Professori Asko Suikkanen ja tutkija Marika Kunnari suhtautuvat kriittisesti kaivosalan työllistävästä vaikutuksesta esitettyihin lukuihin. Suikkasen ja Kunnarin mukaan kaivoshankkeiden vaikutukset aluetalouteen ja työllisyyteen ovat kyllä merkittäviä, mutta esitetyt arviot ovat epätarkkoja ja laskelmat poikkeavat toisistaan.

– Lukuja tulkittaessa on kiinnitettävä huomiota laskelmien taustaoletuksiin ja erityisesti siihen, tarkoitetaanko luvuilla kaivoksen suoria vai välillisiä vaikutuksia. Esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut, että kaivoshankkeita koskevat tutkimukset antavat liian optimistisen käsityksen kaivosten työllisyysvaikutuksista. Lisäksi Suomessa tiedetään varsin vähän siitä, mitkä alueet tai ihmisryhmät ovat kaivoshankkeista hyötyneet ja millä tavoin haitat ovat kohdistuneet, tutkijat sanovat.

Sodankylään suunnitellun Kevitsan kaivoksen työllisyysvaikutukseksi on ennakoitu 530 henkilötyövuotta pitkällä aikavälillä. Savukosken Soklin kaivoksen rakennusvaiheen odotetaan tarjoavan 600–800 työpaikkaa ja kaivostoiminnan käynnistyttyä 100–300 työpaikkaa. Soklin välillisen työllistämisvaikutuksen arvioidaan olevan 200–900 työpaikkaa.

Epävarmuuden aluepolitiikkaa
Epävarmuustekijöistä huolimatta kaivostoiminta on nostettu Lapin alue- ja elinkeinopolitiikan kärkitoimialaksi. Lehtori Leena Suopajärven mukaan 2000-luvulla harjoitettu politiikka toistaa vuosikymmeniä jatkunutta aluekehityksen linjaa modernin logiikalla.

– Tulevaisuutta rakennetaan suurien teollisuushankkeiden ja matkailuinvestointien varaan ja valtion edellytetään edelleen toimivan tämän politiikan rahoittajana ja mahdollistajana. Edelleen uskotaan – kuten viime vuosituhannella – teollisuusideologiaan ja valtion keskeiseen rooliin, Suopajärvi lataa.

Suopajärven mukaan aluekehityksen reunaehtoja määrittää entistä enemmän globaali toimintaympäristö eli teollisuuden ja matkailun ulkomainen kysyntä, Euroopan unionin rajoitukset ja Barentsin alueen kehitys.

– Tämä vaikeuttaa tulevaisuuden ennakointia ja lisää epävarmuutta alueiden tulevaisuutta suunniteltaessa, Suopajärvi sanoo.

Uudenlaista aluepolitiikkaa
Professorit Asko Suikkanen, Antti Syväjärvi ja Arto Haveri sanovat, että maakunnallisen kehityksen ohjaaminen on entistä vaikeampaa aikana, jolloin julkinen sektori, valtiojohtoiset yritykset ja työvaltainen teollisuus ovat murroksessa.  Professorit kritisoivat maakuntasuunnittelun perinteisyyttä ja kehitystyön painottumista varmoihin valintoihin.

– Myös kunta-, maakunta-, valtio- ja EU-tasojen puutteellinen työnjako ja integrointi haittaavat alueiden kokonaisvaltaista, holistista kehittämistyötä, he sanovat.

Professorit esittävät aluekehitykseen kolmea vaihtoehtoista toimintamallia. Ensimmäinen vaihtoehto on sopeuttaa jäljellä olevat mahdollisuudet huonontuneisiin olosuhteisiin. Toinen vaihtoehto on reagoida kehittyviin taloudellisiin olosuhteisiin ja varautua niiden edellyttämiin tilanteisiin. Kolmannen vaihtoehdon mukaan Lappiin tulisi luoda taloudellisten ja sosiaalisten innovaatioiden kautta uusia elinkeino- ja yhteiskuntapoliittisia mahdollisuuksia.

– Uudenlainen aluepolitiikka edellyttää sosiaalisen ja inhimillisen pääoman hyödyntämistä, innovaatio-osaamista, tiedonhallintaa ja johtamiskäytäntöjen kehittämistä, professorit sanovat.

Ilmastonmuutoksen haasteet
Tutkija Jari Järviluoman mukaan ilmaston lämpeneminen ei näyttäisi olevan Lapin aluekehityksen suurin uhka.

– Ilmastonmuutokseen liittyy kuitenkin monia riskejä, ja eri toimialojen näkymät riskeistä poikkeavat toisistaan, hän sanoo.

Järviluoman mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet pohjoisen aluekehitykselle edellyttävät monialaista tutkimusyhteistyötä ja ennakoivaa otetta aluekehitystä rakennettaessa.

Kirja löytyy Työ- ja elinkeinoministeriön alueiden kehittämisyksikön julkaisuista osoitteesta: http://www.tem.fi/files/24824/TEM_55_2009_alueidenkehittaminen.pdf. 

Lisätietoja:
Asko Suikkanen
Puhelin 040 544 2744
Leena Suopajärvi
Puhelin 040 484 4234
Antti Syväjärvi
Puhelin 0400 606 244

LaY/Viestintä/OT