Kuvataiteilija, taiteen ja yhteiskuntatieteiden maisteri Kalle Lampela tarkastelee väitöstutkimuksessaan, miten kuvataiteilijat asennoituvat taiteen hyödyntämiseen yhteiskunnassa ja taiteen arvottamiseen taloudellisten kriteerien pohjalta. Lisäksi hän pohtii taiteen yhteiskuntakriittisiä mahdollisuuksia. Näitä mahdollisuuksia hän puntaroi myös väitöstutkimuksen taiteellisessa osiossa, joka koostuu kahdesta näyttelystä vuosina 2008 ja 2010 sekä tammikuussa 2012 julkaistusta manifestista.

Lampela toteaa, että myös Suomessa on siirrytty vähitellen hyvinvointivaltion ideoihin nojaavasta kulttuuripolitiikasta uusliberalistiseen kulttuuripolitiikkaan.

– Markkinoihin myötämielisesti suhtautuvassa kulttuuripolitiikassa taide ja kulttuuri nähdään usein keinoina esimerkiksi sosiaalisten, kasvatuksellisten tai taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja taiteen autonomiaa pidetään muinaisjäänteenä tai epäilyttävänä romanttisena ihanteena, Lampela kertoo.

Mäntän kuvataideviikoilla vuonna 2008 kuvataiteilijoilta kysyttiin heidän asennoitumistaan edellä mainittuun ilmiöön, ja tutkimuksessaan Lampela analysoi tätä haastatteluaineistoa.

– Valtaosa haastatelluista kuvataiteilijoista pitää ristiriitaisena tai epämielekkäänä taiteen hyödyntämiseen perustuvaa kulttuuripolitiikkaa, kuten tuotteistamisohjelmia ja soveltavan taiteen malleja. He kokevat, että taiteen hyödyntäminen ei ole nyky-yhteiskunnassa kuvataiteilijalähtöistä, vaan se tulee taiteen ulkopuolelta, esimerkiksi työ- ja elinkeinoelämän taloudellisista periaatteista, Lampela sanoo.

Enemmistö kuvataiteilijoista asettuu väljässä mielessä puolustamaan taiteen autonomiaa eli taiteen omalakisuutta suhteessa sille ulkopuolisiksi miellettyihin päämääriin, käytäntöihin ja tehtäviin. Lampelan mukaan taiteen autonomia, jota taiteilijat puolustavat, on kuitenkin autonomiaa vain rajallisessa merkityksessä.

– Kuvataiteilijat puoltavat lähinnä taiteellista autonomiaa eli taiteilijoiden ja joidenkin taide-elämän yksittäisten käytäntöjen itsemääräämisoikeutta. He eivät niinkään puhu autonomiasta, jonka edellytyksenä olisi taiteilijan tietoisuus tuotantonsa ehdoista ja jossa taiteelle olisi taattu autonominen asema yhteiskunnassa, hän arvioi.

Lampelan mukaan taiteen autonomiasta onkin tullut taiteellista autonomiaa: autonomiapuhetta ajasta ja yhteiskunnasta, joita ei enää ole. Täten suuri osa kuvataiteilijoiden asenteista voidaan nähdä nostalgisina ja poliittisesti ambivalentteina.

Taiteen yhteiskuntakriittisistä mahdollisuuksista tutkimus toteaa, että nyky-Suomessa taiteilija voi ladata teoksensa yhteiskuntakriittisillä merkityksillä ja symboleilla tai ilmaista kritiikkinsä teostensa esteettisen muodon avulla, toisin sanoen painottamalla materiaalien ja tekniikoiden roolia taiteen tekemisessä.

– Taiteilija voi tietoisesti vetäytyä taiteen vienti- ja tuotteistamisstrategioiden oravanpyörästä ja ryhtyä vaikka rakentelemaan, kirjomaan tai tekemään aikaa vieviä prosessiteoksia mieltymystensä mukaisesti. Vaikka tämä ei heilauta vienti- ja tuotteistamisstrategioita suuntaan taikka toiseen, tulee taiteilija rakentaneeksi vetäytyvää vastarintaa: estetiikkaa, jonka pontimena on kritiikin ja toisin tekemisen mahdollisuus, Lampela havainnollistaa.

