Lääketieteen lisensiaatti Teuvo Niemelä selvittää ympäristökasvatuksen alan väitöstutkimuksessaan koulu- ja lukioikäisten inarilaisnuorten käsityksiä luonnonrauhasta ja sen uhanalaisuudesta. Tutkimuksen lähtökohtana ovat luonnon hyvinvointia tarjoavat mahdollisuudet sekä toisaalta luonnon tuhoutumiseen liittyvät monet uhkakuvat.

Tutkimuksen mukaan inarilaisnuoret kokevat hiljaisen, ihmisten tuottamista äänistä vapaan luonnon tarjoavan nautinnollisia elämyksiä sekä vaikuttaneen heihin myönteisesti.

– Inarilaisnuorilla luonto on läheltä: metsä alkaa usein kotinurkilta eikä erämaisena säilynyt luontokaan ole etäällä. Luontoon hakeudutaan mielellään eikä sinne menemistä juuri pelätä. Luonnossa rentoudutaan, ollaan kiireettömiä ja vapaita ja voidaan irtautua arjen rutiineista. Monet kertovat ymmärtäneensä luonnossa ollessaan myös luonnon suuren merkityksen ihmiselle. Samoin luontoympäristön omakohtaisen kokemisen nähdään antaneen paljon eväitä elämää varten, kuten opettaneen tarkastelemaan asioita uudella tavalla ja jopa kasvamaan paremmiksi ihmisiksi, Niemelä toteaa.

Luonnonrauhan uhanalaisuutta pohtineet toisen vuosikurssin inarilaislukiolaiset katsovat luonnon hiljaisuuden ja koskemattoman luonnon olevan vaalimisen arvoisia asioita. Kaikki tutkimukseen osallistuneista lukiolaisista toivat esiin ehdotuksia siitä, miten voisi tai pitäisi toimia.

– Osa heistä piti tärkeänä luonnon monipuolisuuden säilyttämistä. Empatiaa luonnon olioita kohtaan tunsivat monet. Jotkut myös mainitsivat, että luonnon suojeleminen on paikallaan sen itsensä vuoksi. Monet lukiolaisnuoret ovat kuitenkin sitä mieltä, että luonnonsuojelun painopisteen tulisi olla nykyistä enemmän eteläisemmässä Suomessa, Niemelä mainitsee.

Luonnonrauhan katoamista inarilaislukiolaiset eivät koe erityisen akuutiksi uhaksi ainakaan Pohjois-Lapissa, mutta heitä askarruttavat muun muassa matkailun mahdolliset vaikutukset.

– Inarissa ja Lapissa luonnonrauhaa on lukiolaisnuorten mukaan tarjolla toistaiseksi hyvin, mutta sen epäillään olevan vaarassa huveta etenkin, jos väestön määrä ja turismi kasvavat. On kuitenkin hyvä muistaa, että luonnonrauhan uhanalaisuutta tutkimuksessa tarkasteltiin ainoastaan yhden lukion vuosikurssin käsitysten valossa eikä käsityksistä voi siten tehdä pidemmälle vietyjä johtopäätöksiä, Niemelä kertoo.

Korvalääkärinä pitkän työuran tehnyt Teuvo Niemelä kertoo kutsuneensa itseään ekolääkäriksi vuodesta 1985 lähtien. Hän toivoo tutkimuksensa lisäävän keskustelua siitä, miten Suomessa ja Lapissa tulee suhtautua luonnonrauhan ja hiljaisten alueiden vaalimiseen aikana, jolloin ihmisen tuottama hälinä ja melu tunkeutuvat yhä useampiin elinpiireihin, jopa perinteisiin erämaihin.

– Yksi näkökulma keskusteluun on se, että meluisuus kasvaa samalla kun melusta kokee kärsivänsä yli kolmannes väestöstä niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa. Hiljaisuuden kokemisen merkitystä terveydelle ei vielä ymmärretäkään riittävästi. Luonnon rauhassa vietetyt kiireettömät hetket ovat usein parasta lääkettä väsyneille ja stressaantuneille. Olisikohan lääkärien ryhdyttävä kirjoittamaan lääkereseptin asemasta tai ohella myös passituksia luonnonrauhaan, Niemelä ehdottaa.

