Marjo Outilan tutkimus lähestyy vanhuspalveluita ja niihin liittyvää hoivapolitiikkaa vanhojen ihmisten näkökulmasta. Tutkimuksessa on muun muassa haastateltu vanhoja ihmisiä, havainnoitu kotihoidon työntekijän ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta sekä seurattu kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on ollut esimerkiksi teknologisoida kotiin vietäviä palveluja.

Outilan tutkimus osoittaa, että vanhuuden sosiokulttuurisessa merkityksellistämisessä on ageisimin eli ikäsyrjinnän tietoisuudesta huolimatta edelleen piirteitä, jotka rakentavat vanhenemista ja vanhuutta ongelmakeskeisesti.

– Vanhuuden ongelmallisuus esiintyy ensinnäkin suoranaisena ongelmapuheena, joka pitää sisällään esimerkiksi vanhojen ihmisten negatiivista puhetta itsestään iäkkäänä ihmisenä tai iäkkäiden ikäryhmän näkemisen taloudellisena taakkana. Toisaalta vanhuuden ongelmallisuus ilmenee epäsuoremmin esimerkiksi haasteina valmistella vanhuuteen ja kuolemaan liittyviä käytännön asioita. Kyse on vanhuuden sosiaalisesta poissulkemisesta, Outila kuvailee.

Tutkimusaineistoissa vanhuuteen suhtauduttiin myös ikäystävällisesti, joskin lähinnä vanhojen ihmisten oman elämän kerronnassa. Ikäystävällisen kerronnan ytimessä oli ymmärrys siitä, että ikääntymiseen voi kuulua muun muassa sairastumista, fyysisiä kipuja ja menetyksiä, mutta ne eivät ole ihmistä täysin määrittäviä asioita.

Arvoja, normeja ja valtasuhteita

Tutkimustulosten mukaan ikääntyneen ihmisen asema hoivan kontekstissa määrittyy itse pärjäämisen kulttuurin, hoivasta saadun tuen tai tuen puutteen ja hoivapolitiikan sekä ikääntyneen ihmisen hoivaan liittyvien pyrkimysten käytännöissä.

– Elämäntilanteessa, jossa aletaan tarvita enemmän muiden ihmisten ja palvelujärjestelmän apua, tukea ja hoivaa, joudutaan omasta asemasta neuvottelemaan ja määrittelemään sitä uudelleen.

Toisaalta tarpeita vastaava hoiva tukee ikääntyneen ihmisen asemaa myönteisellä tavalla, eikä hoiva problematisoidu oikeuksien ja velvollisuuksien kysymyksenä.

– Jos tarpeita vastaavaa hoivaa tai tukea ei ole tarjolla, kysymykset oikeuksista ja velvollisuuksista aktualisoituvat todennäköisemmin. Tällöin ikääntyneet asiakkaat esittävät perusteluja, joiden mukaan he olisivat oikeutettuja hoivaan, kun taas hoivapolitiikassa esitetään perusteluja hoivapalvelujen rajoittamiselle ja velvollisuuteen hoitaa omaa terveyttä ja tukeutua muiden, muun muassa läheisten apuun.

Ikääntyneiden asiakkaiden asema muotoutuu myös sen mukaan, miten he omaksuvat hoivapolitiikan tavoitteita esimerkiksi teknologioiden käytön suhteen ja miten he muokkaavat itsestään toivotunlaista kansalaista ja asiakasta. Asemaan vaikuttaa myös se, onko heillä mahdollisuuksia harjoittaa vastavallan käytäntöjä tai onko heillä valtaa hoivaa koskevissa neuvottelutilanteissa.

Tavat puhua vanhuudesta ja vanhoista ihmisistä pitävät sisällään arvoja, normeja ja valtasuhteita. Ne voivat ylläpitää vallitsevia yhteiskunnallisia käytäntöjä tai olla muutoksen välineitä.

– Puhetapojen yhteiskunta- ja vanhuspoliittinen merkitys tulee esimerkiksi siitä, miten niitä käytetään vanhuspalvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Poliittisten valintojen tukena toimivat esimerkiksi puheet kehityksen vääjäämättömyydestä palvelujen teknologisoimisessa tai omahoidon ja läheisten vastuun lisäämisestä vanhojen ihmisten hoivassa – joko ilman perusteluja tai esimerkiksi heikkoon taloudellisen tilanteeseen tai tulevaisuusnäkymiin vedoten.

Outilan tutkimuksessa väitetään, että vanhojen ihmisten myönteisen aseman rakentuminen edellyttää ikäystävällisemmän kulttuurin edistämistä.

–Tukea tarvitsevien vanhojen ihmisten position edistämiseen tarvitaan hoivaan liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien sosiaalisesti kestäviä käytäntöjen ja politiikan kehittämistä, Outila tiivistää.

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Marjo Outilan väitöskirja Iäkkäiden ihmisten positiot hoivan ja vanhuuden sosiokulttuurisissa tarinalinjoissa tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 16. toukokuuta 2025 klo 12 alkaen luentosalissa B126 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjän toimii professori Sari Rissanen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland2/

Tietoa väittelijästä

Marjo Outila on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 1993, minkä jälkeen hän on toiminut vanhuspalvelujen kehittämis- ja tutkimushankkeissa ja opettajana Lapin yliopistossa. Tällä hetkellä Outila toimii yliopisto-opettajana Lapin yliopistossa.

Lisätietoja

Marjo Outila
etunimi.sukunimi(at)ulapland.fi
p. 040 484 4176

Tietoja julkaisusta

Marjo Outila (2025): Iäkkäiden ihmisten positiot hoivan ja vanhuuden sosiokulttuurisissa tarinalinjoissa. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 410. Lapin yliopisto, 2025. ISBN 978-952-337-483-6. ISSN 1796-6310.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-483-6