Tutkija Sanna Valkosen mukaan saamelaisten etnopoliittinen elin, saamelaiskäräjät, korostaa toiminnassaan erityisesti saamelaisten oikeuksia perinteisiin maihinsa sekä saamelaisten oikeutta poronhoitoon. 

- Korostaessaan saamelaisten kulttuurista erityisyyttä, joka usein kiinnitetään perinteiseen saamelaisuuteen, tuottaa saamelainen etnopolitiikka "fiktiivistä" yhtenäisyyttä, joka saattaakin itse asiassa haurastuttaa saamelaisryhmää ja saamelaisuutta sisäisesti ja näin vesittää saamelaisen etnopolitiikan päämäärät, Valkonen pohti.

- Voiko poronhoitoa ja maaoikeuksia vahvasti korostava saamelaispolitiikka jähmettää saamelaisuuden monoliitiksi, johon ei mahdu erilaisuutta tai erilaiset saamelaisuudet ja saamelaisuuden kokemukset eivät tule tunnistetuiksi tai hyväksytyiksi aitona saamelaisuutena, Valkonen kysyi.

Filosofian tohtori hc. Pekka Aikion mukaan alkuperäiskansalle on olennaista nykyhetkessä elävä kulttuurinen läsnäolo, mutta pääsääntöisesti alisteinen asema suhteessa valtaväestöön.

Aikion mukaan kansan kulttuurille on tärkeää sen jatkuvuus historiallisesta alkuperäisyyden tilasta nykypäivään ja tulevaisuuteen. Tämä on meillä uhattuna, koska saamelaisten kulttuuri on hyvin pahasti fragmentoitunut.

- Koska meillä vain porosaamelaiset näyttävät vielä protestoivan, voidaan sanoa, että poro ja poronhoito näyttävät olevan viimeiset saamelaisuutta tukevat rakenteet ennenkuin saamelaisista uhkaa tulla vain kielellinen vähemmistö, Aikio totesi.

Valtion sisäinen oikeustila ja juridiikka laahaa Aikion mukaan pahasti jäljessä siitä, mitä kansainvälinen oikeus odottaa ja edellyttää myös Suomelta.

Toimitusjohtaja Timo Rautajoen mukaan Lapin tulevaisuudesta ja maakuntaan mahdollisesti tulevista miljardihankkeista pitäisi saada aikaan perinteinen lappilainen riita.

- Valtakunnallisesti pohjoisessa ei perinteisesti odoteta tapahtuvan mitään merkittävää. Kuva yhteiskunnan tuella elävästä, kituvasta ja riitelevästä maakunnasta elää ja kukoistaa vahvana, Rautajoki totesi.

Rautajoen mukaan Suomen Lapista puhuttaessa nähdään vain perinteinen Suomi-neidon ylävartalo, päälaki ja toinen käsivarsi. Niiden takaa ei nähdä yhtään mitään, tai ainakaan sitä ei Suomessa tiedetä tai tiedosteta.

Tosiasiassa Lapin rajojen takana tapahtuu Rautajoen mukaan paljon.

- Esimerkiksi Norjan hallitus on todennut koko maan kehittämisen painopisteen olevan pohjoisessa ja maan elinkeinoelämä on samaa mieltä. Norjassa pohjoisen asioista on keskusteltu useaan otteeseen jopa parlamentissa, Rautajoki sanoi.

Yliopistonlehtori Aini Linjakummun mukaan Lappi näyttäytyy usein yhden totuuden ja näkökulman paikkana, jossa ei ole tilaa vaihtoehdoille. Lapin viralliset äänien ja edunvalvonnan näkökulmat kuulostavat usein rajallisilta ja menneeseen tukeutuvilta. Maailma muuttuu ympärillä, mutta virallinen Lappi nojautuu ratkaisuihin, jotka eivät ole tästä ajasta eikä maailmasta.

- Tarvitaan vaihtoehtoja, jotka ottavat huomioon uudenlaiset ammatit ja asiantuntijuudet. Vaihtoehtojen pitää nousta pohjoisen aineettomista ja henkisistä resursseista, eikä pelkästään luonnonvarojen ja ympäristön yksipuolisesta hyödyntämisestä, Linjakumpu sanoi

Edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo Nosti keskusteluun meän Lapin, joka olisi Lapin ihmisiä varten. Meän Lapissa luonnonsuojelu ja luonnonvarojen hyödyntäminen tapahtuisivat Lapin ihmisten ehdoilla. Ylitalon mukaan Lappi tarvitsee suorilla vaaleilla valitun maakuntavaltuuston, joka päättää Lapin asioista.

