Filosofian maisteri Päivi Ruutiainen käsittelee väitöstutkimuksessaan nykykorun ja nykytaiteen välistä suhdetta. Tutkimus tuo esille myös nykykoruun liittyviä määrittelyjä ja nykykorun ominaisia piirteitä.

Nykykoru (engl. contemporary jewellery) on korutaidetta, joka poikkeaa perinteisestä korusta. Käsitettä käytetään viittaamaan esimerkiksi korun tekemisen lähtökohtiin, tekotapoihin ja olemukseen. Korutaidetta on tutkittu vähän, samoin korualalla käytettäviä käsitteitä on määritelty vähän: nykykorun rinnalla käytetään esimerkiksi termejä uniikki koru, taidekoru ja moderni koru.

Tutkimuksen mukaan nykykoru haastaa perinteiselle korulle tärkeinä pidettyjä asioita, kuten kehollisuuden merkityksen ja korun kauneuden.

– Nykykoruna on esitetty teoksia, jotka ovat tilallisia, kuten installaatioita. Nykykoru on voitu myös nimetä objektiksi, jolloin niitä ei voi ripustaa. Lisäksi suhtautuminen kehoon tuo nykykorun lähelle kehotaidetta: kuten kehotaiteelle, myös nykykorulle keho voi olla näyttämö tai väline, Ruutiainen toteaa.

Nykykoruna esitetyt teokset sisältävät monenlaisia viestejä ja kertomuksia.

– Koru voi kertoa esimerkiksi kuulumisesta tiettyyn säätyyn tai ryhmään, statuksesta tai varakkuudesta. Se voi kommentoida yhteiskunnallisia asioita tai kertoa pieniä henkilökohtaisia tarinoita. Tällöin korun sisältö lähenee nykytaidetta, Ruutiainen arvioi.

Nimityksensä puolesta nykykoru rinnastuu usein nykytaiteen kanssa. Tutkimuksen mukaan nykykorun ja nykytaiteen välinen suhde on monimutkainen.

– Nykykorua ja nykytaidetta yhdistävät samanlaiset toimintatavat näyttelytoiminnassa, tekniikoiden kirjavuus sekä keskustelut tekemisen lähtökohdista. Erottavana tekijänä on se, että ne sijoitetaan taiteen eri alueille perinteiden ja vallalla olevien käsitysten vuoksi. Lisäksi korun käytettävyys ja koristamisluonne ovat vieraita taiteelle, tutkija sanoo.

Ruutiaisen mukaan nykykoru tunnetaan heikosti Suomessa, vaikka suomalaiset korutaiteilijat ovat arvostettuja kansainvälisesti. Suomalaisessa alan keskustelussa esitettiin 2000-luvun alussa toive, että nykykorua voitaisiin esitellä Kiasmassa. Samalla toivottiin, että korun taideluonne hyväksyttäisiin ja että koru saisi ansaitsemansa aseman osana nykytaidetta.

– Tällä hetkellä nykykoru ei kuitenkaan ole hyväksytty osa nykytaidetta, vaikka nykytaiteen kenttä laajenee koko ajan ja imee sisäänsä erilaisia ilmiöitä. Myös korualalla nykykoruun suhtaudutaan ristiriitaisin mielin: osa toimijoista haluaa uudistaa sitä, miten koru määritellään; osa puolestaan haluaa korun olevan tiukasti sidottu perinteeseen, Ruutiainen toteaa.

Tutkimusaineisto koostuu yleisö- ja korutaiteilijahaastatteluista, yleisökyselystä, media-aineistoista ja korualan kirjallisuudesta. Suurin osa tutkimusaineistosta on koottu Lappeenrannassa vuonna 2006 pidetyssä kansainvälisessä KORU2-näyttelyssä. Aineisto on analysoitu grounded theoryn ja diskurssianalyysin keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä on Pierre Bourdieun ajattelu, jonka pohjalta taiteen kentän toimintaa on tarkasteltu siellä olevien kamppailujen kautta.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Filosofian maisteri Päivi Ruutiaisen väitöskirja Onko puhelinkoppi koru? Nykykoru taiteen kentällä tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa perjantaina 26. lokakuuta 2012 klo 12 luentosalissa 2 (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjinä tilaisuudessa ovat professori Helena Sederholm Aalto-yliopistosta ja kustoksena professori Tuija Hautala-Hirvioja Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Päivi Ruutiainen (s.1958 Leppävirralla) kirjoitti ylioppilaaksi Leppävirran lukiosta vuonna 1977. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1984.

Ruutiainen on työskennellyt museonjohtajana Särestöniemen museosäätiössä, opettajana Lapin Opistossa, amanuenssina Oulun taidemuseossa sekä vuodesta 1999 lähtien lehtorina Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon koulutusohjelmassa ensin Lappeenrannassa ja nykyisin Kauniaisissa.

Ruutiainen on tehnyt kuvataidekritiikkejä vuodesta 1992 lähtien muun muassa Lapin Kansaan, Etelä-Saimaaseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Hän on myös kuratoinut korunäyttelyjä: Tuhkaa ja timantteja -näyttelyn vuonna 2012 (Galleria Platina, Tukholma; Muotohuoltamo, Lahti; Galleria Pihatto, Lappeenranta) sekä suomalais-islantilaisen Vesi ja maa -korunäyttelyn vuonna 2012 (Hanasaaren kulttuurikeskus). Hän on myös pohjoismaisen From the Coolest Corner -korunäyttelyn kansainvälisen juryn jäsen (näyttely esillä 2013–2015 Pohjoismaissa ja Saksassa).

Lisätietoja:
Päivi Ruutiainen, p. 0400 415 468, paiviruutiainen(at)gmail.com
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960

Julkaisun tiedot:
Päivi Ruutiainen: Onko puhelinkoppi koru? Nykykoru taiteen kentällä. Acta Universitatis Lapponiensis 238. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-568-7 (nid.). ISBN 978-952-484-569-4 (pdf). ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/Viestintä/SV