Teksti: Marjo Laukkanen
Kuvat: Elli Alasaari

Tuuli paiskaa hiutaleet kulkijan silmiin ja suuhun. Lunta on satanut läpi yön, eikä hitaasti valkeneva päivä näytä tuovan helpotusta. Työmatkan varrella on monta aura-autoa pukkaamassa lunta pois tieltä, ja penkat ovat jo melkoiset.

Kun Birgitta Vinkka astuu lumisateesta sisään, hän samalla ravistelee tutkimuskohdettaan talvitakkinsa päältä ja kopistelee sitä kenkiensä pohjista. Vinkka tekee väitöstutkimusta arktisen kaupunkien muotoutumisesta yhdessä lumen kanssa.

– Ympäristöolosuhteet kietoutuvat osaksi kaupunkia. Kun tarkastelen lunta, tarkastelen yhtä arktisen kaupungin merkittävimmistä elementeistä, jonka kanssa kaupunki kokonaisuutena on opetellut ja opettelee elämään. Luonto ei tutkimuksessani sijaitse jossain kaukana, vaan on jatkuvasti läsnä – myös kaupungissa, Vinkka sanoo.

Lumikasat ovat talvisin tuttu näky Rovaniemen kaupunkikuvassa. Kaikki tämän jutun kuvat ovat Rovaniemeltä.

Vinkka tekee tutkimusta Rovaniemellä, jossa lumen kanssa eletään jopa yli puolet vuodesta. Siihen nähden, kuinka paljon, pitkään ja laajalla alueella lunta ylipäätään pohjoisella pallonpuoliskolla on, sen rytmittämää arkea on tutkittu yllättävän vähän. Kiinnostus on kohdistunut lähinnä arktisten alkuperäiskansojen elämään lumella ja lumen kanssa.

– Omassa työssäni tutkin ja teen näkyväksi, kuinka myös kaupunki ja kaupunkilaiset kiinnittyvät lumeen ja elävät sen kanssa.

Birgitta Vinkka on nuorempi tutkija Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Hän tekee tutkimustaan yliopiston Arktisuus muuttuvassa maailmassa -tohtoriohjelmassa. Lumi sopii ohjelman teemaan kuin kola ovenpieleen, sillä mikä muu muuttaisi niin paljon kaupunkikuvaa ja arkea kuin jokatalvinen lumi.

Koska Vinkka asuu kaupungissa, jota tutkii, hän voi tarkkailla ilmiötä ajan kanssa.

– Pitkäaikainen työskentely samassa paikassa antaa mahdollisuuden tehdä havainnointia pitkällä aikavälillä. Hidas etnografia tuo nuoren tutkijan väitöskirjaprosessiin paljon armollisuutta.

Tarvitsemme lunta ja haluamme siitä eroon

Vinkka viimeistelee parhaillaan väitöstutkimuksensa ensimmäistä tieteellistä artikkelia, joka julkaistaan Monica Tennbergin ja Hannah Strauss-Mazzullon toimittamassa kirjassa. Vinkan ja hänen ohjaajansa Jarno Valkosen artikkelin aiheena on lumen hallinta kaupungissa. Sitä varten haastateltiin arkkitehtejä ja insinöörejä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet Rovaniemellä. Tutkimus osoittaa, kuinka kokonaisvaltainen lumen vaikutus kaupungille on.

– Kaupungissahan lumi on koko ajan tiellä eikä tottele yrityksiä hallita sitä. Lunta vastaan käydään jatkuvaa taistelua. Lumi vaikuttaa monin tavoin siihen, minkälainen kaupunki meillä voi olla. Esimerkiksi kaupunkirakenne ei voi olla liian tiivis.

Rovaniemellä lumi tuo töitä ja tekemistä muillekin kuin kiinteistöjen ja teiden kunnossapitäjille. Matkailu on riippuvainen lumesta, samoin talviurheilu.

– Rovaniemellä lumi pitää talouden pyörät pyörimässä, mutta sen hallitsemiseen kuluu myös paljon rahaa. Lunta halutaan, mutta samalla se ei sovikaan kaikkialle, jolloin siitä pyritään eroon.

Itsestäänselvyys, jonka voimme menettää

Kun Vinkka kiinnostui kaupungin lumisesta arjesta, hän huomasi pian miettivänsä myös menettämistä.

– Talveen vuodenaikana liittyy jo itsessään ikiaikaista melankoliaa. Nykyajassa lumi kantaa kuitenkin myös erityistä symboliikkaa. Lumi ja ilmastonmuutos kietoutuvat vahvasti yhteen.

Rovaniemellä lumiseen talveen voi vielä luottaa, mutta pysyvän lumipeitteen saapuminen on muuttunut aiempaa epävarmemmaksi. Jos pysyvää lunta joudutaan odottamaan joulukuulle, se on takaisku matkailulle mutta myös täällä asuville. Lumettoman, vesisateisen marraskuun totaalista pimeyttä on vaikea ohittaa pelkällä olankohautuksella.

Lumettomuuden kriisistä kertoo se, kuinka paljon sitä pyritään hallitsemaan. Jos lunta ei sada taivaalta oikeaan aikaan tai tarpeeksi, sitä tehdään itse tai otetaan käyttöön kesän yli säilötyistä jättimäisistä kasoista. Niinpä Rovaniemen ensilumen ladulla voi hiihtää loppusyksyn vesisateessa.

– Lumi on varsin vahva osa talviurheilumarkkinaa. Yhä useammin lumi merkkaa ladun tai rinteen myös harrastajalle. Varastoitu lumi ei mielestäni ole vastaus lämpenevän ilmaston tuomiin haasteisiin vaan pikemminkin osa ongelmaa.

Vinkan tutkimuksessa ilmastonmuutosta tarkastellaan menettämisen näkökulmasta.

– Ajattelen menettämistä tietysti emotionaalisena mutta ennen kaikkea poliittisena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä. On valinta päästää irti ja hyväksyä. Luopua siitä, mikä ei ole kestävää.

Kenellä on oikeus lumeen?

Rovaniemellä ensilumenlatu on todellisuudessa varastoidunlumenlatu, joka herättää keskustelua niin ladun pituudesta, siitä koituvista kustannuksista kuin latumaksuista. Jonkinlaiseksi itsestäänselvyydeksi on silti muodostunut, että latu tehdään. Toisin kuin pulkkamäki.

Kaupunkiin on monen vuoden ajan toivottu kunnon pulkkamäkeä. Viranomaiset ovat vedonneet turvallisuuteen: jos kaupunki ylläpitää pulkkamäkeä, se olisi vastuussa mahdollisista loukkaantumisista. Vastaavaa keskustelua ei ole käyty kaupungin ylläpitämistä laduista.

– Lumen kanssa eläminen tuo valtavasti spontaania iloa, joten ehkä kaupunkisuunnittelussa voitaisiin myös avoimesti kannustaa hauskanpitoon lumella, Vinkka pohtii.

Monen vuoden väännön jälkeen keskustan puistossa korotettiin mäkeä, joka toimii tänä talvena pulkkamäkenä lähinnä pienille lapsille ja matkailijoille.

Vinkka seuraa kiinnostuneena lumeen liittyviä keskusteluja ja ratkaisuja. Hän tekee tutkimustaan etnografisella otteella, havainnoiden ja haastatellen. Aineistoa hän kerää pääosin silloin, kun maassa on lunta. Sulan maan aikaan ehtii keskittyä kirjoittamaan.

– Lumi rytmittää työtäni.