- Helsingin määräysvalta on paha, Brysselin valta vielä pahempi, Ylitalo totesi.

Ylitalon mukaan Lappin tarvitaan lisää kaivoksia ja kansallispuistoja. Kaivoslakiin pitäisi kuitenkin saada kuntien veto-oikeus uraania varten sekä Saamelaiskäräjille vahva vaikuttamismahdollisuus kaivostoiminnan käynnistämiseen saamelaisten kotiseutualueella.

- Lapin hidaskasvuinen ja tiukkasyinen puu on saatava sen arvoa vastaavaan käyttöön, vanhojen metsien hakkaaminen on lopetettava, erämaametsiä ja suojelualueita rikkovien teiden rakentamiselle on laitettava stoppi sekä puun ja muun biopolttoaineen käyttöä energiatuotannossa on merkittävästi lisättävä, Ylitalo listasi.

Vesivoiman rakentaminen tulee Ylitalon mukaan loppua kuitenkin vasta Sierilän voimalaitoksen ja Kemihaaran alueelle toteuttavan monikäyttöaltaan rakentamisen jälkeen.

Kalapuolella Ylitalo vaati vaelluskalalakia vaelluskalojen turvaksi, Kemi-Ounasjoen kalatien rakentamista, Tengeliöjoen kalatien suunnittelun käyntiämistä sekä Lapin vesistöjen hoito-ohjelmat valtioneuvoston vahvistettavaksi.

Professori Soile Veijolan mukaan kotiseudun kaavoituspolitiikka riippuu siitä, keitä Lappiin viime kädessä houkutellaan: investoijia, matkailijoita vai peräti asukkaita. Kuka päättää, pelastaako Lapin painava ja maahan paalutettu vai kevyt, elävä ja liikkuva?

– Riittääkö tosiaan, että vain pidetään peukkuja, että a) naisetkin haluavat Lappiin asumaan ja töihin, b) Lapin matkailun imago ei kärsi uraanista ja ydinvoimasta ja c) kukaan ei pistä sosiaaliseen mediaan eli nettiin miljoona kertaa ladattavaksi valokuvaa tai kertomusta, jossa paljastuu kohdan b) semioottinen järjettömyys, Veijola kysyi.

Veijolan mukaan ydinvoimala ja uraanikaivos EIVÄT kulttuurissamme merkitse villiä ja vapaata pohjolaa, eivätkä luontoa modernin ja teknologisoituneen elämänmenon vastakohtana, vaikka Lappi tätä monelle merkitseekin! Merkitykset ovat raudanlujia tosiasioita, joihin ei pysty kanki eikä kirves. Matkailija tuskin hypähtää innosta kapteenin kuuluttaessa: ”ylitimme juuri Simon ydinvoimalan ja lennämme nyt kohti uraanikaivosta. Kittilässä paistaa pakkasaurinko ja lupaa hyviä hiihtokelejä luonnon helmassa.”

– Lapiokeraamiselle, energiasyöpölle aikakaudelle palaamisesta eivät innostune naisetkaan, joiden enemmistö ei halua lastensa opettelevan uimaan ydinvoimalan lauhdevedessä. He ovat nähneet miehensä unohtavan keittolevyn päälle tai nukahtavan sohvalle kaukosäädin kädessä sen verran usein, että usko miesten erehtymättömyyteen pienemmissäkin monitorointitehtävissä on jo hyvin realistinen.

– Ja jos Lappia pelastetaan porautumalla syvälle maan uumeniin ja tuntureiden yllä vaappuvilla 25-kerroksisilla tornihotelleilla, silloin saattaa loppua viimeinenkin lappilainen luonnonresurssi eli naisten huumoritaju. EVVK: nostakaa te miehet vain keskenänne Lappinne nousuun. Meistä loputkin lähtevät etelään ja ulkomaille ensisijaistamaan elämänsä eikä sijaintinsa, Veijola sanoi.