Huippuvuoret ovat maantieteellisen sijaintinsa ansiosta erityisen tärkeässä asemassa tutkittaessa ihmisen toiminnan, erityisesti teollistumiseen liittyvien saasteiden, vaikutusta Euroopan arktiseen ympäristöön. Ympäristön menneistä muutoksista kertovan informaation erottaminen Huippuvuorten jäänäytteistä voi olla kuitenkin haastavaa, koska jäätiköillä tapahtuva sulaminen hankaloittaa alkuperäisen signaalin tulkintaa.

Osana kansainvälisen Polaarivuoden (IPY 2007–2009) Kinnvika-hanketta Emilie Beaudon tutki Huippuvuorten Vestfonna- ja Holtedahfonna-jäätiköitä, jotka tätä ennen olivat eräitä arktisen alueen vähiten tutkittuja seutuja. Beaudonin tutkimuksessa kehitettiin kemiallisia indikaattoreita ja tilastollisia menetelmiä, joita hyväksikäyttäen sulamiselle altistuneilta jäätiköiltä saadaan käyttökelpoista ilmaston historiasta kertovaa tietoa.

Tutkimuksen tärkeimmät johtopäätökset ovat:

Holtedahlfonnalta (Länsi-Huippuvuoret) kerätyt näytteet kertovat kosteuden, lämpötilan ja Grönlannin meren biomassan tuotannossa tapahtuneista muutoksista 1700-luvulta lähtien. Pienen jääkauden päättyminen noin vuonna 1850 ja ympärivuotisen jäättömän meren olosuhteet (1880–1920) näkyvät erityisen hyvin jääkairanäytteiden kemiassa. Näin ollen pidempi jääkairanäyte Holtedahfonnalta voisi auttaa paremman kuvan saamisessa Grönlannin meren jääpeitteestä aina 1600-luvulle saakka.

Vestfonnan (80°N, Nordaustlandet) jäänäytteiden vuosikerrat kertovat lämpenemisestä. Työn tuloksena tuotettiin ensimmäisen kerran jääkairanäytteisiin perustuvaa, mutta modernien satelliittikaukokartoitusmenetelmien avulla tulkittua tutkimustietoa tältä merkittävältä arktiselta lakijäätiköltä. Lähestymistavan avulla löydettiin Arktisen alueen mantereellisista talvilumikerroksista ensimmäistä kertaa merellä muodostuvien ja mantereelle kulkeutuvien nk. kuurankukkien (”frost flower”) kemiallinen sormenjälki. Koska meri Huippuvuorten ympärillä on yhä useammin jäästä vapaata, on tärkeää ymmärtää nuoressa merijäässä muodostuvien kuurankukkien rooli todennäköisenä lähteenä reaktiivisille halogeenikaasuille, jotka vaikuttavat troposfäärin koostumukseen mm. hajottamalla otsonia ja edesauttavat myrkyllisen elohopean kerrostumista arktisilla alueilla.

Yleisesti Beaudonin väitöstutkimus korostaa ympäröivän merijään oleellista merkitystä Huippuvuorten ilmastoon ja määrittää merijään paikallisen merkityksen aikaisemmin tutkimattomien lakijäätiköiden lumen ja jään kemialliseen koostumukseen.

Väitöskirja koostuu kolmesta jo julkaistusta artikkelista, yhdestä arvioinnissa olevasta artikkelista sekä synteesistä.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Ympäristötieteiden maisteri Emilie Beaudonin väitöskirja Glaciochemical evidence of spatial and temporal environmental variability across Svalbard (”Jäätikköjään kemiallinen koostumus Huippuvuorten ympäristöolosuhteiden ajallisten ja paikallisten vaihteluiden ilmentäjänä”) tarkastetaan Oulun yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan luvalla Arktikum-talon Polarium-salissa Rovaniemellä perjantaina 14. syyskuuta 2012 kello 12. Vastaväittäjänä on professori Christian Zdanowicz Kanadan Geologisesta tutkimuslaitoksesta Ottawasta ja kustoksena professori John Moore Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Emilie Beaudon (s. 1981 Bourges, Ranska) asuu Rovaniemellä ja on opiskellut luonnontieteitä Edouard Vaillant High Schoolissa (Vierzon, Ranska). Hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Joseph Fourier -yliopistosta (Grenoble, Ranska) vuodelta 2004.

Vuosina 2004–2005 hän työskenteli glasiologina ilmakehäkemian ohjelmassa neljätoista kuukautta Etelämantereella Dumont D’Urville -tutkimusasemalla. Huhtikuusta 2007 lähtien hän on työskennellyt Arktisen keskuksen globaalimuutoksen tutkimusryhmässä kemistinä jääkairanäytteiden parissa. Lisäksi hän on ollut yhden vuoden Arktis-tohtoriohjelman jäsenenä ja osallistunut sen aktiviteetteihin vuodesta 2008 lähtien.

Taustatietoja vastaväittäjästä:
Apulaisprofessori, jääkairausohjelman johtaja Christian Zdanowicz (Department of Geography of the University of Ottawa), on työskennellyt 20 vuotta Kanadassa jääkairanäytteiden kemiallisen tutkimuksen parissa. Hän on julkaissut aiheesta runsaasti korkealla tasolla. Hän on ollut jäsenenä kansainvälisesti erittäin tunnetussa ja arvostetussa ryhmässä, joka on tehnyt suurimman osan Kanadan arktisten alueiden jäätiköiden jääkairanäyte- ja massatasapainotutkimuksesta. Professori Zdanowiczin tärkeimmät tutkimusaiheet ovat myöhäisen kvartäärikauden ilmaston ja ilmakehän muutokset Kanadan vuoristo- ja arktisilla alueilla perustuen jääkairanäytteisiin sekä saasteiden kaukokulkeutuminen ja kerrostuminen Pohjois-Kanadassa.

Lisätietoja:
Tutkija Emilie Beaudon, Arktinen keskus, p. 040 484 4288, emilie.beaudon (at) ulapland.fi

Julkaisun tiedot:
Emilie Beaudon. Glaciochemical evidence of spatial and temporal environmental variability across Svalbard. Arctic Centre Reports 58. Lapland University Press: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-562-5. ISSN 1235-0583.

Myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/AK/JL