Kasvatustieteen maisteri, erityisluokanopettaja Tanja Äärelä selvittää väitöstutkimuksessaan, millaisia peruskoululaisia nuoret vangit ovat olleet ja millaisia kokemuksia heillä on peruskoulusta. Tutkimus antaa puheenvuoron nuorille vangeille itselleen: tutkimus pohjautuu aineistoon, jonka Äärelä on kerännyt haastattelemalla 29 nuorta vankia, jotka suorittavat tuomiotaan Oulun ja Pelson vankiloissa. Haastatellut vangit olivat iältään 17–21-vuotiaita.

Tutkimus kokoaa ja vahvistaa koululaisten kokemia kouluarjen haasteita ja ongelmia, havainnollistaa syrjäytymisen prosessinomaista luonnetta sekä korostaa varhaisen huomaamisen ja puuttumisen merkitystä. Tutkimuksessa ilmenee, että vankilaan tuomitut nuoret arvioivat peruskoulun olleen epäoikeudenmukainen paikka. Ensimmäisinä kouluvuosinaan he olivat kokeneet intoa ja oppimisen iloa ja yrittäneet tietoisesti sopeutua koulun vaatimuksiin, mutta kouluvuosien edetessä he olivat alkaneet tuntea itsensä yhä huonommiksi koululaisiksi ja ihmisiksi.

– Ensimmäisistä kouluvuosistaan nuoret vangit antoivat kiitosta muutamille alaluokkien luokanopettajille, jotka olivat tuntuneet aidosti välittävän koululaisista, jotka kipuilivat käyttäytymisellään, Tanja Äärelä kertoo.

Monelle yläkouluun siirtyminen oli taitekohta, joka oli lisännyt räjähdysmäisesti vaikeuksia sekä laajentanut ongelmien kenttää.

– Opettajat olivat vieraita ja vaihtuvia, koulupäivät olivat muuttuneet hyvin rangaistuskeskeisiksi ja nekin oppilaat, jotka olivat pärjänneet kohtuullisesti vielä alaluokilla, olivat alkaneet käyttäytyä huonommin ja irtaantua koulusta. Nuoret vangit eivät olleet kyenneet vastaamaan yläkoulun edellyttämään itsenäiseen vastuuseen: osa oli alkanut jäädä yhä enemmän pois koulusta, osa häiritä opetusta päätyönään. Heiltä puuttui motivaatio käydä koulua ja oppia tavoitteellisesti ja itsenäisesti. Osalla oli myös oppimisvaikeuksia, joihin he eivät saaneet riittävästi tukea, Äärelä kuvaa.

Tutkimus nostaa osaltaan esille koulun roolia nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Yhtä lukuun ottamatta kaikki haastatellut olivat koulupudokkaita, ja kolme heistä oli pudonnut jo peruskoulussa. Presidentti Niinistön asettama syrjäytymistä selvittänyt työryhmä julkaisi syyskuussa selontekonsa, joka keskittyy arkipäivän välittämiseen, turvallisen ympäristön luomiseen ja jokaisen vastuuseen lähiympäristöstään. Tanja Äärelän mukaan nuorten vankien kertomukset tukevat arjen tavallisten tekojen merkitystä: syrjäytymisen ehkäiseminen on osallisena pitämistä.

– Nuoret vangit kokivat, että he olisivat pysyneet paremmin kiinni koulun toiminnassa, jos he olisivat saaneet tuntea tulevansa hyväksytyiksi luokka- ja kouluyhteisönsä jäseninä, puutteistaan huolimatta. Kun vaikeudet ovat suurimmillaan, on opettajan suhtautuminen erityisen merkityksellistä. Nuorten vankien mukaan jo se, että opettaja puhuttelisi arvostaen ja valvoisi asetettuja rajoja oikeudenmukaisesti, olisi saanut heidät pysymään paremmin koulussa, Äärelä toteaa.

