Työryhmät

Päivien työryhmien tarkennetut aikataulut löytyvät tästä: https://iwwebhallinta.ulapland.fi:8443/loader.aspx?id=50f4d12a-4553-43b2-b720-d75b1b1506e7

Lyhenteet: A=auditorio, LS = luentosali, SS = seminaarisali

Torstai 15.5. (17 työryhmää)

1. Sosiaalityön vaativuus (vain to), D195 (LS)
3. Haavoittuvat väestöryhmät palvelumurroksessa (to-pe), A141 (A)
4. Kokemusasiantuntijuus sosiaalityössä (to-pe), D196 (LS)
5. Sosiaalialan ammattilaiset muuttuvissa palvelurakenteissa (to-pe), A178 (LS)
6. Sosiaalialan johtajat paljon vartijana (to-pe), A177 (LS)
8. Sosiaaliset verkostot haavoittuvuuden vastavoimana (to-pe), D168 (LS)
9. Globaali sosiaalityö/13. Ylirajainen lastensuojelu (to-pe), D242 (portaat ylös, SS)
10. Sateenkaarevuus ja haavoittuvuus (vain to), F2063, (Petronella-ravintolan lähellä 2. krs, LS)
12. Lapsinäkökulmainen arviointi ja työskentely/27. Sosiaalityö perhesuhteiden säätelijänä (to-pe), C154, (Felli-ravintolaa vastapäätä, LS)
14. Haavoittuvissa elämäntilanteissa ja näkymättömissä olevien lasten ja lapsiperheiden tutkimus (to-pe), A140 (A)
15. Vanhuus, päihteet ja palvelut (vain to), D244 (portaat ylös, SS)
18. Muuttuvat paikat ja tilat sosiaalityössä (to-pe), D169, (Felli- ja Loviisa-ravintoloiden välissä, LS)
19. Haavoittuvuus ajassa ja paikassa – historiallinen näkökulma sosiaalityön yhteiskunnalliseen tehtävään/24. Uusia näkökulmia sosiaalisiin ongelmiin (vain to), A218, (SS, YTK-siipi)
20. Vuorovaikutus ja luottamus sosiaalityössä (to-pe), C153, (Felli-ravintolaa vastapäätä, LS))
22. Päätöksenteko, harkintavalta ja valvonta sosiaalihuollossa (vain to), A219 (SS, YTK-siipi)
23. Vaikuttava ja näyttöön perustuva toiminta haavoittuvuuden ehkäisijänä sosiaalityössä (to-pe), D209, (portaat ylös, SS)
25. Sosiaalityö ja politiikka (to-pe), D262 (portaat ylös, SS)

Lyhenteet: A=auditorio, LS = luentosali, SS = seminaarisali

Perjantaina 16.5. (18 työryhmää)

2. Haavoittuvien elämäntilanteiden tavoittaminen/26. Tekoälyn kynnyksellä (vain pe), D195 (LS)
3. Vulnerable populations in the transformation of welfare services (to, pe), A141 (A). The working group will be conducted entirely in English on Friday. 
4. Kokemusasiantuntijuus sosiaalityössä (to, pe), D196 (LS)
5. Sosiaalialan ammattilaiset muuttuvissa palvelurakenteissa (to-pe), A178 (LS)
6. Sosiaalialan johtajat paljon vartijana (to-pe), A177, LS
7. Sårbarhet och andra aktuella fenomen inom forskning i socialt arbete (vain pe), A179, SS
8. Sosiaaliset verkostot haavoittuvuuden vastavoimana (to-pe), D168 (LS)
9. Global social work/ 13. Child welfare in transnational settings (to, pe), D242 (portaat ylös, SS)
11. Vammaissosiaalityö ja muuttuvat hyvinvoinnin rakenteet (vain pe), D262 (portaat ylös, SS)
12. Lapsinäkökulmainen arviointi ja työskentely/27. Sosiaalityö perhesuhteiden säätelijänä (to, pe), C154, (Felli-ravintolaa vastapäätä, LS)
14. Haavoittuvissa elämäntilanteissa ja näkymättömissä olevien lasten ja lapsiperheiden tutkimus (to-pe), A140 (A)
16. Iäkkäiden elämäntilanteisiin kytkeytyvä haavoittuvuus ja gerontologinen sosiaalityö (vain pe), D244, (portaat ylös, SS)
17. Monitoimijaisen sosiaalityön mahdollisuudet ja haasteet rikostaustaisten henkilöiden tukemisessa digitalisoituvassa yhteiskunnassa (vain pe), A219, SS, YTK-siipi
18. Muuttuvat paikat ja tilat sosiaalityössä (to, pe), D169, LS (Fellin ja Loviisan välissä)
20. Vuorovaikutus ja luottamus sosiaalityössä (to, pe), C153, LS (Felli-ravintolaa vastapäätä)
21. Ekososiaalinen sosiaalityö (pe), A218, SS, YTK-siipi
23. Vaikuttava ja näyttöön perustuva toiminta haavoittuvuuden ehkäisijänä sosiaalityössä (to, pe), D209, (portaat ylös, SS)
25. Sosiaalityö ja politiikka (to-pe), D262 (portaat ylös, SS)

1. Sosiaalityön vaativuus
Työryhmän vetäjät: Piia Puurunen, Itä-Suomen yliopisto piia.puurunen@uef.fi, Aino Kääriäinen, Helsingin yliopisto, Riitta-Liisa Kinni, Itä-Suomen yliopisto, Aini Pehkonen, Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon hyvinvointialue

Sosiaalityön perusta on ammattitaitoisessa sosiaalityössä (Ammattihenkilölaki 817/2015), asiakasturvallisuuden varmistamisessa (Pehkonen, Lähteinen & Toikko 2021) ja vahvassa eettisessä koodistossa (Global Social Work Statement of Ethical Principles 2018; Talentia 2022). Lainsäädäntö antaa sosiaalityölle oikeutuksen ja määrittää työskentelyä. Sosiaalityön toteuttamisesta vastaavat palveluorganisaatiot sekä käytännön työssä toimivat alan ammattihenkilöt. Muuttuva palvelujärjestelmä ja lainsäädäntö asettavat yhä enemmän vaatimuksia, jotta asiakkaan oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun (SHL 1301/2014) voidaan turvata.
Sosiaalityön vaativuutta on sivuttu hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen valtioneuvoston asetusvalmistelussa, jossa otetaan kantaa harvoin tarvittavasta tai erityisen vaativasta sosiaali- ja terveydenhuollosta (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021, 1 §). Vaativaan sosiaalityöhön on ollut viittauksia myös TKKI- ja HVA/YTA-rakenteita koskevissa keskusteluissa. Lähitulevaisuudessa sosiaalityössä tullaan tarvitsemaan vaativaa osaamista yhteiskunnan teknologisoitumisen, eriarvoistumisen, moninaisuuden, syrjinnän ja rasismin, globaalien pandemioiden sekä ilmastonmuutoksen ja ympäristön saastumisen aiheuttamien kysymysten äärellä.
Työryhmän tavoitteena on tuoda näkyväksi vaativan sosiaalityön problematiikkaa ja ajantasaista keskustelua sosiaalityön paikasta ja mahdollisuuksista uusissa rakenteissa. Työryhmään kutsutaan mukaan esityksiä, joissa sosiaalityön vaativuutta voidaan lähestyä tieteellistä tai ammatillista näkökulmaa painottaen. Myös monitieteisesti aihetta tarkastelevat esitykset ovat tervetulleita työryhmään. Työryhmässä tarkastellaan, mitä sosiaalityön vaativuus on. Miten perustelemme sosiaalityön vaativuutta? Mikä tekee sosiaalityöstä vaativaa? Mitä sosiaalityö vaativana osaamisena on ja miten vaativaan sosiaalityöhön hankitaan valmiuksia? Miten asiakkaat pääsevät vaikuttamaan vaativaan sosiaalityöhön? Millaisena tulevaisuuden vaativa sosiaalityö näyttäytyy? Vaativuuden tarkastelu voi esityksessä kytkeytyä esimerkiksi asiakassuhteisiin, asiakasturvallisuuteen, sosiaalityön ammatilliseen toimintaan tai vaativuuden rakenteisiin ja politiikkoihin.
Työryhmän teema liittyy sosiaalityön tutkimuksen seuran tulevaan vuosikirjaan, joka julkaistaan tutkimuksen päivillä 2025. Toivotamme työryhmään tervetulleeksi sekä tulevassa kirjassa mukana olevia artikkeleita että uusia avauksia aiheeseen. Työryhmän kielenä on suomi.

