Taiteen maisteri Piritta Malinen tarkastelee taidekasvatusta ja nuorisotutkimusta yhdistävässä väitöstutkimuksessaan kuvataideopetuksen ja graffitikulttuurin yhtymäkohtia. Erityistä huomiota hän kiinnittää graffitintekijöiden omiin kokemuksiin graffitista sekä siihen, miten kuvataideopetuksessa voidaan huomioida graffitintekijöiden ja muiden nuorisokulttuurien edustajien erityispiirteitä kuvantekijöinä.

Yksilön ja yhteiskunnan kannalta graffiti on ristiriitainen ilmiö.

– Graffiti on ilmiönä kriminalisoitu, mutta yksilölle se voi merkitä elämäntapaa sekä antaa onnistumisen ja ryhmään kuulumisen kokemuksia. Graffiteja tekevä nuori rakentaakin omaa identiteettiään osaltaan graffitien kautta, Piritta Malinen sanoo.

Tutkimuksen mukaan graffitien tekemisen motiivit voidaan jakaa karkeasti kahteen suuntaukseen, jotka eivät sulje toisiaan pois. Erityisesti alkuvaiheessa laittomuus ja sen antama jännitys korostuu, mutta ajan myötä monille tekijöille merkittävämmäksi tulee oman tyylin kehittäminen ja graffitien visuaalisuus. Molemmissa suuntauksissa yksi tärkeä tavoite on saavuttaa niin kutsuttua feimiä eli mainetta ja respektiä eli kunnioitusta.

– Toisille on tärkeää nimenomaan graffitien maalaaminen, kun taas toiset korostavat teoillaan graffitikulttuuriin kuulumista, Malinen toteaa.

– Feimiä ja respektiä tavoitellaan varsinkin graffitikulttuurin sisällä erityisten maalauspaikkojen ja tehtyjen graffitien määrän kautta sekä toisaalta oman maalaustyylin avulla. Graffitit tuovat tekijälleen hyvänolontunnetta eli niin kutsuttuja kicksejä, ja niiden saamiseen vaikuttavat maalauspaikan valinta, maalaamisen onnistuminen, maalauksen näkeminen, maalaustilanteeseen liittyvät sosiaaliset kontaktit sekä graffiteista saatu palaute, Malinen kertoo.

– Tekijöiden motiivit voivat kuitenkin muuttua, ja muutosten taustalla ovat useimmiten mahdollisuudet kehittää tekniikkaa, saatu palaute ja sitoutuminen graffitikulttuuriin.

Kuvataideopetus voi tukea graffitintekijää tutkimuksen mukaan pääasiassa kahdella tavalla.

– Kuvataideopetuksessa graffitintekijä voi konkreettisesti harjoitella kuvan tekemistä niin, että motiivi siirtyy laittomuudesta saaduista hyvänolontunteista visuaalisen kehittymisen suuntaan. Toisaalta kuvataidetunnit avaavat luontevasti erilaisia kulttuurisia ilmiöitä, mikä auttaa nuorta hahmottamaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa, arvostamaan erilaisia kulttuureja ja rakentamaan omaa identiteettiään, Malinen arvioi.

Tutkimuksessa tuleekin esille, että vaikka graffiti voi rikollisena tekona aiheuttaa jonkinasteista syrjäytymistä yhteiskunnasta, tekijän omat myönteiset graffitikokemukset sekä graffitikulttuurin sisällä saavutettu feimi, respekti ja kicksit voivat ehkäistä nuoren syrjäytymistä omasta itsestään: graffitin myötä voi kokea onnistumista, käsitellä tunteita ja kokea omanarvontunnetta, mikä edistää identiteetin rakentumista ja kasvua.

Graffitintekijöiden haastattelujen lisäksi tutkimuksen aineistoon sisältyy video- ja valokuvamateriaalia maalaustilanteista sekä kuvamateriaalia graffitintekijöiden kuvataidetöistä. Tutkimus edustaa refleksiivistä etnografiaa, ja se auttaa ulkopuolista hahmottamaan ja ymmärtämään graffitiin liittyviä erilaisia näkökulmia, erityisesti graffiteja tekevän yksilön kokemusmaailmaa. Näin tutkimus antaakin välineitä nuorten maailman ja koulun institutionaalisen maailman väliselle tarkoituksenmukaiselle kohtaamiselle.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Taiteen maisteri Piritta Malisen väitöskirja Kannu vie – kohti taidetta? Graffitikokemus sekä graffitin ja kuvataideopetuksen vuorovaikutus tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa lauantaina 12. marraskuuta 2011 klo 12 Castrén-salissa (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa on taiteen tohtori Sinikka Rusanen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Tuija Hautala-Hirvioja Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Tiina Piritta Malinen (os. Silvonen, s. 1975 Lammilla) on kirjoittanut ylioppilaaksi Lammin lukiosta 1995. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta vuonna 2000.

Piritta Malinen on työskennellyt kuvataiteen didaktikkona Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa sekä kuvataideopettajana Hakkalan koulussa ja Lammin lukiossa. Tällä hetkellä hän on äitiyslomalla kuvataiteen lehtorin tehtävästään hämeenlinnalaisesta Kaurialan lukiosta. Malinen on myös kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita muun muassa Nuorisotutkimuslehteen, Nuorten elinolot 2010 -vuosikirjaan ja useisiin taidekasvatusalan julkaisuihin sekä luennoinut lukuisissa nuorisotutkimuksen, kasvatustieteen ja taidekasvatuksen seminaareissa.

Lisätietoja:
Piritta Malinen, p. 040 744 8898, piritta.malinen(at)hameenlinna.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960

Julkaisun tiedot:
Piritta Malinen: Kannu vie – kohti taidetta? Graffitikokemus sekä graffitin ja kuvataideopetuksen vuorovaikutus. Acta Universitatis Lapponiensis 215. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2011. ISBN 978-952-484-484-0. ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/Viestintä/ Sari Väyrynen