Oikeustieteen maisteri, varatuomari Johanna Tornberg selvittää väitöstutkimuksessaan, mitä oikeudellinen laatu on holhousviranomaisen toiminnassa. Hän tutkii etenkin maistraattien todellisia työprosesseja niissä tilanteissa, kun henkilölle määrätään edunvalvoja ja kun edunvalvontavaltuutukset vahvistetaan. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä arvioidaan, miten järjestelmää tulisi jatkossa kehittää.

Tutkimuksen mukaan suomalainen edunvalvontajärjestelmä perustuu edelleen päämiehen vahvaan kontrolloimiseen. Edunvalvontaa koskeva lainsäädäntö ei tue riittävästi edunvalvonnan lievimpiä muotoja. Erityisesti tilanteissa, joissa henkilö tarvitsisi vain tukea ja apua edunvalvojaltaan, lainsäädäntö aiheuttaa sen, ettei se käytännössä ole mahdollista.

– Edunvalvojan on aina ilmoitettava pankille, saako päämies käyttää tiliään itse vai edunvalvojan kanssa vai onko käyttöoikeus vain edunvalvojalla. Tilannetta koskevaa säännöstä ei ole holhoustoimilaissa sidottu edunvalvojan tehtävään. Ilmoitus on tehtävä, vaikkei edunvalvojan tehtävään kuuluisi päämiehen raha-asioiden hoitamista, Tornberg kertoo.

Lain soveltamisessa on myös kirjavuutta. Päämiehen kuulemistilanteissa tämä kirjavuus on tullut esille niin oikeuskäytännössä kuin edunvalvojien toiminnassa.

– Karkein esimerkki on tilanne, jossa edunvalvoja ei kuullut päämiestään harkitessaan tämän kodin myymistä. Myöskään maistraatti ei kuullut päämiestä edunvalvojan hakiessa lupaa kodin myymiseen, Tornberg mainitsee.

Tornberg painottaa, että koska edunvalvonta puuttuu henkilön itsemääräämisoikeuteen, tulisi päämiehen edun olla kaiken toiminnan lähtökohta: on sitten kysymys lainsäädännön ja hallinnon kehittämisestä tai päämiestä koskevasta yksittäisestä asiasta, joka ratkaistaan maistraatissa.

– Lainsäädännön ja järjestelmän uudistuksissa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota siihen, mitkä ovat kaavailtujen muutosten todelliset vaikutukset päämiehen ja hänen etujensa ja oikeuksiensa kannalta.

Tornberg selvitti edunvalvontaan liittyviä maistraattien työprosesseja maistraateille suunnatun kyselytutkimuksen avulla. Lisäksi hän kartoitti, millaisia työprosessien ja niiden järjestyksen tulisi olla lainsäädännön mukaan. Tutkimus luokin kokonaiskuvaa edunvalvonnan työprosesseista maistraateissa. Edunvalvojan määräämistä ja edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista tarkasteltiin menettelyn kohteena olevan henkilön ihmis- ja perusoikeuksien näkökulmasta.

Fakta: Edunvalvonta Suomessa
 

• Edunvalvontaa koskee erityisesti holhoustoimilaki. Edunvalvontavaltuutusta sääntelee laki edunvalvontavaltuutuksesta.
• Holhousviranomaisina toimivat maistraatit, joille kuuluvat edunvalvojien toiminnan valvonta sekä edunvalvojanmääräämisasiat tietyin edellytyksin. Pääsääntöisesti edunvalvojan määrääminen kuuluu käräjäoikeuksien toimivaltaan. Yleiset edunvalvojat työskentelevät oikeusaputoimistoissa. Edunvalvojana voi toimia myös esimerkiksi päämiehen läheinen tai muu yksityinen, tehtävään sopiva henkilö.
• Edunvalvonnan piirissä on vuosittain noin 60 000 henkilöä. Edunvalvojan määräämisen taustalla täysi-ikäisten kohdalla on yleensä toimintakyvyn heikkeneminen esimerkiksi sairauden vuoksi.
• Edunvalvojan tehtävänä on yleensä huolehtia päämiehensä taloudellisista asioista ja omaisuudesta. Tehtävään voidaan sisällyttää myös henkilöä koskevia asioita, kuten päämiehen hoitoa koskevista asioista päättämistä. Lievimmillään edunvalvoja on päämiehensä tukena ja apuna asioiden hoidossa ja päätöksenteossa. Kaikkein eniten itsemääräämisoikeuteen puututaan, kun henkilö julistetaan vajaavaltaiseksi. Käyttövaroistaan ja työansioistaan päämies voi kuitenkin päättää itse myös vajaavaltaisena.

 
Tietoja väitöstilaisuudesta:
Oikeustieteen maisteri, varatuomari Johanna Tornbergin väitöskirja Edunvalvonta, itsemääräämisoikeus ja oikeudellinen laatu tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 20. tammikuuta 2012 klo 12 luentosalissa 3 (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa on professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Ahti Saarenpää Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Johanna Tornberg (s. 1977 Ylivieskassa) on kirjoittanut ylioppilaaksi Kuusamon lukiosta 1996. Oikeustieteen maisteriksi hän valmistui vuonna 2004 Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnasta. Varatuomarin arvon hän sai vuonna 2006.

Tornberg on toiminut tutkijana Suomen Akatemian rahoittamissa tutkimushankkeissa Telekuuntelu muutoksessa sekä Network Society as a Paradigm for Legal and Societal Thinking. Tällä hetkellä hän toimii oikeusinformatiikan ja yleisen oikeustieteen tutkijana Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa. Hän asuu Kuusamossa.

Lisätietoja:
Johanna Tornberg, p. 040 548 2029, johanna.tornberg(at)ulapland.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960

Julkaisun tiedot:
Johanna Tornberg: Edunvalvonta, itsemääräämisoikeus ja oikeudellinen laatu. Acta Universitatis Lapponiensis 221. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-512-0. ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/Viestintä/Sari Väyrynen