2. Haavoittuvien elämäntilanteiden tavoittaminen hyvinvointialueen sosiaalityön kehittämisessä ja tutkimuksessa
Työryhmän vetäjät: Erityissosiaalityöntekijä Leena Tikkala leena.h.tikkala@pohde.fi Tutkijasosiaalityöntekijä Eino Tuohino eino.tuohino@pohde.fi

Sosiaalityön keskeinen institutionaalinen tehtävä kytkeytyy haavoittuvien elämäntilanteiden ja erityisen tuen tarpeessa elävien henkilöiden auttamiseen. Haavoittuva tilanne syntyy sosiaalisten prosessien ja yhteiskunnallisen sekä järjestelmän tuottamasta tilanteesta. (Virokannas & Liuski & Kuronen 2020.) Haavoittuvuus ei näyttäydy ominaisuuksina vaan suhteina ja rakenteina. Haavoittuvuuden haasteisiin vastaaminen on sisäänkirjoitettu sosiaalihuoltoa ohjaavaan lainsäädäntöön. Sosiaalityön tutkimuksessa ja kehittämisessä tulisi saavuttaa näitä haavoittuvia tilanteita sekä haasteita, joita sosiaalityö ja palvelujärjestelmä ei ole onnistunut tavoittamaan.
Hallinnolliset ja toiminnalliset muutokset asettavat uusia reunaehtoja haavoittuvien elämäntilanteiden kohtaamiseen. Vuoden 2023 alussa on siirrytty kuntaorganisaatioista laaja-alaiseen sosiaali- ja terveydenhuollon organisoitumiseen. Haavoittuvissa elämäntilanteissa elävien henkilöiden tilanne voi entisestään huonontua tilanteissa, joissa heidän auttamisjärjestelmänsä muuttuu. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakontekstin näkökulmasta on ensisijaista tavoittaa tutkimushenkilöiksi haavoittuvissa elämäntilanteissa eläviä asiakkaita ja kokemustoimijoita, jotta tutkimustietoa tuotetaan asiakkaiden lähtökohdista; heidän käsitteillään ja äänellään.
Sosiaalityölle annetulla mandaatilla tutkimusta tarvitaan erityisesti siitä, miten palvelujärjestelmä onnistuu saavuttamaan haavoittuvissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ja järjestämään tukea ja palveluita vaikutuksia tuottavilla tavoilla. Vaikuttavuuden vaade on tarpeellinen ja ajankohtainen näkökulma hyvinvointialueiden ja sosiaalihuollon toiminnan taloudelliseen ja eettiseen arviointiin. Haavoittuvissa elämäntilanteissa elävien ihmisten, asiakkaiden ja kokemustoimijoiden osallistaminen mukaan tutkimus- ja kehittämistyöhön on erityisen tärkeää. Palveluita tarvitsevien ihmisten tavoittaminen mukaan työhön on usein haastavaa. Myös tutkimusta ohjaava lainsäädäntö, tutkimusetiikka sekä tutkimusrakenteiden ja tietojärjestelmien keskeneräisyys raamittavat tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja tiedolla johtamisen mahdollisuuksia.
Työryhmään kutsutaan esityksiä ja keskustelunavauksia siitä, miten haavoittuvissa tilanteissa olevia asiakkaita on onnistuttu tavoittamaan osaksi tutkimus- ja kehittämistyötä. Työryhmään tervetulleita ovat esitykset, joissa hyvinvointialue on kehittänyt sosiaalihuoltoon käytännön hyviksi todettuja keinoja tavoittaa haavoittuvia elämäntilanteita. Esitykset voivat koskea erilaisia työmenetelmiä ja tutkimusasetelmia. Esitys voi liittyä esimerkiksi tutkimukseen, kehittämishankkeeseen tai haavoittuvien elämäntilanteiden ilmiöraportointiin. Työryhmän kieli: Suomi

3. Haavoittuvat väestöryhmät palvelumurroksessa / Vulnerable populations in the transformation of welfare services
Työryhmän vetäjät: Jarkko Rasinkangas, yliopistonlehtori, Turun yliopisto, jarrasin@utu.fi
Veera Niemi, projektitutkija, Turun yliopisto, veeevi@utu.fi

Työryhmässä tarkastellaan ajankohtaista yhteiskunnallista palvelumurrosta ja sitä, millä tavalla sosiaali- ja terveysjärjestelmän muutokset eri tasoilla konkretisoituvat haavoittuvimpien väestöryhmien, kuten erilaisten sosiaalityön asiakasryhmien elämäntilanteissa. Palvelujärjestelmämurroksella viittaamme niin laajoihin konkreettisiin rakenteellisiin muutoksiin, kuten hyvinvointialueuudistukseen ja muutoksiin sosiaalietuuksissa, kuin abstraktimpiin ja piiloisempiin murroksiin esimerkiksi palvelujärjestelmän toimintakulttuurien medikalisoituessa, juridisoituessa, taloudellistuessa, politisoituessa tai digitalisoituessa.
Työryhmään ovat tervetulleita teoreettiset ja empiiriset esitykset haavoittuvien väestöryhmien elinoloista, asemista, asiakkuuksista ja kokemuksista sekä palvelumurroksen erilaisista, jo havaituista ja odotetuista tai mahdollisista seurauksista. Toivomme myös tieteenalat ylittäviä esityksiä ja monenlaisia metodologisia lähestymistapoja. Tavoitteenamme on kokoontua yhteisen keskustelun äärelle ajankohtaisista monitasoisista kompleksisista ja yhteen kietoutuvista muutoksista ja pohtia yhdessä myös tulevaisuudennäkymiä. Työryhmässä voi pitää esityksen suomeksi tai englanniksi ja yhteinen keskustelu fasilitoidaan tarvittaessa kaksikielisenä (suomi ja englanti).
The working group examines the current societal transformation of welfare services and how changes in the social and health care system at different levels materialize in the life situations of the most vulnerable population groups, such as various social work client groups. By service system transformation, we refer both to broad, concrete structural changes, such as the wellbeing services county reform and changes in distribution of social benefits, as well as to more abstract and hidden transformations, for instance, in the medicalization, juridification, economization, politicization, or digitalization of service system operating cultures.
The working group welcomes theoretical and empirical presentations on the living conditions, positions, clienthoods, and experiences of vulnerable population groups, as well as on the various observed, anticipated, or potential consequences of the service system transformation. We also encourage interdisciplinary contributions and a variety of methodological approaches. Our aim is to gather for a shared discussion on these current, multi-level, complex, and interwoven changes, and to collectively reflect on future scenarios. Presentations may be given in Finnish or English, and the joint discussion can be facilitated bilingually (Finnish and English).

