Tieteellisen tutkimuksen yhtenä moottorina olivat alkuperäiskansaan kuuluvien nenetsiporonhoitajien havainnot.

– Paimentolaisina elävät, noin 50-vuotiaat poronhoitajat kertoivat, että pensaskasvillisuus oli matalampaa heidän ollessaan nuoria. Nykyään samoilla muuttoreiteillä porot saattavat kadota näkyvistä tiheiköissä ja tämän seurauksena eksyä vaelluksen aikana. Poronhoitajat ovat olleet tästä yllättyneitä, koska he luulivat suurten ja nälkäisten peuralaumojen estävän pensaiden kasvun liian korkeiksi, tutkimuksen pääkirjoittaja Forbes kertoo.

Nimenomaan pensaskasvillisuuden kasvua Pohjois-Amerikassa tai Venäjän arktisilla alueilla ei ollut kuitenkaan tutkittu tieteellisesti, vaikka arktisen tundran vehreytymistä on havaittu satelliittikuvista 1980-luvun alkupuolelta asti. Pensaiden kasvun on oletettu olevan seurausta ilmaston lämpenemisestä, mutta asiasta ei ole ollut varmuutta, koska tundran vihertymiseen on voinut vaikuttaa myös muita tekijöitä, kuten karibujen vähentynyt laidunnus.

Tundran vihertymisen selvittämiseksi kansainvälinen tutkimusryhmä vertaili kesäilmaston ja lehtensä varistavien pensaiden välisiä yhteyksiä pajukasvien vuosilustojen avulla. Kenttätutkimusta ryhmä teki Venäjällä Nenetsian autonomisessa piirikunnassa noin 20 kilometriä sisämaahan Barentsin meren rannikolta.

– Tähän mennessä tundran pensaskasvillisuuden vuosilustoista on tehty vain vähän tutkimusta, koska pensaskasvien vuosilustot ovat hyvin kapeita ja epäsäännöllisiä ja siten vaikeita analysoida. Pohjoisilla alueilla puiden vuosilustotutkimuksissa on keskitytty vertailemaan kesälämpötiloja ja ikivihreiden puulajien, kuten männyn, kuusen ja lehtikuusen vuosilustoja. Näitä lajeja ei kuitenkaan esiinny puuttomalla tundralla, Forbes kertoo.

Lisäksi viime vuosina on todettu, että yhteys ikivihreiden puiden paksuuskasvun ja kesälämpötilojen välillä on heikentynyt. Tämä on rajoittanut ikivihreiden puulajien käyttöä jäljitettäessä boreaalisen ja subarktisen alueen ilmaston muutoksia, erityisesti pohjoisemmilla tundra-alueilla.

Tutkimuksessa havaittiin, että pensaskasvillisuus seuraa tarkasti Venäjän arktisen alueen lämpenemistä. Tutkimuksessa saatiin myös korkealaatuinen aineisto tutkimukseen valitun lajin eli villapajun (Salix lanata) vuotuisesta paksuuskasvusta vuodesta 1942 vuoteen 2005.

– Yhteys kesälämpötilojen ja villapajun kasvun välillä oli todellisuudessa paljon vahvempi kuin vastaava yhteys ikivihreiden puiden ja kesälämpötilojen kohdalla, Forbes toteaa.

– Lisäksi villapaju on levinnyt maantieteellisesti laajalle ja sen rungon jäännökset kestävät hyvin ikiruodassa. Näin ollen tämän lajin avulla voidaan laajentaa lämpötilarekonstruktiota vielä kauemmas menneisyyteen kaukaisilla alueilla eripuolilla arktista aluetta, missä meteorologiset asemat joko puuttuvat tai sieltä on vain lyhyen aikavälin tilastoja, Forbes sanoo.

Professori Bruce Forbes Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta johti tutkimusta yhteistyössä Calgaryn yliopiston Biogeoscience-instituutin tohtori Marc Macias Faurian ja Joensuun yliopiston Ekologian tutkimusinstituutin tutkijan Pentti Zetterbergin kanssa. Tutkimuksen tuloksia esittelevä tutkimusartikkeli ilmestyy yhdysvaltalaisessa tieteellisessä Global Change Biology -julkaisussa tämän vuoden loppupuolella.

Jopa 2,5 metriä korkea järvenrantapajukko Varandei-tundralla Nenetsian autonomisessa piirikunnassa.

Pajujen rungoista sahatut poikkileikkauskiekot ovat tyypillisesti halkaisijaltaan alle 20 cm. Mikroskooppisen kapeat vuosilustot edustavat lähes vuosisadan kasvua ja kuvaavat luotettavasti kesälämpötiloja noin 65 vuoden ajalta.

Lisätietoja:
Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Bruce Forbes, p. 040 847 9202, bruce.forbes(at)ulapland.fi, Bruce Forbesin kotisivu
Marc Macias Fauria, Post-doctoral Fellow, Biogeoscience Institute, University of Calgary, +34 65 0675095, mmaciasf(at)ucalgary.ca, Marc Macias Faurian kotisivu
Tutkija Pentti Zetterberg, Joensuun yliopiston Ekologian tutkimusinstituutti, p. (013) 251 3505, pentti.zetterberg(at)joensuu.fi, Kotisivu
www.arcticcentre.org/willowrings

LaY/Viestintä/SV&OT