Fragmentoituneita hetkiä veden alta

Anna Kekkonen on kuvannut vedenalaisia hetkiä Suomen järvimaisemassa. Hän kietoo kuvat pohdintaan siitä, mitä vastineita ihmisen kehollisuuden kokemus tuottaa vesielementin ympäröimänä.

- Vesielementissä kiehtoo se, mitä se saa aikaan ihmisessä fysiologisella ja mentaalisella tasolla. Kehossamme on paljon toimintoja, jotka reagoivat ja sopeutuvat veden alla olemiseen. Vedenalaiset kokemukset ovat stimuloineet itsessäni niin montaa eri osa-aluetta, etten ole halunnut sen jäävän pelkästään ohimeneväksi elämykseksi. Toivon, että voin kuvieni kautta välittää fragmentin siitä, mitä pelkällä verbaalikielen logiikalla on vaikea välittää.

Veden kauneuden olemus kiteytyy sen kontrolloimattomuuteen, jonka ympäröimänä tunnen olevani mielekkäällä tavalla mitätön. Sen rytmiin sopeutuminen ja mukautuminen luo eräänlaisen rauhan ja jopa autuuden tunteen. Vedessä pyristeleminen on turhaa, se luo ainoastaan jäykkyyttä ruumiiseen. Veden ympäröimänä kokemus lähenee avaruudellista painottomuuden tunnetta, veden vastus hidastaa liikehdintää ja maan päältä kantautuvat äänet eristäytyvät ympäristöstä. Nämä ja monet muut fysiologiset muutokset kehossa vaivuttavat usein eräällä tavalla irralliseen tilaan. Ajatusvirran kulussa tapahtuu muutoksia. Se on ehkä siirtymistä jollekin intuitiivisemmalle tasolle, jonka logiikka avautuu ajattelematta sitä. Veden alla oleminen on muodostunut itselleni ehkä jopa eräänlaiseksi oman yksityisyyden ja tilan paikaksi, jossa vallitsee intensiivinen kierto ympäristön ärsykkeiden ja minän välillä.

Vedenalaisten kokemusten myötä on hahmottunut käsitys siitä, että ympäristössä on valtava määrä eri tyyppisiä aistejamme stimuloivia ärsykkeitä, jotka kehittävät meitä tiettyihin suuntiin. Kokemamme fyysiset ärsykkeet saavat aikaan itsessämme jonkinlaisia vastineita, jotka avaavat uusia kerroksia. Kerroksia, jotka eivät olisi avautuneet samanlaisina ilman kehon kosketusta siihen. Kehollisuuden ja aistien merkitys on elämässäni kasvanut.