4. Kokemusasiantuntijuus sosiaalityössä
Työryhmän vetäjät: Tanja Koskinen, VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
tanja.koskinen@helsinki.fi

Kokemusasiantuntijuus herättää alati kasvavaa kiinnostusta sosiaalityön käytännöissä, koulutuksessa ja tutkimuksessa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kokemusasiantuntijatoiminta on kuitenkin osin edelleen projektiluonteista ja toiminnan luonne ja tarkoitus vaihtelevat. Kokemusasiantuntijatoiminnan juuret ovat vahvasti mielenterveys- ja päihdepalveluissa, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana kokemusasiantuntijat ovat olleet mukana myös muun muassa kehittämässä lastensuojelua ja muita lasten sekä perheiden palveluita.
Kokemusasiantuntijuus näyttää tuovan monenlaisia hyötyjä. Se tarjoaa kokemusasiantuntijoille vertaisuuden kokemuksia, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tunteita sekä mahdollisuuksia vaikuttaa itselleen merkityksellisiin asioihin. Kokemusasiantuntijat tuovat arvokasta näkökulmaa sosiaalityöhön, joka täydentää teoreettista ja käytännön tietoa. Kokemusasiantuntijuuteen liittyy kuitenkin edelleen paljon käsitteellisiä kysymyksiä sekä sosiaalityössä eteen tulevia toiminnallisia ja eettisiä pohdintoja. Kokemusasiantuntija-käsitteellä ei ole yhtä selkeää määritelmää, eikä konsensusta siitä, mistä kokemusasiantuntijuus muodostuu omakohtaisen kokemuksen lisäksi, kuten esimerkiksi, mikä rooli kokemusasiantuntijakoulutuksella on kokemusasiantuntijuudessa.
Työryhmä kutsuu koolle kaikki kokemusasiantuntijuudesta kiinnostuneet pohtimaan esimerkiksi näitä teemoja: Kenen osallisuutta kokemusasiantuntijatoiminta edistää? Tukeeko se vain erityisen pärjäävien yksilöiden osallisuutta? Millaista kokemustietoa sosiaalityössä halutaan kuulla ja onko kokemustiedossa moninaisuutta? Kuka pääsee kokemusasiantuntijaksi ja kenen kokemukset jäävät toiminnan ulkopuolelle?
Toivotamme työryhmään tervetulleeksi esitykset, joissa tarkastellaan kokemusasiantuntijuutta sosiaalityön käytännöissä, koulutuksessa ja/tai tutkimuksessa. Työryhmään voi lähettää laadullisilla ja määrällisillä menetelmillä tehtyjä tutkimuksia sekä käsitteellisiä ja metodisia pohdintoja ja avauksia.

5. Sosiaalialan ammattilaiset muuttuvissa palvelurakenteissa
Työryhmän vetäjät: Kaisa Kostamo-Pääkkö, kehitysjohtaja, Poske kaisa.kostamo-paakko@poske.fi Tarja Kemppainen, tutkimuspäällikkö, Lapin yliopisto tarja.kemppainen@ulapland.fi

Sosiaalihuolto on ollut viime vuosien aikana toinen toistaan seuraavissa ja myös päällekkäisissä muutoksissa. Hyvinvointialueiden aloittamisen lisäksi muun muassa poliittiset päätökset ja lainsäädännön muutokset luovat ja muuttavat rakenteita, joissa sosiaalialan työtä tehdään.
Työryhmässä käydään ajankohtaista keskustelua sosiaalialan muuttuvasta toimintaympäristöstä ja palvelurakenteesta sekä niiden vaikutuksista ammattilaisten työhön. Ryhmässä tarkastellaan muun muassa asiantuntijuutta, osaamista, muutoksessa olevaa toimintaympäristöä ja niihin kytkeytyviä ajankohtaisia ilmiöitä erityisesti ammattilaisten työarjen näkökulmasta.
Työryhmän tavoitteena on koota ja syventää ymmärrystä sosiaalialalla työtään tekevien ammattilaisten tilanteesta eri näkökulmista. Työryhmään toivotaan osallistujia eri sosiaalihuollon kentiltä, huomioiden myös monialaisen yhteistyön. Työryhmä toteutetaan moninäkökulmaisena kriittisenä keskusteluna, johon eri toimijat, kuten tutkijat, tutkimushankkeet, hyvinvointialueiden sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja esihenkilöt sekä järjestöissä toimivat ovat tervetulleita tuomaan oman näkökulmansa. Esityksen näkökulma voi olla teoreettinen, empiriaan pohjaava tai käytäntötutkimuksellinen.
Esitykset voivat liittyä esimerkiksi ammattilaisten väliseen työnjakoon, osaamiseen, urapolkuun, asiantuntijuuteen, monitoimijuuteen, harkintavallan käyttöön, työhyvinvointiin, työntekijöiden saatavuuteen ja pysyvyyteen, johtamiseen, sekä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen niin hyvinvointialueilla kuin kunnissa. Tarkoituksena on, että työryhmän abstraktit rakentavat kokonaisuuden, jossa keskeistä on sosiaalihuollon ammattilaisia koskevan tiedon tuottaminen, ajankohtaisuus, moniäänisyys sekä kriittisyys. Työryhmän kieli on suomi.

6. Sosiaalihuollon johtajat paljon vartijana – sosiaalihuollon johtamisen asema hyvinvointialueilla
Työryhmän vetäjät: professori Sanna Laulainen, sanna.laulainen@uef.fi professori Johanna Lammintakanen, johanna.lammintakanen@uef.fi Itä-Suomen yliopisto; professori Kati Närhi, kati.narhi@jyu.fi yliopistonlehtori Sirpa Kannasoja, sirpa.kannasoja@jyu.fi Jyväskylän yliopisto

Sosiaalihuollon ja sosiaalityön johtamista ja asemaa Suomessa on tutkittu vähän. Sosiaalihuollon johtamisen on tunnistettu olevan eri tahoilta (esim. lainsäädäntö) tulevien odotusten ja paineiden puristuksissa eikä hyvinvointialueuudistus ole helpottanut tilannetta. Sosiaalihuolto näyttäytyy usein sosiaali- ja terveyspalvelujen toissijaisena toimijana, jolloin myös johtamista ja johtajien välistä yhteistyötä ja tasa-arvoisuutta voivat haastaa eri aloihin liittyvät perinteiset vallan ja vastuun kysymykset. Siksi sosiaalihuollon johtamisen nykytilan ymmärtäminen onkin tärkeää mahdollistaen sosiaalihuollon ammattieettisten oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvien tavoitteiden toteuttamisen hyvinvointialueilla sekä johtamisen kehittämisen tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Tutkimustietoa sosiaalihuollon johtamisesta tarvitaan myös sosiaalihuollon asiakkaiden sekä haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja vaikuttavampien palveluiden edistämiseksi.
Aikaisemman tutkimuksen vähäisyyden vuoksi on tärkeää jäsentää ja koota yhteen sosiaalihuollon johtamista eri tasoilta ja teoreettisista lähtökohdista (esim. lähi-, strategisen, poliittisen- ja yhteensovittavan johtamisen näkökulmista) ja erilaisilla tutkimusotteilla (esim. haastattelut, kyselyt, etnografia, kanssatutkijuus). Kiinnostavaa esimerkiksi on, millä tavalla sosiaalihuollon erityispiirteet, painotukset ja vahvuudet sekä sosiaalihuollon veto- ja pitovoimahaasteet tulevat huomioiduksi johtamisessa. Entä kenen ääni kuuluu tai puuttuu tutkimuskeskustelusta? Kutsumme työryhmään kaikki sosiaalihuollon ja sosiaalityön johtamisesta ja sen tutkimisesta kiinnostuneet keskustelemaan sosiaalihuollon johtamisen ajankohtaisista kysymyksistä teoreettisten ja empiiristen tutkimusideoiden ja valmiiden tutkimusten innoittamana

