Oikeustieteen lisensiaatti Seppo Söderlundin väitöstutkimuksen mukaan veronhuojennuksia koskevaa lainsäädäntöä tulisi täsmentää. Lisäksi kaikkiin veronhuojennussäännöksiin tulisi sisällyttää muutoksenhakuoikeus.
Oikeustieteen lisensiaatti, hallintotieteiden maisteri, ekonomi Seppo Söderlund tarkastelee väitöstutkimuksessaan Oikeus ja kohtuus verotuksessa, ovatko Suomen verolakeihin sisältyvät veronhuojennussäännökset ja niiden soveltaminen ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen, EU-oikeuden, Suomen perustuslain, hyvän hallinnon periaatteiden ja yleisten oikeusperiaatteiden kanssa. Söderlund analysoi verovelvollisen näkökulmasta etenkin perustuslaillisen oikeusturvan toteutumista, veroviranomaisen harkintavallan laajuutta huojennuspäätöksiä tehtäessä sekä verovelvollisen perustuslaillisia oikeuksia saada verotustaan kohtuullistettua.
Tutkimuksen mukaan osa veronhuojennussäännöksistä on perustuslain vastaisia. Perustuslain mukaan verotuksen tulee perustua lakiin, ja viranomaisen harkinta voi olla vain lakiin sidottua harkintaa. Kuitenkin voimassaolevista 25 veronhuojennussäännöksestä yhdeksässä huojennus voidaan myöntää ns. erityisestä syystä.
– Nk. erityiset syyt eivät ole riittävän täsmällisiä ja antavat veroviranomaisille liian suuren harkintavallan. Säännökset olisi muutettava perustuslain mukaisiksi eli niihin tulisi sisällyttää riittävän täsmälliset huojennuksen myöntämisperusteet ja -tarkoitukset, Söderlund toteaa.
Toinen keskeinen ongelmakohta on verovelvollisen valitusoikeuden puute. Neljätoista veronhuojennussäännöstä sisältää valituskiellon. Kielto on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen, EU-oikeuden ja Suomen perustuslain 21 §:n kanssa, sillä niiden mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
– Veronhuojennuspäätös, johon ei voi hakea muutosta valittamalla, ei ole myöskään julkinen. Tällöin viranomaisen toiminta jää julkisen kansalaiskontrollin ulkopuolelle. Julkisen kontrollin puuttuessa veronhuojennuspäätökset, joilla ei ole muutoksenhakuoikeutta, perustellaan huonosti. Tämä on vastoin hyvän hallinnon takeita, jotka on turvattu hallintolaissa, Söderlund sanoo.
Tutkimuksen mukaan kaikkiin veronhuojennussäännöksiin tulisikin liittää muutoksenhakuoikeus. Lisäksi ennen kuin tarvittavat lainsäädäntömuutokset on tehty, verovelvollisilla tulee olla oikeus vedota tuomioistuimeen silloinkin kun huojennussäännökseen liittyy valituskielto.
– Muutoksenhakua puoltaa myös se, että verotuksen kohdalla yksilön oikeusturvan tarve korostuu. Verotus on nykyisin muuttunut tietotekniseksi massamenettelyksi, joka koskee kaikkia ja jolla puututaan yksilön perustuslain suojaa nauttivaan omaisuuteen, Söderlund sanoo.
Faktaa veronhuojennuksista
Lähes kaikkiin Suomen verolakeihin sisältyy veronhuojennussäännös, jonka perusteella veroviranomainen voi kohtuullistaa verovelvollisen verotusta silloin kun laissa edellytetyt huojennusperusteet täyttyvät. Huojennusperusteet ovat luonnollisten verovelvollisten osalta sosiaalisia, yhteisöjen osalta elinkeino- tai yhteiskuntapoliittisia. Yleensä huojennuksen saaminen edellyttää verovelvollisen kirjallista hakemusta.
Muiden kuin sosiaalipoliittisten veronhuojennusten määrä on 1980-luvulta lähtien voimakkaasti supistunut. Sosiaalipoliittisista veronhuojennuksista yleisin on veronmaksukyvyn alentumisvähennys, jota saa vuosittain noin 14 000 verovelvollista. Lisäksi Verohallitus ja verovirastot myöntävät vuosittain runsaat 200 huojennusta muiden veronhuojennussäännösten perusteella, mikä on noin 15 prosenttia hakemuksista. Eri verovirastojen alueilla hyväksymisprosentti kuitenkin vaihtelee huomattavasti. Vuosina 2001–2006 keskimääräinen huojennus oli vajaat 2 000 euroa.
Tietoja väitöstilaisuudesta
Oikeustieteen lisensiaatti, hallintotieteiden maisteri, ekonomi Seppo Söderlundin väitöskirja Oikeus ja kohtuus verotuksessa tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 15.5.2009 klo 12, Esko ja Asko -salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Matti Kukkonen ja kustoksena professori Esko Linnakangas.
Taustatietoja väittelijästä
Seppo Söderlund on syntynyt Kokemäellä 1944. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Rovaniemen yhteiskoulusta vuonna 1963. Hän on suorittanut ekonomin tutkinnon 1968 Helsingin kauppakorkeakoulussa sekä hallintotieteen maisterin tutkinnon 2001, oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 2005 ja oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon 2006 Lapin yliopistossa.
Söderlund on toiminut konttoripäällikkönä Rovakairan Sähkö Oy:ssä ja Kemijoki Oy:ssä sekä Kemijoki Oy:n tytäryhtiö Atri Oy:n toimitusjohtajana Rovaniemellä. Vuodesta 2001 lähtien hän on asunut Lieksassa ja toimii Pohjois-Karjalan Ammattiopisto Lieksan laskentatoimen lehtorina sekä opettajana Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa.
Julkaisun myynti
Seppo Söderlundin väitöskirjajulkaisun Oikeus ja kohtuus verotuksessa on kustantanut Talentum Media Oy, ja sitä myyvät hyvin varustetut kirjakaupat sekä verkkokauppa www.talentumshop.fi.
Lisätietoja:
Seppo Söderlund, p. 040 839 2262, seppo.soderlund(at)pkky.fi
Teksti: LaY/Viestintä / Sari Väyrynen