Taito- ja taideaineiden etäopetuksen tukimateriaali/Sanna Mommo

Olen Sanna Mommo ja olen työskennellyt Lapin yliopistolla opettajankouluttajana reilun kymmenisen vuotta. Oma erityisalani on käsityö. Koulutukseltani olen luokanopettaja sekä käsityön aineenopettaja, tekstiilisuunnittelijakin alun perin. Etäohjauksen olen ottanut työni käytänteisiin reilun kaksi vuotta sitten opiskelijoiden harjoittelun ohjauksen myötä. Ohjausta olen toteuttanut Teams- sovelluksen kautta, hyödyntäen myös Moodle-työtilaa.

Harjoittelussa ohjauksen tapoina olen käyttänyt Teamsin kautta ennakko-ohjausta (mm. yhteydenpito opiskelijoihin, vinkkejä opetuksen toteuttamiseen, kuvallisia, sanallisia ja video-ohjeita opetukseen, tunti- ja jaksosuunnitelmien laatiminen yhteistyössä opiskelijoiden kanssa), harjoittelun aikaista yhteydenpitoa (chat-viestit) sekä harjoittelun jälkeistä reflektointikeskustelua (chat-viestit ja video- sekä äänipuhelut.

Opetuksessa Teamsiä olen hyödyntänyt harjoituksiin (yksilö- ja ryhmävideopuhelut, opetusmateriaalin jakaminen sekä tehtävänannot), luentoihin (ryhmävideopuhelut) sekä Moodle-työtilaa (opetusmateriaalit, -videot, tehtävänannot, tentit, tehtävien palautukset, arviointikirja, suoritusten seuraaminen jne.)

Kokemukseni Teamsista ohjauksen ja opetuksen välineenä on ennen kaikkea positiivinen. Opiskelijoihin on helppo pitää yhteyttä, he ottavat yhteyttä matalalla kynnyksellä, viestintä on nopeaa ja tehokasta, tietoa ja asiantuntijuutta on helppo jakaa, mieltä askarruttaviin kysymyksiin saa pikaisesti vastauksen. Teams mahdollistaa tiedostojen jakamisen ja niiden muokkaamisen yhdessä sekä minun kommentoinnin esim tuntisuunnitelmiin. Videopuhelut onnistuvat missä tahansa tilassa, kunhan vain on toimiva nettiyhteys (opiskelijan ei esim tarvitse olla tietokoneen ääressä vaan hän voi soittaa puhelun omalla puhelimellaan). Teamsiin tulleet viestit saavuttavat minut saman tien, koska olen ladannut sovelluksen myös puhelimeeni. Ennen kaikkea Teams on helppo käyttää. Kalenteri-toimintoa hyödyntäen voi lähettää linkin videopuhelua tai kokousta varten jne.

Moodle-työtilan käyttö mahdollistaa erilaiset tenttikäytännöt, tehtävienannot, suoritusten seurannan sekä opiskelijalle itselleen että myös minulle opettajana, opetusmateriaalin jakamisen, keskustelualueet ym…Sinne voin esimerkiksi upottaa videotiedoston, josta minulla on mahdollista seurata, ovatko kaikki opiskelijat sen aukaisseet ja katsoneet. Työtilan kautta pystyn myös ohjelmoimaan tehtävien muistutusviestit opiskelijoille, sekä lähettämään heille erikseen viestejä koskien tehtävänantoa. Moodlen kautta on mahdollista kerätä erilaista statistiikkaa tutkimusta varten.

Kaiken kaikkiaan suosittelen uusia ja uudenlaisia opetus- ja ohjauskäytänteitä osana työnkuvaa. Muuttuneessa maailmassa ne mahdollistavat tiedonjaon, yhteydenpidon ja oppimisen toteutumisen. Uudet laitteet ja oppimisympäristöt ovat helppoja omaksua, tosin niiden käyttämiseen täytyy perehtyä. Maailma on entistä avoimempi ja laajempi.

Sanna

Koko maamme siirryttyä etäopetukseen maaliskuussa 2020, oli se myös minulle uusi tilanne. Vaikka olin ohjannut opiskelijoita verkossa, en ollut varsinaisesti toteuttanut opetustani täysin etänä.Oli siis aika miettiä mitä opitaan, millä tavalla ja millä välineillä? Oli lähdettävä liikkeelle siitä, että opiskelijoilla ei ollut materiaalia eikä työvälineitä opiskeluun.

Ensimmäinen haasteeni oli vaatetus-opintojakso. Opiskelijoiden tehtävänä oli omien mittojen ottaminen, kaavojen piirtäminen, kankaiden leikkuu ja vaatteen ompelu sekä prosessin reflektointi. Miten ihmeessä sen toteuttaisin?

Lähdin liikkeelle siitä ajatuksesta, mitä olisi tärkeä oppia? Aloitin opintojakson käyttämällä Flipped learning-pedagogiikkaa eli etsin sopivia videoita youtubesta opiskelijoille etukäteen katsottavaksi. Linkitin nämä tehtävänantoon. Opiskelijat jaoin pienempiin ryhmiin, joihin otin yhteyttä Teamsin videoyhteyden avulla sovittuna ajankohtana, aina yksi ryhmä kerrallaan. Näissä videopuheluissa selvensin tehtävänannon, sekä katsoimme vielä yhdessä aiheeseen johdattelevat videot, tällöin opiskelijoilla oli mahdollisuus kysyä mikäli jokin asia oli heille ollut etukäteen epäselvä. Pienempi ryhmä mahdollisti kaikkien kommunikaation, sekä kynnys keskusteluun oli huomattavasti pienempi, kuin isommassa joukossa. Latasin Teamsiin aina yhden harjoituskerran materiaalin kerrallaan, kävin läpi sen pienemmän joukon kera ja annoin jokaisella kerralla aina tehtävänannon. Opiskelijoiden tehtävänä oli myös esitellä käsityöprosessia toisilleen videoyhteyden avulla. Näin oppiminen oli samalla myös sosiokonstruktivistista, vaikkakin etänä oltiin.

Miten sitten toteutin kurssin? Opiskelijat saivat tehtäväksi ottaa mitat itsestään peilin edessä. Tämän jälkeen he joko A) ostivat kaavalehden B) tulostivat netistä kaavat tai C) lainasivat joltain kaavalehteä. He vertasivat mittojansa mittataulukkoon ja piirsivät oman koon mukaiset kaavat itselleen (kaavapaperille/ leivinpaperille/voipaperille tms.). Kaavat leikattiin irti ja mikäli heillä oli kangasta saatavilla, niin kankaat leikattiin kaavojen avulla (kankaan laadulle ei voinut antaa kriteerejä- tietenkin, mitä lähemmäs kangas osui alkuperäistä vaihtoehtoa, sen parempi). Tämän jälkeen vaate tuli kasata sillä materiaalilla, mitä kotoa löytyi; ompelukoneella, nitojalla, teipillä jne..Vaatteen kasauksen jälkeen vaate tuli sovittaa, prosessia sekä vaatteen sopivuutta reflektoida.

Toki tällainen kurssin toteutus ei vastaa täysin vaatteen ompeluprosessia. Mutta, jokainen opiskelija oppi vaatteen rakentamisen perusasioita- mittojen ottoa, kaavojen piirtoa ja hahmottamista, sekä sitä, miten 2-ulotteinen kaava muuttuu 3-ulotteiseksi vaatteeksi. Kun työskentely jatkuu koneiden parissa, on ymmärrys vaatteen rakentumisesta jo oppimisen pohjalla.

Sanna