7. Sårbarhet och andra aktuella fenomen inom forskning i socialt arbete
Ordförande: Doktorand i socialt arbete vid SSKH, PM, Christa Järvinen, christa.jarvinen@helsinki.fi
Universitetslektor i socialt arbete vid Åbo universitet, PD, Camilla Granholm camilla.granholm@utu.fi

Syftet med arbetsgruppen är att samla svensk- och tvåspråkiga forskare inom socialt arbete kring presentationer och diskussioner gällande pågående forskning och på detta sätt bidra till att synliggöra den forskning i socialt arbete som bedrivs på svenska. Arbetsgruppen vill särskilt erbjuda doktorander i socialt arbete ett forum för presentationer av den egna pågående forskningen på svenska, därtill välkomnas presentationer från etablerade forskare vars forskningsområden tangerar aktuella fenomen inom socialt arbete.
Arbetsgruppen tar i enlighet med forskningsdagarnas tema gärna emot presentationer som fokuserar på sårbarhet som fenomen. Även annan forskning med relevans för den svenskspråkiga utbildningen och forskningen i socialt arbete eller för de tvåspråkiga välfärdsområdena samt presentationer kring nordiska frågor välkomnas varmt. Presentationerna kan vara teoretiskt, metodologiskt och/eller empiriskt orienterade. Till exempel kan presentationerna tematiskt fokusera på bemötande av klienter i sårbara situationer eller på att identifiera strukturer och verksamhetssätt som kan reproducera sårbarhet: Vilka strukturella och organisatoriska faktorer eller vilka arbetssätt och metoder reproducerar sårbarhet? Hur inverkar samhällsförändringar och (globala) kriser på de krav som ställs på det socialt arbete med sårbara grupper? Vilka är det sociala arbetets förutsättningar att bemöta och stöda sårbara grupper? Hur kan socialarbetare genom att bedriva påverkansarbete arbeta för hållbar förändring i livsvillkoren för människor i sårbara situationer? Arbetsgruppens språk är svenska.

8. Sosiaaliset verkostot haavoittuvuuden vastavoimana
Työryhmän vetäjät:
Samuel Salovaara, Lapin yliopisto, samuel.salovaara@ulapland.fi
Harry Lunabba, Helsingin yliopisto
Jenika Heinonen, Helsingin yliopisto
Timo Harrikari, Helsingin yliopisto

Yhteiskunnalliset muutokset, kuten palvelujärjestelmän turvaverkkojen heikentyminen, individualismin lisääntyminen ja eriarvoisuuden kasvu, tuottavat moninaisia haavoittuvuuksia. Sosiaalityössä kohdataan usein asiakkaita, joiden sosiaalinen verkosto on suppea tai joiden sosiaaliset suhteet ovat laadultaan haavoittavia. Lisäksi monilla ihmisillä luottamus muihin sekä palvelujärjestelmään on heikentynyt. Sosiaaliset verkostot voivat kuitenkin toimia merkittävinä suojaavina tekijöinä, tarjoten turvaa ja resilienssiä elämän haavoittuvuuksia vastaan. Myös sosiaalityöntekijät kohtaavat työssään haasteita yhteistyössä ammatillisten verkostojen kanssa, vaikka moniammatillista yhteistyötä pidetään olennaisena asiakkaiden tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen auttamisen kannalta.
Työryhmässä tarkastellaan haavoittuvuutta sosiaalisten verkostojen näkökulmasta. Sosiaalisia verkostoja voidaan lähestyä erilaisten teoreettisten viitekehysten, kuten sosiaalisen pääoman, sosiaalisten siteiden ja sosiaalisen vaihdon teorioiden kautta. Esimerkiksi Robert Putnamin ja James Colemanin teoriat korostavat sosiaalisen pääoman merkitystä, joka rakentuu erityisesti sosiaalisissa verkostoissa ilmenevän luottamuksen ja vastavuoroisuuden varaan. Vahvat sosiaaliset verkostot, joissa nämä elementit ovat läsnä, voivat toimia merkittävinä turvaverkkoina sekä yksilöille että yhteisöille. Suhdeperustainen sosiaalityö tarjoaa lisäksi mielenkiintoisen näkökulman verkostojen tarkasteluun.
Työryhmässä pohdimme, miten sosiaalisia verkostoja voidaan tutkia ja miten verkostoajattelua voidaan soveltaa sosiaalityön käytäntöön ja kehittämistyöhön. Lisäksi käsittelemme sosiaalityöntekijöiden ammatillisten verkostojen roolia työn tukemisessa ja toimijuuden vahvistamisessa. Työryhmään toivotamme tervetulleeksi niin empiiriset kuin teoreettisetkin esitykset, jotka syventävät ymmärrystä sosiaalisten verkostojen merkityksistä haavoittuvuuden vastavoimana. Lisäksi tavoitteenamme on luoda tilaa keskustelulle uusista ratkaisuista, jotka vahvistavat sosiaalista turvaa haavoittavissa ja haastavissa olosuhteissa. Olemme myös kiinnostuneita tutkimusmenetelmistä ja käytännöistä, joiden avulla verkostojen merkityksiä ja erilaisten sosiaalisten yhteyksien laatua voidaan analysoida ja tutkia. Työryhmän esitykset voivat olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi, ja keskustelu käydään kunkin esityksen kielellä.

9. Globaali sosiaalityö – haavoittuvuus globaalissa etelässä ja ylirajaisessa sosiaalityössä
(English translation below)
Työryhmän vetäjät:
Saana Raittila-Salo, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto, VTM; vieraileva tutkija, Witwatersrandin yliopisto, saana.raittila-salo@helsinki.fi
Marja Katisko, yliopistonlehtori, Turun yliopisto, marja.katisko@utu.fi 

Globaalit ilmiöt ja sosiaalisten ongelmien ylirajaisuus haastavat suomalaista sosiaalityötä paikallisesti sekä osana sosiaalityön kansainvälistä yhteisöä. Tämä työryhmä keskittyy globaalin etelän – Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian sekä alkuperäiskansojen – ainutlaatuisiin haasteisiin ja innovatiivisiin käytäntöihin, jotka vastaavat haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien ihmisryhmien sosiaalisiin ongelmiin. Toisaalta työryhmä keskittyy ylirajaiseen sosiaalityöhön eli valtioiden rajoja ylittäviä ihmisryhmiä tukeviin toimenpiteisiin ja ylirajaisten ilmiöiden, kuten pakolaisuuden, paperittomuuden sekä kansalaisuudettomuuden, tutkimukseen.
Tässä työryhmässä paikallisesti vaikuttavat sosiaaliset ongelmat ja globaalit haasteet nähdään yhteen kietoutuneina, mikä edellyttää globaalien haavoittavien tekijöiden tunnistamista ja kansainvälistä yhteistyötä sosiaalisten kysymysten ratkaisemiseksi. Köyhyys ja globaali epätasa-arvo, syvenevä ilmastokriisi, sodat ja katastrofit sekä kansainvälinen liikkuvuus edellyttävät toimia sekä paikallisesti että ylirajaisesti. Haavoittavat yhteiskunnalliset tekijät, kuten äärimmäinen köyhyys, vaarantavat ihmisarvoisen elämän. Niiden vastatoimet vaativat sosiaalityöltä joustavuutta, kulttuurista relevanssia sekä kotoperäisiä, paikallisiin olosuhteisiin sopivia käytäntöjä – toisaalta globaalit haasteet edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi ammattietiikan, kansainvälisen sosiaalityön profession sekä ihmisoikeuksien toteutumisen vahvistamiseksi. Globaalin kapitalismin aiheuttamat haavoittuvuudet ja jälkikoloniaaliset jännitteet edellyttävät sosiaalityön tutkimukselta kriittistä ja radikaalia suuntautumista sekä kansainvälisyyttä.
Työryhmä ammentaa glokaalin, dekoloniaalisen ja postkoloniaalisen sosiaalityön teoriasta ja tavoittelee globaalilta etelältä oppimista. Työryhmään kutsutaan teoreettisia, metodologisia ja empiirisiä tieteellistä keskustelua alustavia sekä käytännön sosiaalityöhön perustuvia puheenvuoroja. Puheenvuorot voivat käsitellä haavoittuvuutta ja sosiaalisia ongelmia globaalissa etelässä tai laajemmin ylirajaista sosiaalityötä ja kansainvälistä sosiaalityön yhteistyötä. Globaali sosiaalityö ja haavoittuvuus voivat linkittyä esimerkiksi ihmisoikeuksiin; globaaleihin muuttoliikkeisiin; sosiaalisten ongelmien kulttuurisiin tulkintoihin; tai yhteisöperustaiseen ja ekososiaaliseen sosiaalityöhön. Kannustamme erityisesti uransa alkuvaiheessa olevia tutkijoita ja maisterintutkielmien tekijöitä esittelemään tutkimuksiaan työryhmässä.

