Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaarissa tarkastellaan yhteiskuntakriittisesti ja yllättävistä näkökulmista ajankohtaisia ilmiöitä. Perjantaiseminaari jatkaa keskustelua yhteiskuntatutkimuksen vaikuttavuudesta ja merkityksestä Jarno Valkosen toimittaman teoksen Häiritsevä yhteiskuntatutkimus (2018) hengessä.

Luentoja järjestetään kerran kuussa tammikuusta huhtikuuhun. Seminaarin henkeen kuuluu, ettei etäosallistuminen ole mahdollista vaan keskustelu käydään paikan päällä. Luentojen teema valikoituu kunkin alustajan mielenkiinnon mukaan, eivätkä luennot noudata tarkkaa etukäteissuunnitelmaa.

– Luennoille on yhteistä ajankohtaisuus sekä kriittinen ja pähkäilevä ote. Perjantaiseminaarista on muodostunut keskusteleva, akateeminen yhdessäoppimisen käytäntö. Tervetuloa kuulkaa ihan kaikki, toivottaa professori Jarno Valkonen.

Seminaarissa on tarjolla kahvia ja pientä naposteltavaa.

Kurssin suorittaminen

Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaari on laajuudeltaan 3–5 op:n kurssi. Se suoritetaan luentopassikäytännön mukaisesti koodilla TUTA0303, Valinnaiset laadullisen tutkimuksen lähestymistavat. Opiskelija voi halutessaan saada kurssista korvauksia myös muihin opintoihin, kuten esimerkiksi politiikkatieteiden ja sosiologian SOPT1205D, Valinnainen tutkimusala. Keskustelkaa asiasta vastuuopettajanne kanssa.

Lisätietoja luentopassista ja perjantaiseminaarista

Jarno Valkonen, jarno.valkonen(at)ulapland.fi

Kevään 2024 ohjelmisto

Perjantai 19.1.2024, klo 13–15, A140: Naistutkimuksen alkuja

Mistä naistutkimus Suomessa lähti liikkeelle? Miten toimittiin, mistä saatiin tukea ja millaista vastustusta kohdattiin? Miten naistutkimuksesta tuli yliopistollinen oppiaine? Muun muassa näitä kysymyksiä Kirsti Lempiäinen ja Liisa Rantalaiho käsittelevät teoksessa Naistutkimuksen alkuja – muistikuvia akateemiselta kentältä (2023, Vastapaino). Kirjassa tarkastellaan sukupuolentutkimuksen edeltäjän, naistutkimuksen oppiaineen syntyä Suomessa. Opiskelijat, tutkijat, opettajat ja opetusalasta vastaavat muistelevat oppiaineen moninaisia alkuja ja osin ristiriitaistakin kehitystä. Lempiäinen ja Rantalaiho halusivat, että asiantuntijoiden näkemykset ja kokemukset saavat yhtä paljon painoarvoa kuin heidän omat tulkintansa.

Alustuksessaan Kirsti Lempiäinen pohtii, miten uudet alut yhteiskuntatutkimuksessa pääsevät pinnalle. Kyse on menneisyyden rakentumisesta nykypäivässä ja menneisyydelle annetuista merkityksistä.

Perjantai 23.2.2024, klo 13–15, A140: Monilajinen läheisyys tutkimusperiaatteena

Teoksen Researching with Proximinty. Relational methodologies for the Anthropocene (2024, Palgrave Macmillan Cham) eteenpäin vievänä voimana on toiminut tarve kehittää hienovaraisempia tapoja haavoittuvan arktisen tutkimiseen ja löytää vaihtoehtoja etäännyttäville, eksoottisille ja apokalyptisille mielikuville. Kirjan keskiössä ovat ympäristökriisin aikakauteen sijoittuvat tutkimuskokeilut, leikittely tuttujen matkailullisten käsitteiden – vieraileminen, erilaisuus, hoiva ja etäisyys – kanssa ja keskittyminen monilajisten yhteisöjen hyvinvointiin ihmiskeskeisyyden sijasta. Kokeilujen avulla monitieteinen tutkimusryhmä pohtii, kuinka läheisyys voi monipuolistaa tutkimisen tapoja ja tarjota teoreettista syvyyttä sekä epistemologisia avauksia antroposeenin ajan jännitteiden tutkimiseen.

ILA-tutkimusryhmä kutsuu kaikki Häirikkö-seminaariin juhlistamaan teoksen julkaisua – tervetuloa mukaan!

