KL Varpuliisa Korpivaaran tutkimus paljastaa, että opintokeskusten itsearviointia luonnehtii satunnaisuus ja tavoitteettomuus. Tutkimuksen perusteella opintokeskusten tulisi panostaa arvioinnin systemaattisuuteen, jatkuvuuteen ja läpinäkyvyyteen.
Opintokeskuksilla on lain määräämä velvoite antamansa koulutuksen itsearviointiin, mutta tuoreen väitöstutkimuksen perusteella laki ei näytä motivoineen arviointitoiminnan pitkäjänteiseen toteuttamiseen ja vakiinnuttamiseen.
– Laki sisältää oletuksen, että tarvittava osaaminen olisi olemassa opintokeskuksissa, mutta oletus ei saa vahvistusta tässä tutkimuksessa, Varpuliisa Korpivaara sanoo.
Korpivaara on tutkinut itsearviointia työn arjessa neljässä eri opintokeskuksessa. Tutkimuksessa haastatellut työntekijät pitävät itsearviointia tärkeänä mutta haastavana toimintana.
– Vaikka itsearviointia tehtiin ajan kanssa ja rakentavassa hengessä, osallistujat kokivat asian vaikeaksi ja voimavarat riittämättömiksi.
Tutkimuksen perusteella opintokeskuksissa panostettiin itsearvioinnin kehittämiseen lain voimaantulon jälkeen. Toimintaa kuvasi kuitenkin alun innostuksen ja sitä seuranneen aktiivisen kehittämisen jälkeen toiminnan lopahtaminen. Tutkija yllättyi myös siitä, kuinka eri tavoin haastateltavat ymmärsivät itsearvioinnin.
Korpivaaran mukaan lopahtamiseen vaikutti se, että toimintaa ei vastuutettu kenellekään eikä sille määrätty raameja ja tavoitteita. Korpivaara esittääkin, että itsearviointia lähdettäisiin kehittämään opintokeskuksessa projektimaisesti. Tällöin arvioinnille määriteltäisiin tavoite, aikataulu ja vastuuhenkilöt. Valmis malli voitaisiin kirjata yhdeksi organisaation tukiprosessiksi.
– Itsearvioinnin ei tarvitse olla monimutkaista tai massiivista. Sen pitäisi kuitenkin olla kaikkien tunnistama, systemaattinen ja läpinäkyvä prosessi, ja se pitäisi ottaa mieluummin mahdollisuutena kuin velvoitteena.
Korpivaaran mukaan myös lakia kannattaisi tarkistaa ja selvittää, onko siitä syytä luopua tai selventää sen tavoitteita ja kohdetta. Tämänhetkisessä tilanteessa selkeyden puute näkyy toiminnan linjattomuutena. Itsearviointien vertailtavuus antaisi mahdollisuuksia eri toimijoiden kokemustenvaihtoon ja toiminnan kehittämiseen.
– Näin toteutuisivat paremmin myös yhteiskunnan ja veronmaksajien mahdollisuudet arvioida opintokeskusten toiminnan tärkeyttä, laatua ja kustannustehokkuutta vapaan sivistystyön yhtenä toimijana.
Tutkimukseen osallistui 27 henkilöä neljästä opintokeskuksesta vuosina 2000–2004 ja 2007. Tutkimuksen tulokset sisältävät itsearviointitoimintaa kuvaavan muutoskertomuksen, itsearvioinnin mallin ja päätelmiä itsearvioinnin tilasta.
Laki vapaasta sivistystyöstä (632/1998 § 7) velvoittaa opintokeskukset itsearviointiin. Opintokeskusten tulee arvioida antamaansa koulutusta ja julkistaa arvioinnin keskeiset tulokset. Arviointivelvoite sisältyy kaikkiin noin kymmenen vuotta sitten uudistettuihin koululakeihin.
Tietoja väitöstilaisuudesta
Kasvatustieteen lisensiaatti Varpuliisa Korpivaaran väitös Opintokeskuksen itsearviointi – muuttuuko sana toiminnaksi? tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 23.1.2009 klo 12 Castén-salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Esko Kalaoja Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Kyösti Kurtakko Lapin yliopistosta.
Taustatietoja väittelijästä
Varpuliisa Korpivaara on syntynyt Isossakyrössä vuonna 1951. Hän on valmistunut ylioppilaaksi Oulun normaalilyseosta vuonna 1970, Yo-merkonomiksi Oulun kauppaoppilaitoksesta 1975, kasvatustieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 1997 ja kasvatustieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 2006.
Korpivaaran toimi yhdeksän vuotta aikuiskouluttajana, koulutussuunnittelijana ja pedagogisena sihteerinä Maaseudun Sivistysliitossa.
Lisätietoja
Varpuliisa Korpivaara
Puhelin 050 370 2441
Sähköposti vlkorpivaara@gmail.com
Tiedote: Marjo Laukkanen