Global social work– vulnerability in the Global South and in transnational social work
The global and transnational nature of social problems challenges Finnish social work locally and as part of the international social work community. This working group focuses on the unique challenges of the Global South – Latin America, Africa and Asia, as well as indigenous peoples – and innovative practices that respond to the social problems of groups of people in vulnerable situations. In addition, the focus is on transnational social work, i.e. measures supporting groups of people who cross national borders and research on transnational social problems, such as refugees, undocumented migrants and statelessness.
In this working group, local social problems and global challenges are seen as intertwined, which requires identifying the factors causing vulnerability and calls for international cooperation in social work to solve social problems. Poverty and global inequality, the deepening climate crisis, wars and disasters, and international mobility require action both locally and across borders. Social factors that cause vulnerability, such as extreme poverty, endanger human dignity. Responses to such acts require social work to be flexible, culturally relevant and to adopt indigenous practices that are appropriate to local contexts – on the other hand, global challenges require international cooperation in social work, for example to strengthen global social work ethics, international social work practice, and the realization of human rights. The vulnerabilities and post-colonial tensions caused by global capitalism require a critical and radical orientation of social work research and call for international collaborations.
Drawing on glocal, decolonial and postcolonial social work theory, the working group emphasizes learning from the Global South. The working group invites theoretical, methodological and empirical presentations that contribute to scientific discussions, and practice-based presentations. The contributions can address vulnerability and social problems in the Global South or, more broadly, transnational social work and international cooperation within the social work profession. The submissions can address global social work and vulnerability by focusing on, for example, human rights; global migration; cultural interpretations of social problems; or community-based and ecosocial social work. We especially encourage early-career researchers and students writing master's theses to present their research in this working group.

10. Sateenkaarevuus ja haavoittuvuus: normit, oikeudet ja sosiaalityön mahdollisuudet
Työryhmän vetäjät:
Emilia Brusila, sosiaalityön yliopisto-opettaja & väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto (emilia.brusila@ulapland.fi)
Inka Söderström, sosiaalityön yliopisto-opettaja, Helsingin yliopisto (inka.soderstrom@helsinki.fi)

Seksuaalisuuden, sukupuolen ja ihmissuhteiden moninaisuus koskettaa kaikkia ihmisiä, mutta yhteiskunnassa vallitsevat normit rajoittavat usein sitä, miten näitä identiteettejä ja suhteita tunnustetaan ja arvostetaan. Seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja suhdemuotoihin liittyvät normit voivat asettaa näistä normeista eroavat ihmiset, perheet ja yhteisöt haavoittuvaan asemaan, mikä näkyy moninaisina sosiaalisina seurauksina. Näitä moninaisuuden muotoja käsitellään usein sateenkaarevuutena, queeriytenä tai seksuaali-, sukupuoli- ja suhdevähemmistöinä.
Kansainvälisessä sosiaalityön tutkimuksessa sateenkaari-ihmisten aseman parantamiseen tähtäävän tiedon ja osaamisen vahvistaminen on tunnistettu keskeiseksi. Tutkimukset ovat tarkastelleet esimerkiksi sateenkaari-ihmisten kokemuksia sosiaalipalveluista, sateenkaariperheiden arkea, sateenkaarinuorten haasteita lastensuojelussa sekä normatiivisten ajattelutapojen, kuten hetero-, cis- ja mononormatiivisuuden, haavoittavia vaikutuksia. Suomessa aihepiirin tutkimus, opetus ja ammatillinen keskustelu on kuitenkin vielä vähäisiä, mikä rajoittaa sosiaalityöntekijöiden valmiuksia vastata sateenkaari-ihmisten tarpeisiin ja edistää ihmisoikeusperustaista työskentelyä.
Ilman kattavaa tutkimusta ei voida riittävästi tunnistaa sateenkaarevien asiakkaiden erityisiä palvelutarpeita eikä niitä prosesseja, jotka asettavat heidät haavoittuvaan asemaan. Viime vuosina suomalainen sateenkaareva sosiaalityön tutkimus on alkanut kasvaa, mutta tarve tiedon jakamiselle ja verkostoitumiselle on edelleen merkittävä. Tämä työryhmä tarjoaa alustan sateenkaarevan sosiaalityön tutkimuksen ja käytäntöjen näkyvyyden lisäämiselle. Työryhmä kutsuu tutkijat, opiskelijat, ammattilaiset, kansalaisjärjestöjen toimijat ja kokemusasiantuntijat jakamaan tietoa ja keskustelemaan sateenkaarevuuden ja sosiaalityön keskinäisistä yhteyksistä. Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka käsittelevät esimerkiksi:
• Sateenkaarevien palvelunkäyttäjien ja ammattilaisten kokemuksia sosiaalipalveluista
• Normikriittistä työtä sosiaalityössä
• Sateenkaariperheiden ja -nuorten erityiskysymyksiä
• Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioimista sosiaalityön koulutuksessa
• Luovia lähestymistapoja sateenkaarevaan sosiaalityöhön
Työryhmä kannustaa monimuotoisiin osallistumismuotoihin: tutkimustulosten esittelyihin, tekeillä olevan tutkimuksen kuvauksiin, kokemusasiantuntijoiden puheenvuoroihin tai luoviin esityksiin, kuten performansseihin. Esitykset voivat olla suomen- tai englanninkielisiä, ja niihin liittyvä keskustelu käydään esityksen kielellä.

Queerness and vulnerability: Norms, rights, and social work possibilities
Workshop leaders:
Emilia Brusila, social work university teacher & PhD researcher, University of Lapland (emilia.brusila@ulapland.fi)
Inka Söderström, social work university teacher, University of Helsinki (inka.soderstrom@helsinki.fi)

Working group language: Finnish, English
The diversity of sexuality, gender, and relationships affects all people, but societal norms often limit how these identities and relationships are recognized and valued. Norms around sexuality, gender and relationships can place individuals, families and communities who differ from these norms in a vulnerable position, with multiple social consequences. This diversity is often referred to as LGBTQIA+ identities, queerness, or sexual, gender and relationship minorities.
International social work research has identified that strengthening knowledge and skills to improve the situation of LGBTQIA+ people is a key issue. Studies have addressed issues such as the experiences of LGBTQIA+ people in social services, the everyday lives of queer families, the challenges faced by LGBTQIA+ youth in child protection, and the wounding effects of normative mindsets such as hetero-, cis and mono-normativity. In Finland, research, education and professional debate on these topics are still limited, which undermines the capacity of social workers to respond to the needs of queer people and to promote human rights-based work. Without comprehensive research, the specific service needs of LGBTQIA+ service users and the processes that place them in vulnerable positions cannot be adequately identified.
In recent years, Finnish LGBTQIA+ social work research has begun to grow, but the need for knowledge sharing and networking remains significant. This workshop provides a platform for increasing the visibility of research and practice in the field of LGBTQIA+ social work. The workshop invites researchers, students, practitioners, NGO actors and experts-by-experience to share knowledge and discuss the links between queerness and social work.
The workshop welcomes submissions on topics such as:
• The experiences of LGBTQIA+ service users and professionals in social services
• Norm-critical social work
• Specific issues related to queer families and youth
• The diversity of gender and sexuality in social work education
• Creative approaches to LGBTQIA+ social work
The workshop encourages a variety of forms of participation: presentations of research results, descriptions of research in progress, contributions from experts-by-experience or creative presentations such as performances. The presentations can be in Finnish or English and the discussion will take place in the language of the presentation.

