Miten nykymuotoinen elämäntapamme on riippuvainen erilaisista järjestelmistä, jotka samaan aikaan tuottavat ympäristöongelmia? Miksi niiden muuttaminen on niin hankalaa?

Näitä kysymyksiä avataan monitieteisessä kirjassa Infrastuctural Being, jossa tarkastellaan infrastruktuurista olemista ympäristökriisien läpäisemässä maailmassa. Teos tarjoaa monipuolisen lukupaketin, joka ammentaa yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen teorioista ja pohjautuu eri mantereilla tehtyyn empiiriseen tutkimukseen.

– Modernille elämälle on tunnusomaista, että sitä kannattelevat ja muovaavat huomaamattomasti yhä moninaisemmat ja monimutkaisemmat infrastruktuurit, sanovat kirjan toimittaneet sosiologit Jarno Valkonen, Veera Kinnunen, Heikki Huilaja ja Teemu Loikkanen.

Usein infrastruktuureiksi hahmottuvat erilaiset tekniset järjestelmät, kuten vaikkapa sähkö, vesijohtovesi, rautatieverkosto tai jätehuolto. Myös esimerkiksi luonnonpuistot, direktiivit, hiihtoladut ja sosiaalinen media ovat omanlaisiaan infrastruktuureja, jotka määrittävät vahvasti nykymuotoista elämää.

– Toisiinsa kytkeytyneiden ja monimutkaisten infrastruktuurien järjestelmät huolehtivat yhteiskuntien aineenvaihdunnasta: ne kuljettavat resurssit käyttöömme ja vastaavasti vievät ylijäämän pois. Samalla kun infrastruktuurit kytkevät meitä toisiimme ja luontoon, ne myös paradoksaalisesti erottavat meidät niistä.

Infrastruktuureja on pitkään pidetty teknisinä ratkaisuina, jotka eivät ole yhteiskuntatieteellisesti kovin kiinnostavia. Kirjan toimittajat havahtuivat infrastruktuurien yhteiskunnalliseen merkittävyyteen kiertotaloutta tarkastelevassa tutkimushankkeessaan.

– Tutkimme jätehallinnan nopeaa muutosta kaatopaikkaamiseen perustuvasta lineaarisesta järjestelmästä kierrättämiseen ja uusiokäyttöön perustuvaan kiertotalouteen. Oivalsimme, että vastaavanlainen myllerrys on parastaikaa tapahtumassa kaikilla yhteiskunnan alueilla.

Kirjan toimittajien mukaan meneillään olevassa vihreässä siirtymässä ei ole kyse vain neutraalista siirtymästä uusien ja kestävämpiin järjestelmiin, vaan myös tulevaisuuskuvien, arvojen, arkisten käytäntöjen ja tapojen, luontosuhteen ja jopa ihmisyyden muutoksesta. Kestävän tulevaisuuden hahmottelu edellyttää heidän mukaansa luontokulttuurista mielikuvitusta. Monitieteistä luontokulttuuri-käsitettä hyödyntämällä teos avaa modernin asumisen erityisenä ympäristösuhteen muotona, jossa erilaiset infrastruktuurit ovat keskeisiä.

Valkonen, Kinnunen, Huilaja ja Loikkanen kutsuivat joukon kansainvälisesti merkittäviä tutkijoita pohtimaan infrastruktuurista olemista ympäristökriisien maailmassa. Tuloksena on monitahoinen artikkelikokoelma, jossa luontokulttuurinen mielikuvitus laukkaa Islannin turistien kansoittamilta vesiputouksilta amerikkalaiseen keskiluokkaiseen porealtaaseen ja älykkäiden asumisratkaisujen tulevaisuusvisioista eteläsuomalaiselle kasvimaalle.

– Kirjan keskeinen tarkoitus on vastata tarpeeseen kehittää uusia muotoja ihmisten ja luonnon välisiin suhteisiin sekä tarjota välineitä tarkastella, miten asiat voisivat olla toisin.

Teostiedot:

Jarno Valkonen, Veera Kinnunen, Heikki Huilaja & Teemu Loikkanen (2022) Infrastructural Being – Rethinking dwelling in a naturecultural world. Palgrave Macmillan
https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-031-15827-8

Julkistamistilaisuus:

Kirjan kaikille avoin julkistamistilaisuus pidetään Lapin yliopistolla Häiritsevä yhteiskuntatiede -perjantaiseminaarin yhteydessä 24.2.2023.

Lisätietoja:

Professori Jarno Valkonen, jarno.valkonen(at)ulapland.fi, +358 40 484 4237
Tutkijatohtori Veera Kinnunen, veera.kinnunen(at)oulu.fi, +358 50 464 8313
Yliopistonlehtori Heikki Huilaja, heikki.huilaja(at)ulapland.fi +358 40 484 4216
Nuorempi tutkija Teemu Loikkanen, teemu.loikkanen(at)ulapland.fi, +358 40 013 8889