OTM, KTM Juho Mäki-Lohiluoma tarkastelee väitöstutkimuksessaan kansallisen lainsäätäjän harkintavallan muodostumista erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityisen tuotannon yhteydessä. Tutkimuksen tuloksilla on merkitystä muun muassa niissä keskusteluissa, joita käydään perustuslain tulkinnasta ja lainsäätäjän toimintamahdollisuuksien laajuudesta.
Juho Mäki-Lohiluoman väitöstutkimuksen tulokset kuvaavat julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityisen tuotannon oikeudellisia reunaehtoja. Lisäksi tutkimus nostaa esiin yleisempiä havaintoja siitä, minkälaiseksi kansallisen lainsäätäjän toimintakenttä on muotoutunut oikeuden perusoikeudellistumisen ja eurooppalaistumisen oloissa.
– Laajalla tutkimuksella voidaan jälkikäteisesti piirtää tarkka kuvaus lainsäätäjän harkintavallan laajuudesta, mutta se antaa asiasta vain yhdenlaisen näkymän. Käytännön lainsäädäntöhankkeissa harkintavalta muodostuu tätä näkymää kapeammaksi, Mäki-Lohiluoma sanoo.
Tutkimuksen mukaan tätä ilmiötä voidaan kuvata epävarmuusmarginaalin käsitteellä: kun tarkkaa tietoa lainsäätäjän harkintavallan ulkorajoista ei ole, joudutaan erityisesti laajoissa hankkeissa valitsemaan useissa eri yksityiskohdissa ratkaisuja, jotka varmasti tai lähes varmasti täyttävät perustuslaista ja unionioikeudesta syntyvät reunaehdot. Samalla ne kaventavat lainsäätäjän harkintavaltaa, eli lainsäätäjällä käytössä olevien lainsäädäntöratkaisujen mahdollisuuksia.
– Jos emme tarkalleen tiedä, onko joku toiminta luonteeltaan taloudellista, lainsäätäjän on rakennettava sääntely EU:n valtiontuki- ja kilpailusääntöjen kannalta hyväksyttäväksi, ikään kuin varmuuden vuoksi. Jos emme voi olla varmoja, onko joku toiminta perustuslain 124 §:n tarkoittamaa julkisen hallintotehtävän hoitamista, on sääntely varmuudeksi asemoitava tämän asettamien velvoitteiden mukaiseksi. Ja jos emme voi täysin varmasti tietää, edellyttääkö perustuslain 19.3 § julkiselta vallalta tietyn oman sote-palveluntuotannon ylläpitämistä, voi tällaisen velvoitteen säätäminen näyttäytyä käytännöllisesti välttämättömältä, vaikka se ei oikeudellisesti sitä olisi, Mäki-Lohiluoma kuvaa.
Jos tällaisia epävarmuusmarginaaleja joudutaan ottamaan lainsäädäntöhankkeeseen useita, voi lainsäätäjän tosiasiallinen harkintavalta kaventua jopa yllättävän kapeaksi.
– Jälkikäteen voidaan kyllä arvioida, että toiminta ei ollut luonteeltaan taloudellista, joten EU:n kilpailu- ja valtiontukisäännöt voitaisiin jättää pitkälti huomiotta. Samoin voidaan todeta, että julkisen hallintotehtävän käsitteestä on tehty liian laaja tulkinta. Tämä ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa lainsäätäjän harkintavallasta siinä hetkessä, kun tulkinnat harkintavallan laajuudesta on jouduttu tekemään, Mäki-Lohiluoma toteaa.
Mäki-Lohiluoman mukaan kyse ei ole vain teoreettisesta mahdollisuudesta, vaan oikeudellinen epävarmuus ja epävarmuusmarginaalien kasautuminen näyttäytyvät yhtenä syynä esimerkiksi Juha Sipilän hallituksen suunnitteleman sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen kaatumiseen.
– Jälkikäteen voidaan arvioida, että Juha Sipilän hallituksen sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus ei olisi pysähtynyt oikeudellisiin esteisiin, jos lainvalmistelun aikana olisi ollut käytettävissä niin sanotusti täydellinen tieto perustuslaista ja unionioikeudesta johtuvista harkintavallan rajoista.