11. Vammaissosiaalityö ja muuttuvat hyvinvoinnin rakenteet
Työryhmän vetäjät: Jari Lindh, yliopistonlehtori, Lapin yliopisto, jari.lindh@ulapland.fi
Oona Lipponen, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, oona.lipponen@uef.fi
Marjatta Martin, yliopistotutkija, Lapin yliopisto, marjatta.martin@ulapland.fi

Yhteiskunnalliset muutokset, kuten hyvinvointialueuudistus ja vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistus, tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia. Samalla muutokset voivat myös tuoda ongelmia haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten palveluiden järjestämiseen ja saavutettavuuteen sekä yhdenvertaiseen saatavuuteen.
Hyvinvointialueilla on tunnistettava ne rakenteelliset riskit, jotka voivat lisätä vammaisten ihmisten haavoittuvuutta elämäntilanteissaan. Riskit voivat liittyvät muun muassa resurssien niukkuuteen, palveluiden keskittämiseen, puutteelliseen yhteistyöhön eri toimijoiden välillä tai eriytyviin lain soveltamiskäytäntöihin.
Haavoittuvuutta aiheuttaviin tekijöihin vaikuttaminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä, vammaisten ihmisten tarpeiden huomiointia ja asettamista palveluiden suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen keskiöön. Lisäksi tarvitaan tiedonkeruuta ja tutkimusta vammaispalveluiden toimivuudesta hyvinvointialueilla sekä vammaisten henkilöiden perusoikeuksien, kuten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden, toteutumisesta.
Vammaissosiaalityössä korostuu tutkimukseen ja käytännön kokemuksiin perustuva tieto, jota voidaan hyödyntää myös haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tarvitsemien hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. Tiedon hyödyntämistä voivat kuitenkin estää organisatoriset, rakenteelliset ja poliittiset esteet.
Työryhmässä tarkastellaan vammaissosiaalityössä tarvittavaa ja tuotettavaa tietoa sekä muuttuvien hyvinvoinnin rakenteiden vaikutuksia vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseen ja tarpeenmukaisten palveluiden järjestämiseen. Työryhmässä pohditaan haavoittavien rakenteiden tunnistamista ja niihin vaikuttamista vammaissosiaalityön käytännöissä ja palveluissa. Tavoitteena on jakaa ajatuksia yhdessä tutkijoiden, vammaispalveluiden ammattilaisten ja muiden tematiikasta kiinnostuneiden kanssa vammaissosiaalityön käytännöistä, tutkimuksista ja kehittämistyöstä.
Kutsumme osallistumaan työryhmään, jossa pureudutaan vammaissosiaalityön tiedon merkitykseen ja muuttuvien hyvinvoinnin rakenteiden vaikutuksiin vammaisten henkilöiden arkeen ja oikeuksien toteutumiseen. Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja: vammaissosiaalityön tietoperustan kehittäminen ja soveltaminen, hyvinvoinnin muuttuvien rakenteiden vaikutukset palveluiden saavutettavuuteen ja saatavuuteen sekä laatuun, vammaisten henkilöiden osallisuus palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa sekä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien edistäminen vammaissosiaalityössä.
Esitykset voivat perustua empiirisiin tutkimuksiin, kehittämishankkeisiin tai käytännön kokemuksiin. Myös kriittiset ja teoreettiset näkökulmat ovat tervetulleita. Työryhmän kielenä on suomi.

12. Lapsinäkökulmainen arviointi ja työskentely haavoittuvuuden kohtaamisessa
Työryhmän vetäjät: Anna Nikupeteri (anna.nikupeteri@ulapland.fi) ja Riitta Vornanen (riitta.h.vornanen@uef.fi)

Sosiaalityöllä on eettinen velvoite pitää huolta haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien ihmisten hyvinvoinnista. Lapset nähdään perinteisesti haavoittuvina ja he voivat elää haavoittavissa olosuhteissa. Kun perheet hakevat apua ja tukea haastaviin elämäntilanteisiinsa, voi lasten näkökulma ja tuen tarpeet jäädä kuulematta ja heidän osallisuutensa toteutumatta. Työryhmässä pureudutaan lapsinäkökulmaiseen arviointiin ja työskentelyyn sosiaalityössä. Lapsinäkökulmaisessa arvioinnissa ja työskentelyssä huomioidaan lapsen etu ja oikeudet, ja korostetaan lapsen tuen tarpeita ja niihin vastaamista vanhempien auttamisen rinnalla. Lapsinäkökulmaisuus voi tarkoittaa esimerkiksi perhettä koskevan tiedon analysointia lapsikeskeisesti tai perheen tilanteen määrittelyä lapsen näkökulmasta. Lisäksi voidaan puhua esimerkiksi lapsisensitiivisyydestä, lapsilähtöisyydestä tai lapsikeskeisyydestä. Lapsinäkökulmainen työskentely sisältää asiakkuusprosessin eri vaiheissa tehtävää lapsen ja/tai perheen tilanteen arviointia, harkintaa ja päätöksentekoa sekä lapsen kanssa käytettävien tai heidät huomioivien työmenetelmien käyttöä.
Vaikka lapsen etu ja oikeudet ohjaavat lasten ja perheiden parissa tehtävää sosiaalityötä, voi niiden ylläpitäminen tai toteuttaminen olla haastavaa, tai lapsen tuen tarpeet voivat jäädä huomiotta ja niihin vastaaminen toteutumatta. Lapsen näkökulma voi jäädä huomiotta esimerkiksi vanhempien konfliktoituneissa erotilanteissa, vanhempien välisessä väkivallassa tai vanhemman mielenterveyden haasteissa tai päihteiden käytössä, joissa lapset eivät ole suoraan osallisia tai asianosaisia. Tilanteet haavoittavat lasta heikentämällä heidän hyvinvointiaan, kasvua ja kehitystä sekä turvallisuutta. Esimerkiksi monitoimijainen työskentely ja eri ammattilaisten osaamisen yhdistäminen voidaan onnistuessaan nähdä yhtenä keinona edistää lapsen näkökulman ja edun huomioimista. Lapsinäkökulmainen työskentely voi mahdollistaa lasten ja perheiden haavoittuvuuden tunnistamisen ja sen kohtaamisen.
Työryhmään ovat tervetulleita eri vaiheissa olevat tutkimuspaperit, teoreettiset ja metodologiset kysymykset ja muut pohdinnat, joissa ollaan kiinnostuneita lapsen näkökulmasta sosiaalityön arvioinnissa, menetelmissä ja työskentelyssä.

