Omakohtaiset kokemukset kuntalaisten heikoista osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista antoivat alkusysäyksen Mikko Kellokummun väitöstutkimukselle. Kuntapäättäjät toivovat usein ruohonjuuritason palautetta kuntalaisten arkea koskevassa päätöksenteossa. Kellokumpu kuitenkin koki, että järjestetyt tilaisuudet eivät aidosti osallistaneet kuntalaisia tai tarjonneet todellisia vaikuttamismahdollisuuksia.

– Kuntalaisten arkeen vaikuttavat päätökset tulisi tehdä kuntalaisten kanssa, ei kuntalaisia varten, Kellokumpu kiteyttää ajatuksensa.

Äänestysaktiivisuus on viime vuosina laskenut, ja ihmiset kokevat paikallisarkeen liittyvän päätöksenteon etäiseksi. Osittain tämän seurauksena perinteisten poliittisten puolueiden ja kolmannen sektorin järjestötoiminnan rinnalle on muodostunut uusia, neljännen sektorin kansalaistoiminnan muotoja.

Neljännen sektorin kansalaistoiminnalle on ominaista itseohjautuvuus ja vapaus, minkä vuoksi toiminta voi olla vaikeasti ennakoitavaa. Esimerkkejä ovat kaupunkiaktivismin eri muodot ja sosiaalisessa mediassa ilmenevät yhden teeman liikkeet kuten #MeToo ja #BlackLivesMatter. Niillä ei ole pysyvää jäsenistöä, ohjelmaa eikä asemaa päätöksentekorakenteissa. Mutta ihmiset kokevat, että niiden kautta voi vaikuttaa.

Kansalaisraadeilla on potentiaalia kunnan päätöksenteossa

Kellokumpu halusi väitöstyössään selvittää, voisiko neljännen sektorin toiminnasta, erityisesti kansalaisraadeista, saada ideoita ja apua kuntatason edustuksellisen demokratian parantamiseksi.

Kansalaisraadeissa kuntalaiset osallistuvat deliberaatioon eli keskusteluun. Deliberaatiossa osallistujat etenevät tietoon pohjautuvan argumentoinnin avulla yhdessä kohti parempaa ymmärrystä asiasta, rakentaen samalla ratkaisuesityksiä.

– Avoin, tietoon perustuva keskustelukulttuuri puhuttelee erityisesti tässä ajassa, kun asiantuntijoiden arvovaltaa haastetaan vastakkainasettelua lisäävällä some-kirjoittelulla, populismilla ja tunnepohjaisella arkipuheella, Kellokumpu kertoo.

Kellokumpu selvitti kriittisen pedagogiikan näkökulmasta, miten osallistuminen raadeissa toteutuu ja millaiset ovat raatilaisten vaikutusmahdollisuudet. Hän toteutti vuosina 2012–2015 lukuisia kansalaisraateja Suomen Setlementtiliiton hallinnoimassa lähidemokratian kehittämishankkeessa Kemijärven kaupungissa. Tilaisuuksien aiheina olivat nuorten asiat, ikäihmisten palvelut, erityisen tuen tarpeessa olevien asumispalvelut ja tuulivoiman rakentaminen.

Onnistuminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja päätöksiä

Tutkimus osoitti, että oikein toteutettuna kansalaisraati lisää kuntalaisten ja poliittisten prosessien yhteistyötä. Yhteisön tarpeet tulevat paremmin huomioiduksi, kun osallistujat saavat itsenäisesti määritellä oman asemansa ja identiteettinsä kansalaistoimijoina sekä käyttää tilaisuuksissa omia, arjessa käyttämiänsä ilmaisuja ja käsitteitä.

– Institutionaaliset sopimukset muodostuvat päteviksi ja niihin sitoudutaan, kun kaikki, joita päätöksen seuraukset koskevat, ovat hyväksyneet ne keskusteluissa.

Kansalaisraadin sisällyttäminen osaksi kunnan lähidemokratiaa edellyttää kuitenkin muutamien ehtojen täyttymistä. Kellokumpu nostaa esille niistä tärkeimmät: kuntiin tarvitaan vastuuhenkilö ja toiminnan tulee olla pysyvää.

– Jos raatia ei toteuteta säännöllisesti eikä raadin tuottamiin parannusesityksiin reagoida hallinnossa näkyvästi, se ei kohtaa edustuksellisen demokratian työmuotoja.

Kunnissa on jatkuva tarve osallistaa kuntalaisia kehittämistoimintaan ja saada olennaisia tietoja toiminnan tueksi. Paikallista päätöksentekoa tarvitaan Lapissakin monissa ajankohtaisissa kysymyksissä, kuten esimerkiksi tuulivoimarakentamisessa, kaivostoiminnassa tai sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Kellokumpu toivoo, että kunnat kokeilisivat rohkeasti kansalaisraadin toimivuutta omassa toiminnassaan. Pilke silmäkulmassa hän toteaa, että näin toimimalla voisimme, yhdessä päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa, pelastaa kuntien länsimaisen edustuksellisen demokratian.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Mikko Kellokummun väitöskirja Kansalaisvaikuttaminen kansalaisraadilla – osallistuminen ja vaikuttaminen kriittisen pedagogiikan näkökulmasta tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 15. syyskuuta 2023 klo 12 alkaen luentosalissa C193. Vastaväittäjänä toimii professori emerita Pirkko Vartiainen Vaasan yliopistosta ja kustoksena dosentti, apulaisprofessori Signe Siklander Oulun yliopistosta.

Tilaisuutta voi seurata etänä: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Mikko Kellokumpu valmistui merkonomiksi 1980-luvulla Kemijärven kauppaoppilaitoksesta. Hän oli Suomessa ensimmäinen, joka suoritti aikuislukion etänä ja valmistui vuonna 2000 ylioppilaaksi Otavan opiston Nettilukiosta. Kasvatustieteen maisteriksi Kellokumpu valmistui Lapin yliopistosta 2006.

Kellokumpu on toiminut opetustehtävissä eri kouluasteilla ja Kemijärven vastaanottokeskuksessa. Lisäksi hän on työskennellyt useissa kehittämistehtävissä, kuten Suomen Setlementtiliiton lähidemokratiaa kehittävässä Uusi paikallisuus – hankkeessa, Lapin Liiton tuulivoimarakentamisen esiselvitys -hankkeessa, Saura-säätiön maahanmuuttajien kotouttamisprojekteissa, kuntouttavan työtoiminnan työpajojen opinnollistamista kehittävässä hankkeessa ja Kemijärven kaupungin työllisyysyksikön kehittämishankkeessa. Kellokumpu on toiminut myös 20 vuoden ajan Suomutunturin hiihtokoulussa laskettelun ja lumilautailun opettajana.

Lisätietoja

kellokumpumikko(at)gmail.com
040 194 8794

Tietoa julkaisusta

Mikko Kellokumpu (2023) Kansalaisvaikuttaminen kansalaisraadilla – Osallistuminen ja vaikuttaminen kriittisen pedagogiikan näkökulmasta. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 358. ISBN: 978-952-337-367-9. Rovaniemi, Lapin yliopisto.

Elektronisen väitöskirjan pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-367-9