| Seija Ulkuniemi on ottanut suurimman osan kokonaisuuteen kuuluvista kuvista vuonna 2003 viettäessään viikon Oulun läänin taidetoimikunnan residenssissä Espanjassa Arenys de Marin kaupungissa. Lisäksi Ulkuniemi kuvasi runsaasti Barcelonassa ja sen lähiympäristössä, kuten Calellassa.
Espanjalaisessa rantakaupungissa Ulkuniemen huomio kiinnittyi erityisesti kalastajien verkkomyttyihin: ne näyttivät kätkevän sisäänsä paljon. Niistä tuli piilotajunnan vertauskuvia.
– Jotain näemme, paljon jää piiloon. Mielestämme löytyy solmuja, kuten verkoistakin, Ulkuniemi pohtii.
Osa näyttelyn kuvista on syntynyt sattumanvaraisesti. Ulkuniemi kuvasi kaksi kertaa saman diafilmin suunnittelematta, mitkä kuvat tulisivat keskenään päällekkäin. Hän tavoitteli näin eräänlaista surrealistiseen liikkeeseen yhdistettyä automatismia.
– Mielemme saattaa toimia hieman samaan tapaan: emme ennalta valikoi toisiinsa liittyviä ajatuksia vaan assosiaatiot syntyvät usein itsellemmekin yllätyksinä. Kaksoisvalotetuista dioista tehdyt manipuloimattomat - vain rajausta on joskus hieman muutettu - värikuvavedokset tekevät näkyväksi sen, miten kaksi asiaa yhdistettynä tuottaa aivan uuden näyn. Todellisuus näyttäytyy toisin, Ulkuniemi sanoo.
Ulkuniemi kertoo myös vaeltaneensa kameroittensa kanssa ilman selkeää päämäärää. Hän pyrki kuitenkin herkästi huomaamaan kohteet, jotka houkuttelivat häntä unenomaisuudellaan tai vaikuttivat hänestä jotenkin epätodellisilta.
Ulkuniemi halusi rakentaa valokuvistaan jollain tavalla kummallisen tai omituisen, perinteisen näyttelyestetiikan hylkäävän kokonaisuuden. Tämän vuoksi hän aloitti näyttelyn koostamisen keräämistään (perhe)valokuvakehyksistä, joihin sopivat, teemaan liittyvät kuvat hän valikoi lukuisten otostensa joukosta. Muutenkin Ulkuniemen näyttelynrakennusprosessi vertautuu hänen mukaansa leikkimiseen: päämäärä ei ole ollut keskeinen eikä täysin tietoisesti tavoiteltu.
|