Tutkimusprojektissa etsitään syitä siihen, miksi Pohjoismaisen saamelaissopimuksen luonnoksesta ei ole voitu aloittaa neuvotteluja. Lisäksi siinä tarkastellaan eri maiden oikeusjärjestelmien lähestymistapoja alkuperäiskansojen omistusoikeuteen ja luonnonvarojen käyttöön sekä miten kansainvälisen oikeuden kehittyminen haastaa erilaiset lähestymistavat.

Tutkimuksen viitekehyksenä ovat Arktisen neuvoston Arktisen alueen inhimillisen kehityksen -raportin oikeudellisen osion johtopäätökset ja suositukset, joissa käsitellään alkuperäiskansojen maanomistusoikeuteen liittyvän haasteita ja avoimia kysymyksiä.

– Nämä kysymykset ovat erityisen tärkeitä pohjoismaisesta näkökulmasta, koska esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa ei ole ratifioitu kansainvälistä ILO-sopimusta No. 169, jonka ongelmakohdiksi on todettu juuri maanomistukseen liittyvät artiklat. Tutkimusprojekti on tärkeä Suomelle, Ruotsille ja Norjalle myös siksi, että näissä maissa keskustellaan pohjoismaisen saamelaissopimuksen luonnokseen  liittyvistä ongelmakohdista, toteaa projektin tutkimusjohtaja, professori Timo Koivurova PYVI:stä.

On ilmeistä, että nämä kysymykset haastavat ja tulevat jatkossakin haastamaan pohjoisia valtioita vaikka kyseiset sopimukset ratifioitaisiinkin, sanoo tutkija, tutkimusohjelman koordinaattori Tanja Joona.

– Norjan esimerkki osoittaa, että myös maassa, joka ratifioi ILO sopimuksen No.169 jo melkein 20 vuotta sitten, on hyvin vaikea järjestää uudelleen luonnonvarojen käyttöön ja maanomistukseen liittyviä järjestelmiä, vaikka sopimus näin vaatiikin, Joona toteaa.

Tutkimusprojektissa on mukana tutkijoita seitsemästä maasta. He ovat asiantuntijoita omien maidensa luonnonvarojen käyttöön ja maanomistukseen liittyvissä kysymyksissä sekä lisäksi hyvin perillä yleisesti alkuperäiskansojen (maan)omistusoikeuteen ja luonnonvarojen käyttöön liittyvistä järjestelmistä.

Lisätietoja tutkimusprojektista:
Koordinaattori Tanja Joona
Puhelin 016 341 2597

LaY/Viestintä/OT