtori Jarmo Kiuru.

Myös ampuja voi Kiurun mukaan edelleen syyllistyä rangaistavaan metsästysrikkomukseen.

– Rivimiehen asema riippuu siitä, menettelikö hän emän ampuessaan vastoin metsästyksenjohtajan määräyksiä. Tämä sääntely kokonaisuudessaan ei lisää selvyyttä. Asetuksenmuutoksessa on lisäksi lakiteknisiä puutteita, jotka tekevät asiasta ehkä jos mahdollista vielä epäselvemmän, hän sanoo.

Vasan metsästyksen järjestämiseen lisätöitä tuo se, jos metsästävällä seurueella ei ole enää jäljellä hirvilupia eli viimeinen lupa on mennyt hirviemon ampumiseen. Tällaisessa tapauksessa metsästyksenjohtajan tulee ottaa yhteyttä viranomaisiin, ja vasa voidaan mahdollisesti kaataa eläinsuojelullisin perustein.

Hirvijahti on sosiaalista toimintaa

Kuka saa pyytää ja missä?

Kiuru kävi Hirvenmetsästysoikeus -teostaan varten läpi lakipykälien lisäksi nykyisen, vuonna 1993 säädetyn metsästyslain aikana annetut hirvien pyyntilupia koskevat valitusratkaisut. Juristi sanoo, että lainsäädännössä on epäselvyyksiä muuallakin.

– Maa- ja metsätalousministeriössä on esimerkiksi pitkään viljelty ajatusta, että hirviluvassa ei tarvitse mainita aluetta, jolla lupa oikeuttaa metsästämään. Tämä ajatus joku vuosi sitten vahvistettiin metsästysasetuksen muutoksella. Tuomioistuimet ovat havahtuneet metsästysrikosasioiden yhteydessä siihen, ettei lupa enää juridisesti sitovasti määrittelekään sallitun ja kielletyn alueen rajaa.

– Samalla koko lupajärjestelmä kuitenkin perustuu ajatukseen, että lupa on voimassa vain ennalta määrätyllä alueella. Metsästysrikossyytteitä luvatta metsästämisestä on tämän vuoksi viime vuosina mennyt, riistaviranomaisten yllätykseksi, nurin. Tilanne on sekava. Asiaan saattaa tulla parannusta lausunnolla olevan metsästyslain muutoksen myötä, Kiuru selventää.

Jarmo Kiuru ja kaadettu vasa

Matkailevat metsästäjät valtion mailla

Vasasuojan ohella syksyn puheenaihe erityisesti pohjoisessa on ollut lisääntyvä metsästysmatkailu. Metsähallitus myy aktiivisesti muualta tuleville metsästäjille hirvilupia Pohjois-Suomen valtionmaille.

Samoilla mailla pyytävät kuntalaiselle kuuluvan vapaan metsästysoikeuden nojalla myös paikalliset, jotka eivät aina ole tyytyväisiä lisääntyvään pyyntipaineeseen. Kiurun mukaan ongelma ei ole täysin uusi.

– Pohjoiset vapaan metsästysoikeuden alueet ovat riitatilanteiden kannalta aivan omaa luokkaansa. Lain mukaan valtion vapaan metsästysoikeuden käsittämille alueille voidaan myöntää hirvilupia useiden hakemusten perusteella. Käytännössä se tarkoittaa, että hakijat pyytävät samalla alueella, mistä aiheutuu usein ongelmia, hän sanoo.

Pikantin lisänsä asetelmaan tuo se, että hirviä pyydetään nykyään usein pitkiä matkoja hirven perässä kulkevan koiran avulla. Eläimet eivät tunnista valtion ja yksityisten maiden rajoja, eikä ole tavatonta, että matkailijaseurueen koira eksyy yksityisille maille. Tämä voi sekoittaa paikallisten pyyntiä.

Aineksia kolmanteen painokseen Hirvenmetsästysoikeus -teoksesta on siis syntymässä.

Viestintä / Tapio Nykänen

Kuvat: Tapio Nykänen ja Jarmo Kiuru

Lupamenettelyyn liittyviä seikkoja täydennetty 24.11.