Rantala, O., Kinnunen, V. ja Höckert, E. toim. (2024). Researching with Proximity. Relational methodologies for the Anthropocene. Palgrave Macmillan Cham. https://doi.org/10.1007/978-3-031-39500-0 Kirja on avoimesti saatavilla (CC BY -linsessi).

Perjantai 15.3.2024, klo 13–15, A141: Kun Tenon lohi ei enää entiseen tapaansa nouse Tenoon

Suomen ja Norjan rajajoki Teno on yksi merkittävimmistä Atlantin lohen kutujoista maailmassa. Tenossa ja sen sivujoissa esiintyy yli 30 geneettisesti erilaistunutta lohikantaa. Tenojoen vesistö ja sen lohen pyynti on ollut ja on yhä paikallisen jokisaamelaisen kulttuurin, elämäntavan ja elinkeinon perusta. Lohi on yhtä kuin paikallinen jokisaamelainen kulttuuri, yhteisö ja yhteiskunta. Kalastusmatkailun kannalta Teno puolestaan on yksi Suomen tärkeimmistä joista. Viime vuosina Tenojoen vesistöalueen lohikannat ovat kuitenkin voimakkaasti heikentyneet, minkä vuoksi lohenkalastus Tenojoen vesistössä kiellettiin kokonaan kesällä 2021, 2022 ja 2023. On arveltu, että kalastuskielto jatkuu ehkä jopa seuraavat viisi vuotta. Lisäksi viime vuosina vieraslaji kyttyrälohi on alkanut nousta suurina määrinä Tenojokeen.

Atlantin lohen kalastuskielto ja kyttyrälohen poistopyynti ovat keinoja, joilla valtiovalta pyrkii elvyttämään Tenon vesistöalueen niin, että syntyisi kalastettavaa ylijäämää ilman, että kalastus uhkaisi Atlantin lohen kannan pitkäaikaista elinkelpoisuutta. Vaikka Utsjoen saamelaisilla riittää ymmärrystä kalastuskiellon ja poistopyynnin tavoitetta kohtaan, heitä kuitenkin huolettaa, mitä sen jälkeen tapahtuu. Heille kalastuskielto ja poistopyynti eivät näyttäydy pelkästään keinoina kohti kestävää kalastusta vaan myös seurauksena aikaisempien vuosien epäonnistuneesta valtioiden välisestä kalataloudellisesta hallinnasta.

Puheenvuorossaan professori Jarno Valkonen ja tutkijatohtori Mikko Äijälä avaavat erilaisia yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen näkökulmia Tenojoen lohen tutkimiseksi. Alustus perustuu Suomen Akatemian rahoittamaan Lapin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteishankkeeseen DEATNU – Institutionaaliset hyveet ympäristöasioiden hallinnassa: tieteellisen, paikallisen ja perinteisen tiedon integrointi Tenojoen lohipolitiikassa.

Perjantai 26.4.2024, klo 13–15, A140: Liikunnan ja urheilun yhteiskunta?

Urheilu on vaarassa muuttua huonolaatuisemmaksi, väitti ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu analysoidessaan urheilun kentän muutosta 1980-luvulla. Bourdieu kuvasi, kuinka urheilun toimijat ja sitä myötä yhteiskunnalliset siteet olivat laajentuneet merkittävästi. Erityisesti kaupallisuuden ja viihteellisyyden lisääntyminen oli kääntänyt urheilun tavoitteen ja tarkoituksen. Viihteellisyyttä kaipaava yleisö ei arvostanut eikä osannut lukea esimerkiksi pelien teknisiä tai taktisia hienouksia. Sen sijaan kaivattiin näyttävyyttä ja spektaakkeleita. Urheilun ydin – lajiteknisesti taidokas suorittaminen – oli hiipumassa.

Liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisuus on sittemmin käynyt yhä ilmeisemmäksi ja moniulotteisemmaksi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa tai jalkapallon kansainvälisen keskusjärjestön (FIFA) tasa-arvon sivuuttava taloudellinen itsekkyys ovat kärjistetysti tuoneet esiin urheilun valtapoliittiset ulottuvuudet. Urheilu on kansallisen itsetunnon lähde sekä hyvässä että pahassa. Liikunta ja urheilu kannustaa ja sortaa, tukee ja musertaa, edistää ja estää, innostaa ja masentaa, tuottaa hyvinvointia ja pahoinvointia.

Näiden ajatusten virittämänä ja hämmentämänä Heikki Huilaja ja kumppanit kysyvät alustuksessaan, mikä on liikunnan ja urheilun yhteiskunta?