13. Ylirajainen lastensuojelu. Child welfare in transnational settings
Työryhmän vetäjät: Joa Hiitola joa.hiitola@tuni.fi , Maija Jäppinen maija.jappinen@helsinki.fi , Sanna Mustasaari sanna.mustasaari@uef.fi ja Noora Kivioja noora.kivioja@helsinki.fi

Työryhmässä tarkastellaan haavoittuvuutta tuottavia rakenteita ja haastavia elämäntilanteita ylirajaisen lastensuojelun näkökulmasta. Vaikka ylirajaiset perhetilanteet ovat jatkuvasti yleistyneet (Mustasaari 2022), saattavat ne edelleen lainsäädännön osalta asettua harmaalle alueelle, eikä aina ole selvää, millä viranomaisella on velvollisuus järjestää lapselle ja perheelle palveluja (Sindbjerg, Martinsen & Werner 2019; Mustasaari 2022). Rajat ylittävien tilanteiden lisääntymisestä huolimatta yksittäisen sosiaalityöntekijän pöydällä rajat ylittävät tapaukset voivat olla harvinaisia eikä osaaminen näiden tapausten hoitamiseen ehdi kumuloitua, saati rutiinit kehittyä. Nämä tekijät asettavat maiden rajat ylittävissä tilanteissa olevat lapset ja perheet haavoittuvaan asemaan. Lisäksi ilmiöt kuten rodullistaminen, uskonnollistaminen ja turvallistaminen tuovat omat haasteensa ylirajaisen lastensuojelun toimintakentälle.
Työryhmään pyydetään ylirajaisten lastensuojelutilanteiden haavoittuvuutta käsitteleviä esityksiä. Ne voivat olla esimerkiksi tapaustutkimuksia, haavoittuvuutta ylirajaisissa tilanteissa aiheuttavien rakenteiden tai ilmiöiden tutkimuksia tai teoreettisia esityksiä. Työryhmän kielinä ovat suomi ja englanti.

This working group welcomes presentations both in Finnish and English.
This working group examines the structures that create vulnerability and challenging life situations from the perspective of transnational child welfare. Although transnational family situations have become increasingly common (Mustasaari 2022), they may still be considered a grey area in terms of legislation, and it is not always clear which authority has the obligation to provide services to children and families (Sindbjerg, Martinsen & Werner 2019; Mustasaari 2022). Despite the increasing number of cross-border situations, they may be rare on the desk of an individual social worker, which leads to a lack of accumulation of skills, let alone the development of routines, to deal with these cases. These factors put children and families in transnational situations in a vulnerable position. In addition, phenomena such as racialization, religiousization and securitization challenge social workers in the context of transnational child welfare.
The working group invites contributions on vulnerability in transnational child welfare situations. These could be case studies, studies of the structures or phenomena that cause vulnerability in transnational situations, or theoretical presentations.

14. Haavoittuvissa elämäntilanteissa ja näkymättömissä olevien lasten ja lapsiperheiden tutkimus
Työryhmän vetäjät: Rosi Enroos, yliopistonlehtori, rosi.enroos@tuni.fi
Essi Julin, tutkijatohtori, essi.julin@tuni.fi
Jenni Repo, väitöskirjatutkija / hankekoordinaattori, jenni.repo@tuni.fi

Työryhmä keskittyy sellaisiin valmisteilla oleviin tai jo valmistuneisiin tutkimuksiin, jotka käsittelevät haavoittuvissa elämäntilanteissa olevia lapsia ja lapsiperheitä, joita on vaikea saavuttaa tai jotka ovat tutkimuksellisesti ja/tai yhteiskunnallisesti näkymättömissä. Tällaisia ihmis- ja asiakasryhmiä voi olla monenlaisia. Haavoittuvat elämäntilanteet voivat kiinnittyä ilmiönä vaikka päihteidenkäyttöön tai kunniaväkivaltaan. Yksi tutkimuksellisesti ja sosiaalipalveluissa katveessa ollut ryhmä on vankien lapset, jota koskevaa hanketta esitellään työryhmässä yhtenä esimerkkinä. Koska vankien lapset on yhteiskunnallisesti näkymätön ryhmä, vankien lasten tukeminen on sosiaalipalveluissa sattumanvaraista ja riippuu usein yksittäisten työntekijöiden ymmärryksestä ja osaamisesta.
Työryhmään toivotaan tutkimuspuheenvuoroja, jotka voivat avata työryhmän teemaa teoreettisesta, empiirisestä tai menetelmällisestä näkökulmasta. Esitykset voivat käsitellä mm. perheiden kokemuksia ja haasteita palvelujärjestelmässä tai lapsiperheiden elämää haavoittavien tekijöiden tunnistamista sekä niihin vastaamista sosiaalityössä. Työryhmässä pohditaan myös sitä, miten huomioida tunnistamista tällaisissa haavoittuvissa tilanteissa lasten ja perheiden palveluissa, lastensuojelussa sekä palvelujärjestelmän tutkimusperustaisessa kehittämisessä. Työryhmän kieli: suomi

15. Vanhuus, päihteet ja palvelut
Työryhmän vetäjät: Teija Karttunen teija.karttunen@helsinki.fi ja Minna Zechner minna.zechner@helsinki.fi

Vanhuus yhdistetään julkisessa keskustelussa ja politiikassa pääasiassa hoivaan ja sen tarpeeseen. Tällöin sosiaalityön näkökulmasta sekä ikääntyneiden kannalta keskeiset muut mahdolliset tuen tarpeet jäävät vähemmälle huomiolle. Yksi tällainen tuen tarvetta aikaansaava seikka ikääntyneiden elämässä on päihteiden käyttö.
Etenkin alkoholin kulutus ikääntyneiden keskuudessa on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien, erityisesti naisilla (Tigerstedt ym. 2020). Tämän kehityskulun taustalla ovat ikääntyneiden aiempaa parempi toimeentulo eläkejärjestelmien myötä, päihteiden helpompi saatavuus sekä käytön arkipäiväistyminen.
Tästä huolimatta on ikääntyneiden pääsy päihdepalveluihin vaikeaa ja erityisesti heille suunnattuja päihdepalveluita on tarjolla vähän. Yleisin ikääntyneiden käyttämä päihdepalvelu on terveydenhuollon palvelu ja sen jälkeen sosiaalipalvelut. Mitä vanhemmasta päihteitä käyttävästä asiakkaasta on kyse, sitä vähemmän he saavat tukea päihdehuollon erityispalveluista. (Kuussaari ym. 2021.) Moninaiset elämän haasteet, niistä johtuvat samanaikaiset tuen tarpeet ja palvelujärjestelmän aukot lisäävät ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien haavoittuvuutta.
Tutkimusta ikääntyneiden päihteidenkäytöstä ja elämäntilanteista on kuitenkin vähän, etenkin sosiaalityön ja -palveluiden kontekstissa. Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka voivat pohjata tutkimukseen, opinnäytetöihin, kehittämiseen ja käytännön työhön. Niissä voidaan tarkastella ikääntyneiden päihteidenkäyttöä ja/tai palveluiden tarpeita tai käyttöä erilaisin lähestymistavoin ja menetelmin.
Lähteet
Kuussaari, K., Tigerstedt, C & Vilkko, A. (2021) 55 vuotta täyttäneet päihteiden käyttäjät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Teoksessa O. Kaukonen & K. Kuussaari (toim.) Päihdepalveluiden yhteiskunnalliset haasteet. Helsinki: THL, 56-71.
Tigerstedt, C., Härkönen. J., Mäkelä, P., Parikka, S. & Vilkko, A. (2020) Drinking patterns among Finns aged 60 years and over from the 1990s onwards. Nordic Studies on Alcohol and Drugs 37(5), 470-480. doi:10.1177/1455072520954334

16. Iäkkäiden elämäntilanteisiin kytkeytyvä haavoittuvuus ja gerontologinen sosiaalityö
Työryhmän vetäjät:
Mia Niemi (mia.niemi@helsinki.fi)
Tiina Soukiala (tiina.soukiala@helsinki.fi)
Eeva Rossi (eeva.rossi@ulapland.fi

