Janne Väätäjä. Kuva: Marko Junttila.

Digipedagogiikka nousi koronapandemian myötä laajasti julkiseen keskusteluun. Se, mitä digipedagogiikalla kulloinkin tarkoitetaan, vaihtelee. Janne Väätäjän tutkimuksessa digipedagogiikka ymmärretään oppimisprosessia tukevien digitaalisten teknologioiden hyödyntämisenä opetuksessa. Erityisesti Väätäjän mielenkiinnon kohteena on mielekäs digipedagogiikka, mikä korostaa tuen tarkoituksenmukaisuutta.

Yhteiskehittämiseen liittyvät keskeisesti oppivat yhteisöt. Ne ovat ryhmiä, jotka kannustavat jäseniään tunnistamaan ja jakamaan osaamisensa sekä epävarmuuteensa muiden jäsenten kanssa. Väätäjän tutkimuksessa oppivan yhteisön muodostavat yliopiston opettajankouluttajat, opettajaksi opiskelevat ja työssä olevat opettajat.

Osana tutkimustaan Väätäjä hahmottelee mallin, jota voi hyödyntää opettajankoulutuksen harjoitteluissa.

– Malli auttaa ymmärtämään, miten oppivan yhteisön ajatusta voi soveltaa harjoittelussa ja millaisia käytänteitä kannattaa huomioida, Väätäjä tiivistää.

Oppiva yhteisö sitoutuu yhteisiin tavoitteisiin

Malliin kuuluu kolme vaihetta, jotka ovat oppivan yhteisön perustaminen, mielekkään digipedagogiikan käsitteellistäminen sekä mielekkään digipedagogiikan yhteiskehittäminen.

Oppivaa yhteisöä perustettaessa on tärkeää, että yhteisö sopii aluksi yhteiset tavoitteet.

– Kun kaikki osapuolet saavat tuoda näkemyksensä esille tavoitteiden asettamisessa, se sitouttaa jäseniä toimintaan, Väätäjä kertoo.

Opettajankoulutukseen kuuluvat harjoittelut järjestetään ennen kaikkea tukemaan opettajaopiskelijoiden työssäoppimista. Se asettaa automaattisesti opiskelijat huomion keskipisteeksi, mikä voi Väätäjän mukaan haastaa yhteiskehittämistä.

– Yhteiskehittämisen perusajatuksen mukaan kaikkien osapuolten tulisi olla keskenään tasa-arvoisessa asemassa ja osallistua kehittämiseen, Väätäjä painottaa.
Asetelman ei tarvitse Väätäjän mielestä muodostua ongelmaksi, mutta se kannattaa huomioida toimintaa suunniteltaessa.

Mitä on mielekäs digipedagogiikka?

Väätäjän tutkimuksessa yhteiskehittämisen kohteena oli nimenomaan mielekäs digipedagogiikka. Tutkimus paljasti, että toimintaan osallistuvat jäsenet voivat ymmärtää mielekkään digipedagogiikan hyvin eri tavoin.

– Siksi on tarpeellista keskustella ennen kehittämistyön aloittamista siitä, miten jäsenet ymmärtävät mielekkään digipedagogiikan. Mitä se käytännössä kenellekin tarkoittaa?

Osalle mielekäs digipedagogiikka tarkoitti teknologian käyttöä oppimisprosessin tukena erityisesti oppijoiden sitoutumista ja yhteisöllistä työskentelyä edistävillä tavoilla. Toisille taas oli tärkeää, että nuoret altistuvat erilaisille teknologioille ja saavat valmiuksia niiden hyödyntämiseen tulevaisuuden työelämässä. Muutamat ajattelivat asiaa teknologiakeskeisesti: kuinka teknologiat tukevat jo käytössä olevia opetuskäytänteitä tai esimerkiksi kodin ja koulun välistä yhteydenpitoa.

Yhteiskehittäminen edellyttää yhteisiä käytänteitä

Mallin viimeisessä vaiheessa jäsenille kerrotaan ja kuvaillaan, mitä ovat yhteiskehittämistä tukevat käytänteet.

– Oppivan yhteisön jäsenten täytyy tietää, mitä heiltä edellytetään ja miten he voivat osallistua toimintaan, Väätäjä kertoo.

Yhteiskehittämisen käytänteet auttavat oppivaa yhteisöä saavuttamaan itsellensä asettamat tavoitteet. Tärkeimmät käytänteet ovat yhteisesti neuvotellut tavoitteet, haasteiden käsittely, yksilön asiantuntemuksen hyödyntäminen sekä säännöllinen ja tarkoituksellinen vuorovaikutus.

– Yhteiskehittäminen vaatii – nimensä mukaisesti – yhteisöä ja yhteistyötä, se ei tapahdu itsestään tai yksittäisen jäsenen toimesta.

Väätäjän tutkimustuloksia voidaan soveltaa opettajankoulutuksen harjoitteluiden ohella myös muihin yliopistojen koulutusohjelmien harjoitteluihin. Hän rohkaisee erityisesti tiimiopettajuudesta innostuneita opettajia kokeilemaan mallia omassa toiminnassaan.

– Parhaimmillaan yhteiskehittämisessä syntyy tilanteita, joissa opettajaksi opiskelevat, ohjaavat opettajat ja opettajankouluttajat ratkovat yhdessä opetukseen liittyviä haasteita, jakavat ideoita ja kehittävät uusia digipedagogisia käytänteitä kokeillen ja reflektoiden.

Väätäjän mukaan yhteisen kehittämisen kohteeksi soveltuvat myös muut tavoitteet kuin digipedagogiikka.

Tietoa väitöstilaisuudesta

KM Janne Väätäjän väitöskirja Co-development of meaningful digital pedagogy: A qualitative multi-method study of teacher education practicums tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 16.5.2025 klo 12 alkaen luentosalissa B127 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori Kati Mäkitalo Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti Hanna Vuojärvi Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Väitöstilaisuuden jälkeen on kahvitilaisuus ravintola Fellissä.

Tietoa väittelijästä

Janne Väätäjä valmistui kasvatustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2018. Hän on työskennellyt Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa opettajankoulutuksen ja digipedagogiikan kehittämiseen liittyvissä hankkeissa vuosina 2019–2023. Tällä hetkellä Väätäjä työskentelee Lapin yliopiston tutkijakoulun koordinaattorina.

Lisätietoja

Janne Väätäjä, janne.vaataja(at)ulapland.fi, +358 44 075 3797

Tietoja julkaisusta

Janne Väätäjä (2025) Co-development of meaningful digital pedagogy: A qualitative multi-method study of teacher education practicums. Acta electronica Universitatis Lapponiensis, 404. ISBN 978-952-337-477-5, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-477-5