Taiteen maisteri Eva-Johanna Mäkinen tutkii Liisa Rautiaisen elämää, taidetta ja työtä kuvataideopettajana elämän käännekohtien valossa.

Liisa Rautiainen syntyi Kemissä vuonna 1919. Taiteellisen kehityksen kannalta ensimmäinen merkittävä tapaus sattui hänen ollessaan noin 5–6-vuotias.

– Hän oivalsi osaavansa piirtää piirrettyään onnistuneesti varsin vaikean aiheen: tytön pyörittämässä vannetta. Myös ensimmäinen käynti taidenäyttelyssä 14-vuotiaana oli taiteellisesti tärkeää: Rautiainen tutustui salaa Kemin klubilla olleeseen Yrjö Saarisen näyttelyyn, jota tuolloin pidettiin rohkeana, jopa sopimattomana, Eva-Johanna Mäkinen kertoo.

Vuonna 1949 Rautiainen pääsi opiskelemaan kuvaamataidon opettajien linjalle Taiteteolliseen oppilaitokseen Helsinkiin. Taideopintoihin häntä kannusti etenkin karjalainen taiteilijaystävä Nina Vanas, joka näki Rautiaisessa erityistä lahjakkuutta. Opiskeluaikana nuorta taiteilijaa rohkaisivat varsinkin opettaja Runar Engblomin sanat ”Tämä henkilö on taiteilija”, jotka Engblom kirjoitti Rautiaisen tekemän työn alle.

Valmistuttuaan vuonna 1952 Liisa Rautiainen palasi kotiseudulleen kuvaamataiteen opettajaksi Kemin tyttölyseoon. Hän työskenteli opettajana lähes 30 vuotta samalla harjoittaen kuvataiteilijan ammattia.

– Rautiainen tunnettiin innostavana opettajana. Hänen aikanaan poikkeuksellisen suuri määrä lyseon oppilaita pääsi Ateneumiin opiskelemaan. Tyttölyseon oppilaat ja opettajat keräsivät myös taidekokoelman, johon kuului muun muassa Picasson litografia Tyttö ruudullisessa puserossa ja joka oli kaikkien nähtävänä koulun aulassa, Mäkinen sanoo.

Taiteessaan Liisa Rautiainen on kokeillut erilaisia maalaustaiteen tyylejä: uransa alussa hän maalasi esittäviä maalauksia eli maisemia, muotokuvia ja asetelmia, mutta jo 1960-luvun alussa hän keskittyi abstraktiin ilmaisuun.

– Ekspressiivinen, esittävä maalaustyyli vaihtui 1960-luvulla informalismin vapaudeksi ja abstraktisuudeksi. Tarkkarajainen konstruktivistinen ilmaisu valtasi alaa Rautiaisen tuotannossa 1970-luvulla, mutta repesi vapaamuotoiseen, spontaaniin abstraktiin maalaustaiteeseen 1980-luvun lopulla. Rautiainen on ollut erittäin tuottelias maalari ja piirtäjä: hän kertoo maalausten tai piirustusten valmistuneen joka kolmas päivä vuodesta 1939 lähtien. Hän on lahjoittanut Aineen taidemuseoon 249 teosta, Mäkinen toteaa.

Rautiaisen taiteellisen toiminnan kannalta tärkeitä asioita ovat olleet ahkeruus, kokeilut taiteellisessa työskentelyssä, keskustelut toisten taiteilijoiden kanssa, yhteisöllisyys, kansainvälisyys sekä lämmin, positiivinen huumori. Myös klassisen musiikin kuuntelulla on ollut keskeinen rooli taiteellisen prosessin vapauttavana voimana ja edistäjänä.

– Rautiaisen taiteellisessa prosessissa vaihtelevatkin musiikin kuunteluun pohjautuva heittäytyminen värien, viivojen ja kuvaelementtien vietäväksi ja toisaalta harkinta, älyllisyys ja tietoinen kuvan ja komposition rakentaminen, Mäkinen kuvaa.

Asuminen Perämeren rannalla on merkinnyt Rautiaiselle luovaa marginaalia. Luonnosta hän on saanut voimaa taiteeseensa, ja kemiläisten taiteilijaystävysten tiivis yhteistyö johti Ryhmä-Kemin perustamiseen.

– Lomillaan Rautiainen kuitenkin matkusti aina ulkomaille katsomaan modernin taiteen näyttelyitä Euroopan ja Yhdysvaltojen suuriin kaupunkeihin, omien sanojensa mukaan näkemään ”mitä maailma tekee. Muuten ei opi.” Tärkeitä olivat muun muassa Paul Cezannen, Victor Vasarelyn, Roberto Mattan ja Cy Twomblyn näyttelyt. Lisäksi hänellä on paljon taiteilijaystäviä ympäri maailmaa, erityisesti Saksassa. Eläkkeelle jäätyään Rautiainen vietti marraskuut Ranskassa työskennellen ja taiteeseen tutustuen, Mäkinen kertoo.