Perustuslain tulkinta uudistusten esteenä?
Juho Mäki-Lohiluoman tutkimuksesta voidaan hakea selitystä myös erityisesti julkisessa keskustelussa ajoittain esiintyvään puheeseen perustuslaista yhteiskunnallisten uudistusten jarruna sekä ajatuksiin "ylitiukasta" perustuslain tulkinnasta. Mäki-Lohiluoman mukaan kyse ei välttämättä ole siitä, mihin perustuslakivaliokunta lopulta asemoi rajat, vaan perustuslain tulkinnasta eri vaiheissa joko julkisessa keskustelussa tai lainvalmisteluvaiheessa esitetyistä väitteistä.
– Näissä tulkinnoissa voi olla mukana edellä kuvattu epävarmuusmarginaali tai kyse voi olla pikemminkin yhteiskuntapoliittisen argumentin pönkittämisestä perustuslakin vetoamalla. Ei ole mitenkään tavatonta, että jotain elementtiä väitetään perustuslain vastaiseksi, mutta perustuslakivaliokunta sen muitta mutkitta sallii, hän mainitsee.
Tutkimuksen havainnot lainsäätäjän harkintavallan muodostumisen mekanismeista avaavat myös jatkokeskustelua perustuslain ja unionioikeuden tulkintakäytännöistä. Mäki-Lohiluoma arvioi, että suomalaisessa perustuslakikeskustelussa ei ole riittävästi arvioitu sitä, millainen on perustuslaista yksittäistapauksissa tehtyjen tulkintojen kokonaisvaikutus lainsäätäjän harkintavallan muotoutumiseen ja demokratiaperiaatteen toteutumiseen. Ilmiö ansaitsisi huomiota jatkotutkimuksessa ja myös perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä.
– Unionioikeudessa EU:n ja kansallisen lainsäätäjän välisten kompentenssirajojen pohdinta on täysin tavanomaista. Sote-palvelutuotannon yhteydessä unionioikeuden tulkinta on selvästi muotoiltu tavalla, jossa pyritään löytämään hyväksyttävä tasapaino markkinasuuntautuneiden EU:n kilpailusääntöjen ja jäsenvaltioiden kansallisten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien välille. Perustuslain osalta vastaava pohdintaa ja punnintaa ei ole systemaattisesti tehty.
Mäki-Lohiluoma toteaa, että sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityiseen tuotantoon liittyvissä perustuslain tulkintakysymyksissä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö on muodostunut varsin kireäksi.
– Kyse on eräänlaisesta polkuriippuvuudesta, jossa sinänsä varsin monenlaiset tulkintasuunnat mahdollistava perustuslain sanamuoto on konkretisoitunut perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä tavalla, joka rajoittaa lainsäätäjää joitain muita tulkintavaihtoehtoja enemmän. Näitä tulkintoja tehtäessä ei vaikuteta systemaattisesti harkitun, minkälaiseksi lainsäätäjän harkintavalta muotoutuu niiden kautta pitkällä aikavälillä.
Tietoa väitöstilaisuudesta
Oikeustieteen maisteri, kauppatieteiden maisteri Juho Mäki-Lohiluoman akateeminen väitöskirja Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityinen tuotanto ja lainsäätäjän harkintavallan rajat tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 23. toukokuuta 2025 klo 12 alkaen Lapin yliopiston luentosalissa B127 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).
Vastaväittäjänä toimii professori Janne Salminen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Kirsi-Maria Halonen Lapin yliopistosta.
Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/
Tietoa väittelijästä
Juho Mäki-Lohiluoma on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Turun yliopistosta ja kauppatieteiden maisteriksi Åbo Akademista. Mäki-Lohiluoma työskentelee Elinkeinoelämän keskusliitossa Yrityslainsäädäntö-vastuualueen johtajana.
Lisätietoja
Juho Mäki-Lohiluoma
juho.maki-lohiluoma (at) outlook.com
P. 041 546 0606
Tietoa julkaisusta
Juho Mäki-Lohiluoma: Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityinen tuotanto ja lainsäätäjän harkintavallan rajat. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 406. ISBN 978-952-337-479-9. ISSN 1796-6310.
Sähköisen julkaisun pysyvä osoite:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-479-9