Niemelän mukaan Suomesta löytyy vielä varsin paljon hiljaista ja kaunista, jopa erämaista luontoa. Luonnonrauha on kuitenkin katoava luonnonvara, jota ihminen ajattelemattomuuttaan, ahneuttaan ja lyhytnäköisten ulosmittausten toivossa ei saisi haaskata.

– Onkin tärkeää kuulla nuorten mielipiteitä huomattavasti nykyistä enemmän tehtäessä päätöksiä luonnon- ja ympäristönsuojelusta, sillä he kantavat päätösten seuraukset. Myös ympäristökasvatuksen roolia pitäisi vahvistaa esimerkiksi kouluissa, sillä ajatustottumusten ja asenteiden muuttaminen vaatii omaa työtänsä, Niemelä sanoo.

Tutkimuksen aineiston muodostavat inarilaisten viidennen ja kahdeksannen luokan sekä lukion toisen vuosikurssin oppilaiden kirjoittamat kouluaineet, yhteensä 71 ainetta vuodelta 2006, sekä kirjoittajien joukosta poimittujen kymmenen oppilaan haastattelut. Kaikilta kolmelta ikäluokalta kerätyn aineiston pohjalta selvitettiin nuorten käsityksiä luonnonrauhasta. Käsityksiä luonnonrauhan mahdollisesta uhanalaisuudesta selvitettiin yhdeltä lukioluokalta (17 lukiolaista) kerätyn aineiston pohjalta. Aineistoja on analysoitu fenomenografisen analyysin ja sisällönanalyysin keinoin.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Lääketieteen lisensiaatti Teuvo Niemelän väitöskirja Quo vadis Homo sapiens. Luonnonrauha ja sen uhanalaisuus inarilaisnuorten käsityksissä tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa lauantaina 28. huhtikuuta 2012 klo 12 Fellman-salissa (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori (emeritus) Erkki Pulliainen Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Kyösti Kurtakko Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Teuvo Niemelä (s. 1937 Inarissa) on kirjoittanut ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta vuonna 1957. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1965 ja korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriksi Oulun yliopistosta 1969.

Niemelä on tehnyt pitkän sairaalalääkärin uran vuosina 1965–1984. Länsipohjan keskussairaalan korvaosaston ylilääkärinä hän toimi 1976–1984 ja johtavana lääkärinä vuonna 1984. Hän on myös ollut korvaosaston ylilääkärinä 1970-luvulla Bodenissa Ruotsissa ja Jeddahissa Saudi-Arabiassa. Lisäksi hän on ollut SPR:n ja IFRC:n tehtävissä Zimbabwessa vuonna 1982 (2 kuukautta) sekä Malesiassa vuosina 1985 ja 1986 yhteensä vuoden ajan. Vuodesta 1984 lähtien Niemelä on asunut synnyinpitäjässään Inarissa, jossa hän on pyrkinyt elämään pitkälle viedyssä omavaraistaloudessa.

Niemelä on ollut aktiivisesti mukana monissa luonnonsuojelu- ja kehitysmaajärjestöissä sekä rauhanliikkeessä. Hän oli perustamassa Suomeen vuonna 1982 Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestöä ja on johtanut järjestön Lapin piirijärjestöä. Hän on toiminut Suomen luonnonsuojeluliitossa eri tehtävissä, esimerkiksi varapuheenjohtajana vuonna 1992, sekä ollut perustamassa 1980-luvulla aatteellista Vihreä Elämänsuojelun Liitto -yhdistystä. Puolue- ja kunnallispolitiikassa hän on toiminut vuosina 1982–2006. Hän toimi muun muassa vuoden Vihreän Liiton varapuheenjohtajana puolueen aloittaessa toimintansa sekä useita vuosia Inarin kunnallispolitiikassa. Vuonna 2006 hän luopui poliittisista luottamustehtävistä välttääkseen mahdollisia tutkimusteemasta juontuvia ristiriitatilanteita.

Lisätietoja:
Teuvo Niemelä, teuvo.niemela (at) pp3.inet.fi

Julkaisun tiedot:
Teuvo Niemelä: Quo vadis Homo sapiens. Luonnonrauha ja sen uhanalaisuus inarilaisnuorten käsityksissä. Acta Universitatis Lapponiensis 226. Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-535-9. ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/Viestintä/SV