Ensimmäisen näyttelynsä Rautiainen piti jo vuonna 1947, ja sen jälkeen hän on osallistunut lähes 200 näyttelyyn niin Suomessa kuin ulkomailla. Merkittävimpiä ovat muun muassa näyttely New Yorkin Keane Mason Galleriassa vuonna 1981, Berliner Zeitung -lehden gallerian näyttely vuonna 1993, Ruotsin tärkeimpiin kansainvälisiin kesänäyttelyihin Eventa 3:een osallistuminen vuonna 1996 sekä Viva Viiva -näyttely Aineen taidemuseossa vuonna 1999. Luovuus on ehtymätöntä: viime kesänä hän osallistui Lapin taiteen aluenäyttelyyn Lappia! kahdella vuonna 2011 valmistuneella teoksellaan Singing trees 1 ja 2.

– Vaikka Rautiainen on luonut kansainvälisen uran, on hän jäänyt Suomen taiteen kentässä vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi vuonna 1998 Suomen kuvataidejärjestöjen liiton Kautta rantain -nimisestä 60-vuotisnäyttelystä kirjoittamassaan kritiikissä Pessi Rautio toteaa: ”Mutta että Kemistä löytyy vielä näin taitava maalari!” Rautio ei ollut aiemmin nähnyt Rautiaisen abstrakteja maalauksia ja piti niitä vaikuttavina ekspressiivisine väritiloineen ja viivastoineen.

Liisa Rautiainen on promovoitu vuonna 1992 myös Lapin yliopiston taiteen kunniatohtoriksi hänen ansioistaan kuvataiteilijana ja kuvataideopetuksen kehittäjänä Pohjois-Suomessa.

Mäkisen tutkimuksen aihe lähti liikkeelle väitöskirjan ohjaajan, professori Kaarina Määtän ja Liisa Rautiaisen ystävyydestä. Tutkimus perustuu kahteentoista tutkijan toteuttamaan Liisa Rautiaisen haastatteluun vuosina 2008–2010 sekä aineistoon, joka koostuu 75 maalauksesta ja piirustuksesta, 39 luonnoslehtiöstä sekä taiteellisen toiminnan dokumenteista ja valokuvista. Tutkimuksen päänäkökulmina ovat Kindlerin ja Darrasin taiteellisen kehityksen teoria sekä mikrohistoriallinen ote.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Taiteen maisteri Eva-Johanna Mäkisen väitöskirja Abstraktin taiteen tekijäksi – mikrohistoriallinen elämäkertatutkimus Liisa Rautiaisesta tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa perjantaina 17. helmikuuta 2012 klo 12 luentosalissa 3 (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa on kasvatustieteen tohtori Pirjo Viitanen. Kustoksena on professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Eva-Johanna Mäkinen (s. 1961 Turussa) on kirjoittanut ylioppilaaksi Naantalin lukiosta vuonna 1981. Hän on opiskellut tekstiilisuunnittelua ja kudontaa Åbo Hemslöjdslärarin Institutissa ja Vihdin kotiteollisuuskoulussa ja valmistunut jalometallialan artenomiksi Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa vuonna 1988. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun piirustuskoulusta vuonna 1999 sekä taiteen maisteriksi ja kuvataideopettajaksi Lapin yliopistosta vuonna 2007.

Mäkinen on työskennellyt ennen kuvataideopettajaksi valmistumistaan käsityöläisenä: kuultokudosten kutojana Vancouverissa Kanadassa kesällä 1983 ja hopeaseppänä Juhlsin hopeagalleriassa Kautokeinossa Pohjois-Norjassa vuosina 1989–1991. Hän on myös työskennellyt kultaseppänä Piikkiön Kultahipussa vuosina 1991–1998. Kuvataideopettajana hän on työskennellyt lasten ja nuorten kuvataidekouluissa Turussa ja Kaarinan-Piikkiön kansalaisopistossa vuosina 1991–1999 sekä Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa ja ikääntyvien yliopistossa vuosina 2007–2009. Vuodesta 2010 lähtien hän on toiminut vapaana taiteilijana ja sanomalehti Lapin Kansan kuvataidekriitikkona.

Lisätietoja:
Eva-Johanna Mäkinen, p. 040 582 1032, eva-johanna.makinen(at)pp.inet.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960

Julkaisun tiedot:
Eva-Johanna Mäkinen: Abstraktin taiteen tekijäksi – mikrohistoriallinen elämäkertatutkimus Liisa Rautiaisesta. Acta Universitatis Lapponiensis 220. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-510-6. ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/Viestintä/SV