Lumi ja jää ovat suojelleet planeettaamme tuhansien vuosien ajan. Lumi- ja jääpeitteet heijastavat tehokkaasti auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Niillä on korkea heijastuskyky eli albedo. Ilmastonmuutoksen seurauksena lumi ja jää sulavat. Maapallon jäähdytysjärjestelmä muuttuu. 

Sirpa Rasmus on tutkinut yli kahdenkymmenen vuoden ajan lumen rakennetta ja sitä, miten luonnontieteelliset ilmiöt vaikuttavat elinkeinoelämään, kuten porotalouteen. 

Rasmus, 45, on geofyysikko ja tutkija Lapin yliopiston Arktisen keskuksen Globaalimuutoksen tutkimusryhmässä. Hän asuu Jyväskylässä. 

Geofysiikassa tutkitaan muun muassa maanjäristyksiä, lumivyöryjä, järvien vedenlaatua. Sitä tarvitaan myös ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointiin.

– Geofysiikka kiehtoo, koska siinä käytetään fysiikan työkaluja, mutta tutkitaan kuitenkin asioita, joita voi koskettaa ja nähdä, Rasmus sanoo. 

Rasmus on tehnyt paljon kenttätyötä, kaivanut kuoppia lumeen, ottanut näytteitä ja myös analysoinut lumen rakennetta tietokonemallinnuksen avulla. Maastossa lumitutkijan tärkeimmät työkalut ovat lapio, näytteenotin, puntari ja lämpömittari. 

– Lunta tutkitaan paljon myös pohjoisilla napa-alueilla ja Antarktiksella. Tutkimusmatkat ovat pidempiä, mutta metodi on samankaltaista kuin missä tahansa muualla. 

Tutkijan työ on usein yksinäistä mutta palkitsevaa. Lumikuopassa tutkiessa havahtuu monenlaisiin asioihin. 

– Lumen pohjakerroksissa on lunta, jota sanotaan sokerilumeksi tai syväkuuraksi (depth hoar). Ymmärsin vasta melko myöhään urallani, että se ei ole koskaan satanut taivaalta, vaan kiteet ovat muodostuneet lumipeitteessä. 

Lumimittauksia Kilpisjärvellä. Kuva: Sirpa Rasmuksen kotialbumi.

Pohjoisen elinkeinoissa, kuten maa- ja metsätaloudessa sekä poronhoidossa, lumi vaikuttaa aivan kaikkeen. Rasmus tutkii, miten porotalous sopeutuu ilmastonmuutokseen.

Poronhoitajat ovat hyvin kiinnostuneita lumimallinnuksesta ja satelliittiaineistoista. Myös he kaivavat lumikuoppia ja tekevät paljon muita lumihavaintoja omassa työssään. Tutkijat ja poronhoitajat vaihtavat aktiivisesti ajatuksiaan. 

– Lumesta pääsemme tasa-arvoiseen keskusteluun. 

Geofyysikoita askarruttavat suuret kysymykset: Miten ilmastonmuutos vaikuttaa lumeen? Onko tulevaisuudessa enää lumisia talvia?

Suuri osa Rasmuksen kollegoista on lähtöisin Kanadasta, Sveitsistä, Yhdysvalloista, Ranskasta tai Japanista. Ne ovat maita, joissa on paljon lumivyöryjä ja kenties sen takia paljon lumen rakenteeseen erikoistuneita tutkijoita.  

– Lumipeite voi olla hyvin erilainen vuodesta riippuen. Viime vuosi oli opettava esimerkki Suomessa. Vaikka oli lämmin talvi, pohjoisessa oli enemmän lunta.

Globaalimuutoksen tutkimusryhmässä ajatellaan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä ilmiöitä voi ajatella vain puhtaan luonnontieteellisesti, Rasmus kertoo. Hänen pitkäaikaisia kollegoita ovat professori Bruce Forbes ja biologi Minna Turunen. 

Tällä hetkellä Rasmuksen työpöydällä on isoja kansainvälisiä hankkeita, joissa tutkitaan Pohjoisen Fennoskandian ja Jamalin alueen elinkeinoelämää ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Hän tekee osan työstä Helsingin yliopiston tutkijana.

Rasmus tutkii myös lumeen muodostuvia jääkerroksia Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa. 

Rasmus haluaa tulevaisuudessa tutkia Suomen Käsivarren lumilaikkuja, yli kymmenen vuotta vanhaa lunta, jota löytyy Haltin alueelta. 

Teksti: Johannes Roviomaa 
Kuvat: Johannes Roviomaa ja Sirpa Rasmuksen kotialbumi