– Ja jos vetäytyvän vastarinnan keinot eivät tunnu riittäviltä, taiteilija voi lähteä vaikka ehdokkaaksi vaaleihin tai osallistua kansalaisaktivismiin. Nämä mahdollisuudet tulevat esiin myös haastatteluaineistossa, Lampela sanoo.

Lampela kokeilee toisin tekemisen mahdollisuuksia väitöskirjansa taiteellisessa osuudessa. Taideproduktion ensimmäinen osa, näyttely Sohva, perustui taiteilijan läsnäoloon galleriatilassa ja siellä käydyille keskusteluille ja kohtaamisille. Toinen näyttely Handwerke puolestaan perustui käsityömäiselle työprosessille, jossa Lampela toteutti perusteellisesti suunnitellulla ja systemaattisella menetelmällä 25 viivapiirrosta langalla ja kaksi teosta manuaalisella kirjoituskoneella. Kolmas osio, Interventionistinen manifesti eli seitsemän syytä olla tekemättä kuvataidetta, oli instituutiokriittinen ilmaislehti, jonka hän lähetti kaikille Suomen taidemuseoille, taidegallerioille, taidekouluille, taidetoimikunnille, taideyhdistyksille, taiteilijajärjestöille, taide- ja kulttuurilehdille sekä suurimpien sanomalehtien ja radio- ja televisiokanavien kulttuuriosastoille.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Taiteen ja yhteiskuntatieteiden maisteri Kalle Lampelan väitöskirja Taiteilijoita tarvitaan ihan toisenlaisiin hommiin – Tutkimus kuvataiteilijoiden asenteista ja taiteen yhteiskuntakriittisistä mahdollisuuksista tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa torstaina 18. lokakuuta 2012 klo 12 Castrén-salissa (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjinä tilaisuudessa ovat dosentti Maaria Linko Helsingin yliopistosta ja tutkija, taiteen tohtori Mika Elo Aalto-yliopistosta. Kustoksena on professori Erkki Sevänen Itä-Suomen yliopistosta. Tervetuloa!

Väitöskirjan taiteellisen osion digitaalinen dokumentaatio on nähtävissä samana päivänä klo 9–12 luentosalissa 12. Taiteellisesta osiosta koottu näyttely on esillä Galleria Napassa 18.10. saakka (Jorma Eton tie 6, Rovaniemi). Taiteellisen produktion osio Interventionistinen manifesti eli seitsemän syytä olla tekemättä kuvataidetta on saatavilla osoitteessa http://interventionistinenmanifesti.wordpress.com/.

Taustatietoja väittelijästä:
Kalle Lampela (s. 1973, Rovaniemi) kirjoitti ylioppilaaksi rovaniemeläisestä Rantavitikan lukiosta vuonna 1992. Hän valmistui taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2000 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2010.

Lampela on työskennellyt vapaana taiteilijana vuodesta 2000 saakka. Lisäksi hän on toiminut sivutoimisena tuntiopettajana Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa ja avoimessa yliopistossa vuodesta 2003 alkaen. Vuonna 2011 hän toimi lisäksi ½-lehden päätoimittajana.

Lampelalla on ollut vuodesta 2000 lähtien useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpinä Lapin taiteilijaseuran järjestämänä Tallinnassa ja Riikassa sekä Suomen Valokuvataiteilijoiden liiton kutsumana Helsingin valokuvabiennaalissa (Helsinki Photography Biennial 2012). Paraikaa hänen töitään on esillä Pohjois-Suomen biennaalissa (Lumipalloefekti) Oulun taidemuseossa. Lampelan töitä löytyy mm. Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta.

Lisätietoja:
Kalle Lampela, p. 050 379 6202, kalle.lampela(at)pp.inet.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960

Julkaisun tiedot:
Kalle Lampela: Taiteilijoita tarvitaan ihan toisenlaisiin hommiin – Tutkimus kuvataiteilijoiden asenteista ja taiteen yhteiskuntakriittisistä mahdollisuuksista. Acta Universitatis Lapponiensis 233. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-554-0. ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/Viestintä / Sari Väyrynen