Suomessa innovaatiojärjestelmän rakenne – ja sen myötä myös korkeakoulutuksen rooli – on oleellisesti muuttunut aiemmasta. Nykytilanteessa tutkimustieto ei tue kattavasti yhteiskunnallista kehittämistä ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Tämä käy ilmi Universities in the Knowledge Society -teoksesta, jossa kansainväliset asiantuntijat tarkastelevat tutkimus- ja innovaatiotoiminnan sekä korkeakoulujen suhdetta 22 eri maassa.
Teoksessa luodaan kokonaiskuva siitä, millainen rooli korkeakouluilla ja akateemisella työllä on osana tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa ja osaamistaloutta. Yhteiskunnalliset muutokset ovat aiheuttaneet erilaisia reformeja, jotka ovat vääjäämättä vaikuttaneet myös korkeakoulujen tutkimustoimintaan.
Nyky-yhteiskunnan tietotarpeet muuttuvat hyvin nopeasti. Tämän vuoksi osaamispohjaa määritellään ja rakennetaan yhä uudelleen, lyhyellä ja nopealla aikajänteellä. Tilanne vaikuttaa myös korkeakouluihin ja niissä työskentelevien asiantuntijoiden osaamispohjaan. Yliopistojen irtaantuminen valtionhallinnosta on muuttanut pysyvästi akateemisen työn luonnetta.
– Akateeminen työ toteutuu laajoissa verkostoissa, jotka ylittävät yhteiskunnan kaikki sektorirajat. Ei ole yhtä tyypillistä akateemista uraa, vaan monia tieteenalojen, ammatillisten käytäntöjen ja tutkijaidentiteettien määrittämiä urapolkuja. Yllättävän vähän tutkijakoulutuksen saaneet silti vaihtavat työpaikkojaan sektorirajojen yli, kertoo Lapin yliopiston hallintotieteen professori Timo Aarrevaara, joka on myös yksi kirjan toimittajista.
Aarrevaara toimii Lapin yliopiston Arktisten yhteiskuntien professiotutkimuksen (ProSoc) -tutkimusryhmän johtajana. ProSoc on koonnut tutkimushankkeiden ja arviointien yhteydessä aineistoja, joissa tarkastellaan tutkimuslaitosten ja niiden rahoitusjärjestelmien uudistuksia.
Aarrevaara nostaa myös esille kuuman aiheen, eli suomalaisen tutkimusrahoituksen tilan. Korkeakoulujen tutkimusresurssit ovat Suomessa heikentyneet jo parikymmentä vuotta.
– Verrattuna keskeisiin referenssimaihin Suomen tilanne on huolestuttava. Tutkimuksen resurssit on turvattu pitkäjänteisemmin esimerkiksi Ruotsissa.
Korkeakoulut ovat ristipaineessa uudistusten tavoitteiden ja tavoitteisiin tukevan ohjauksen välillä.
– Kansallisella tasolla tutkimustoimintamme on yhä sektoroitunutta. Kansallinen korkeakoulu- ja tutkimuspolitiikkamme kaipaisi kipeästi laajempaa sektoreiden ja tieteiden välistä yhteistyötä.
Aarrevaara kehottaa katsomaan mallia Aasian suunnalta, esimerkiksi Japanista ja Koreasta.
– Keskeisten referenssimaiden toimintamallit korostavat aidosti liikkuvuutta kansainvälisesti ja myös kansallisesti, ja ne mallit olisivat halutessamme sovellettavissa myös meillä Suomessa.
Tutkimusjärjestelmien uudistuksissa voitaisiin hyödyntää paremmin mahdollisuuksia urapolkujen avaamiseen. Rekrytoinnit yli sektori-ja korkeakoulurajojen tukevat urapolkujen rakentumista ja tutkimusjärjestelmän dynamiikkaa.
Pohjana poikkeuksellisen laaja yhteiskuntatieteellinen tutkimusaineisto
Teoksen tutkimuksellinen pohja rakentuu harvinaisen laajalle, kansainväliselle tutkimusaineistolle. Tapaustutkimuksia käydään läpi viideltä eri mantereella, kaikkiaan kahdestakymmenestä kansallisesta innovaatiojärjestelmästä. Jokaisessa teoksessa esitellyssä tapauksessa analysoidaan kriittisesti tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien infrastruktuuri, korkeakoulujen rooli osana innovaatiojärjestelmää ja kunkin asetelman vaikutukset akateemiselle työlle.
Akateeminen professio tietoyhteiskunnassa (APIKS) -kyselytutkimus toteutettiin 22 maan korkeakouluissa, ja tietokantaa koordinoi Lapin yliopiston ProSoc -tutkimusryhmä.
Julkaisutiedot:
Timo Aarrevaara, Martin Finkelsteinin, Glen A. Jones ja Jisun Jung (toim.) Universities in the Knowledge Society - The Nexus of National Systems of Innovation and Higher Education. Springer 2021. https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-030-76579-8
Lisätietoja:
Professori Timo Aarrevaara
040 4844267
timo.aarrevaara(at)ulapland.fi
Yliopistonlehtotori, dosentti Ville Pietiläinen
040 576 2862
ville.pietilainen(at)ulaplan.fi