Haastatellut nuoret vangit kuitenkin olivat kokeneet, että opettajille kaikki oppilaat eivät olleet yhtä tärkeitä, vaan oppilaat luokiteltiin hyviin ja huonoihin ja heitä kohdeltiin sen mukaan. He esimerkiksi kokivat saaneensa aiemman käyttäytymisensä pohjalta herkemmin rangaistuksia ja syytöksiä sääntöjen rikkomisesta. Toisaalta heidän tietoisia pyrkimyksiään sopeutua kouluun ei ollut riittävästi huomioitu, mikä herätti tunteen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta: esimerkiksi nuori oli itse saattanut nähdä voittona jo sen, että hän oli jaksanut herätä aikaisin ja ehtinyt lähes ajallaan kouluun, mutta koulun kulttuurissa tämä oli myöhästyminen, josta rangaistiin.

– Väliintulot olivat pikemminkin vieraannuttaneet nuoria koulusta ja yhteiskunnasta. Toisaalta jos nuori on voinut luottaa, että aikuinen välittää hänestä aidosti, myös rajoittaminen on onnistunut paremmin ja interventiot ovat olleet tuloksekkaampia. Siirroissa pienryhmäopetukseen oli hyvät ja huonot puolensa: toisaalta aikuisen läsnäolo ja tuki, tehostunut kontrolli, joustavammat työskentelytavat ja leppoisampi ilmapiiri olivat mahdollistaneet oppivelvollisuuden suorittamisen, mutta toisaalta pienryhmästä oli usein löytynyt myös porukka, jonka kanssa oli syyllistytty yhä useammin rikoksiin.

– Yleisesti nuoret vangit peräänkuuluttivat opettajilta koululaisten kasvuympäristön tuntemista: kaikkia lapsia ei olla huolehtimassa kouluun siisteinä ja ruokittuina. He kehottivat koulua tarttumaan asioihin viivytyksettä ja selvittämään syyn oppilaan ei-toivotulle käyttäytymiselle yhteistyössä kodin kanssa. Jos koti ei ole kykenevä yhteistyöhön, kuten nuoret ilmaisivat heidän kohdallaan joskus olleen, korostuu koulun vastuu terveen kasvun mahdollistajana, Äärelä sanoo.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen maisteri Tanja Äärelän väitöskirja ”Aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla” – Nuoret vangit kertovat peruskouluajoistaan tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa lauantaina 1. joulukuuta klo 12 Fellman-salissa (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä on dosentti Hannu L. T. Heikkinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Tietoja väittelijästä:
Tanja Äärelä (s. 1976 Sodankylässä) on valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja luokanopettajaksi Lapin yliopistosta vuonna 2004 ja erityisluokanopettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2007.

Hän on työskennellyt vuodesta 2002 lähtien päätoimisesti Rovaniemen sairaalakoulussa psykiatrisilla osastoilla olevien lasten ja nuorten pienryhmän opettajana. Sitä ennen hän on työskennellyt lastenhoitajana ja koulunkäyntiavustajana sekä tehnyt luokanopettajan sijaisuuksia ja toiminut tuntiopettajana sairaalakoulussa. Äärelä on ollut laatimassa valtakunnallisia sairaalaopetuksen laatukriteereitä (2010–2011) ja saanut sittemmin kutsun opetus- ja kulttuuriministeriön alaiseen sairaalaopetuksen kehittämistoimintaa koordinoivaan ohjausryhmään. Hän opettaa sivutoimisesti kasvatuspsykologiaa ja erityispedagogiikkaa Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa sekä avoimessa yliopistossa.

Lisätietoja:
Tanja Äärelä, p. 040 546 0783, tanja.aarela (at) rovaniemi.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ovat saatavissa Lapin yliopistokustannuksesta, p. 040 821 4242, julkaisu (at) ulapland.fi
Valokuva väittelijästä on saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus (at) ulapland.fi tai p. 040 571 1960

Julkaisun tiedot:
Tanja Äärelä: ”Aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla” – Nuoret vangit kertovat peruskouluajoistaan. Acta Universitatis Lapponiensis 242. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-582-3. ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu (at) ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/ Viestintä / SV