– Yhteiskunta torkkuu meissä, tiivistää Rantala kirjan perusajatuksen. – Jokainen nukkuu tietysti omaa untaan, eikä kenenkään muun puolesta voi levätä. Silti meissä elävät muistot, kertomukset, ohjeistukset, säännöt ja odotukset siitä, onko päivällä nukkuminen hyväksyttävää vai aiheuttaako se syyllisyyttä.

Viime aikoina päiväunet on valjastettu myös työelämän tarpeisiin: 15 minuutin torkkujen jälkeen työntekijän ajatellaan olevan tehokkaampi. Monilla työpaikoilla päiväunien nukkuminen ei kuitenkaan tulisi kuuloonkaan. Teos herättääkin kysymään, kenelle työajalla nukkuminen on mahdollista – onko kyse elitismistä, luksuksesta, joka on mahdollista sellaisessa työssä, jossa aikatauluja voi itse säädellä? Vai voisiko pieni lepohetki olla mahdollinen työssä kuin työssä?

Ovatko päiväunetkin nykyisin suorittamista?

– Aloin tutkimusta tehdessäni ymmärtää, että päiväunien kautta voidaan kertoa nykyajan työelämän moninaisuudesta, Rantala kertoo. – Ei oikeastaan voida puhua yhdestä ja yhdenlaisesta työstä. Hämmentävän vähän myös tiedämme siitä, mitä toisten työhön sisältyy ja miten työpäivä ajallisesti jäsentyy erilaisissa töissä. Kaikkea työtä ei olisi enää järkevää mitata ajassa, vaan tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota aikaansaamiseen ja sisältöihin. Tällöin myös työpäivän aikana otetut torkut tai pieni lepotauko voisivat auttaa jaksamaan ja jäsentämään työpäivää uudella tavalla.

Teoksessa Rantala tarkastelee suomalaisten päiväunitottumuksia muun muassa 237 vastaajan kyselyaineiston valossa. Vastaukset kertovat päiväunien nukkumisen moninaisista tavoista ja syistä. Kaikille päiväunet eivät sovi eivätkä kaikki niitä kaipaa. Päiväunien tarve vaihtelee, kun elämäntilanteet muuttuvat. Myös ikä vaikuttaa päivällä nukkumiseen.

Teoksessa tutustutaan päiväunitapoihin myös muualla kuin Suomessa: Intiassa, Kiinassa, Japanissa sekä maissa, joissa perinteisesti vietetään siestaa. Tutkimusmatka ulottuu myös päiväunien historiaan.

Päiväunia tarkastelemalla voi tehdä havaintoja myös yhteiskunnasta laajemmin. Päivällä nukkuminen ei ehkä enää ole synti, kuten esimerkiksi keskiajalla ajateltiin, mutta se voidaan edelleen nähdä laiskuuden tai jopa syrjäytymisen merkkinä: kunnon ihminen herää aamulla töihin ja menee varhain nukkumaan, eikä tarvitse ylimääräisiä unia kesken päivän. Toisaalta monille päiväunet ovat nautinnollinen hetki – sekä vapaapäivinä että arjen keskellä.

Teoksen tiedot:
Nokkaunia ja tehotorkkuja
Tutkimusmatka päiväunien kulttuurihistoriaan
Pälvi Rantala

ISBN 978-952-310-963-6
Lapland University Press 2016

Tekijän yhteystiedot:
Pälvi Rantala
Yliopistonlehtori, tutkija, Lapin yliopisto
palvi.rantala@ulapland.fi
040 484 4430

Kustantajan yhteystiedot:
Lapland University Press
Anne Koivula
lup@ulapland.fi
040 539 5297

Tiedote/LUP