Haavoittuvuutta on tarkasteltu monesta eri näkökulmasta. Yhtäältä kyse on yksilöllisistä elämäntilanteista ja ihmisen mahdollisuudesta reagoida niihin, mutta toisaalta haavoittuvuus viittaa myös haavoittuvuutta tuottaviin tai niitä poistaviin rakenteisiin.
Ikääntyneiden osalta haavoittuvuuden on nähty tarkoittavan esimerkiksi sitä, että ihmisen kyky huolehtia itsestään, omasta turvallisuudestaan ja autonomiastaan ovat heikentyneet tai uhattuina. Tällaisia muutoksia voivat olla toimintakyvyn heikkeneminen, sosiaalisiin suhteisiin liittyvät haasteet ja eristäytyminen, taloudelliset vaikeudet ja köyhyys, jotka kaikki voivat haastaa ikääntyneen arkea ja elämän mielekkyyttä. Haavoittuvassa asemassa olevilla mahdollisuudet reagoida ja suhtautua ikääntymisen myötä tuleviin muutoksiin voi olla heikentynyt. Tällöin myös avun, tuen ja palvelujen tarpeet usein lisääntyvät. Samaan aikaan voidaan todeta, että ikääntyneillä on usein eletyn elämän mukanaan tuomaa taitoa ja kykyä sopeutua erilaisiin muutoksiin sekä tarvittavaa resilienssiä.
Gerontologisessa sosiaalityössä työskennellään usein haavoittuvassa asemassa olevien tai erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden kanssa. Taustalla voi olla monenlaisia niin yksilö- kuin yhteiskuntatason muutoksia ja kriisejä, joiden vuoksi elämäntilanteet ovat muotoutuneet eri tavoin haastaviksi ja kompleksisiksi. Tuolloin sosiaalityöllä muutostyönä on tärkeä rooli olla luomassa muutoksen mahdollisuuksia, voimavaroja ja toivoa ikääntyneille ja heidän läheisilleen, mutta myös laajemmin yhteisöille. Kyse voi olla yksilöllisten voimavarojen vahvistamisesta, mutta myös esimerkiksi luottamuksen lisäämisestä palveluihin ja avun saamiseen.
Kutsumme työryhmään tieteellisiä ja käytännöllisiä esityksiä, joissa tarkastellaan iäkkäiden elämäntilanteisiin kytkeytyvää haavoittuvuutta sekä gerontologista sosiaalityötä haavoittuvassa asemassa olevien iäkkäiden kanssa. Esitykset voivat olla empiiriseen tutkimukseen perustuvia, teoreettisia tai pohjautua käytännön kokemuksiin tai kehittämiseen.

17. Monitoimijaisen sosiaalityön mahdollisuudet ja haasteet rikostaustaisten henkilöiden tukemisessa digitalisoituvassa yhteiskunnassa
Työryhmän vetäjät: Tarja Juvonen (Laurea Amk) tarja.juvonen@laurea.fi ja Mari Suonio (UEF) mari.suonio@uef.fi

Rikostaustaisten henkilöiden tuen ja palveluiden tarpeet ovat moninaisia. Osa heistä kuuluu yhteiskuntamme haavoittuvimmassa ja syrjäytyneimmässä asemassa olevaan ihmisryhmään. Erityisesti mielenterveyden häiriöitä, päihderiippuvuutta, oppimisvaikeuksia, asunnottomuutta sekä erilaisia elämänhallinnan ongelmia esiintyy heillä huomattavasti muuta väestöä enemmän. Vaikka rikostaustaisten henkilöiden palvelutarpeet ovat ilmeisiä, he jäävät usein palveluiden ulkopuolelle. Muun muassa suurella osalla vapautuvista vangeista ei ole asiakassuhdetta sosiaalityöhön. Rikostaustaisten henkilöiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä ei kuitenkaan toimita yksin asiakkaan kanssa, vaan hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi Rikosseuraamuslaitoksella ja kolmannen sektorin toimijoilla on keskeinen asema heidän tukemisessaan. Myös vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden merkitys rikostaustaisten ihmisten yhteiskuntaan paluussa ja kiinnittymisessä sekä rikoksettoman arjen rakentamisessa on merkittävä.
Monet julkiset palvelut ovat digitalisoituneet ja sosiaalityön palveluiden tuottamisen muodot muuttuivat pandemian aikana. Sosiaalityön digitaalisten palveluiden käyttö on yleisesti lisääntynyt ja sosiaalityöntekijät hyödyntävät asiakastyössä kasvokkaisten tapaamisten ohella yhä enenevässä määrin etäkommunikointia. Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa tarkastellaan monitoimijaisen sosiaalityön kysymyksiä huomioiden digitalisoituvan yhteiskunnan, rikostaustaisten henkilöiden yhteiskunnallisen aseman haasteita sekä heidän parissaan tehtävän sosiaalityön kysymyksiä moninäkökulmaisesti. Esimerkiksi sosiaalityön interventiot ja käytännöt, rikostaustaisten kanssa tehtävän työn digitalisoituminen, koulutettujen kokemusasiantuntijoiden rooli tai muut rikollisuudesta irrottautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kysymykset liittyvät ajankohtaisiin rikostaustaisten parissa käytäviin keskusteluihin.
Työryhmään tarjottavat alustukset voivat olla teoreettisesti, menetelmällisesti tai empiirisesti painottuneita. Pääpainon toivotaan olevan esityksissä, joissa esitellään tutkimustuloksia. Myös tutkimussuunnitelmavaiheessa olevat tekstit, joissa on kiinnostava asetelma tai joissa pohditaan rikostaustaisuuteen liittyviä kysymyksiä tuoreilla/ innovatiivisilla tavoilla, ovat tervetulleita. Työryhmän kieli: Suomi

18. Muuttuvat paikat ja tilat sosiaalityössä
Työryhmän vetäjät: Paula Vasara, YTT, paula.vasara@jyu.fi Hilla Kiuru, YTT, hilla.v.kiuru@jyu.fi Heli Valokivi, YTT, heli.valokivi@jyu.fi Sirpa Kannasoja, YTT, sirpa.kannasoja@jyu.fi

Muutos on väistämätön osa maailmaa: viime aikoina merkittäviä muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollossa sisältyy sekä palvelurakenteisiin että digitalisoitumiseen ja teknologisoitumiseen. Pandemia vakiinnutti uudenlaisia etätyön ja -asioinnin tapoja: työtä tehdään samanaikaisesti kasvokkain toimistoissa ja erilaisissa toimintaympäristöissä verkossa, mikä vaatii ammattilaisilta joustavuutta ja kontekstin huomioimista uudella tapaa. Sosiaalityön kentällä huolta on kannettu siitä, että asiakkaat, erityisesti heikommassa asemassa olevat, eivät löydä tarpeellisia palveluita uudenlaisista rakenteista. Myös eriarvoisuuden on pelätty kasvavan, kun kaikilla ei ole samanlaisia resursseja hyödyntää erityisesti verkkoon osittain tai kokonaan siirtyviä palveluita kykyjen, osaamisen tai laitteiden puuttumisen vuoksi. Kehityskulkujen on nähty tuovan mukanaan myös uudenlaista haavoittuvuutta ja sosiaalisia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi on otettava käyttöön erilaisia toimintatapoja, menetelmiä ja työkaluja, jotka voivat samanaikaisesti helpottaa mutta myös lisätä sekä asiakkaiden että ammattilaisten tuntemaan kuormitusta.

Tässä työryhmässä olemme kiinnostuneita siitä, miten sosiaalityö voi pysyä ajassa kiinni muuttuvissa tiloissa ja paikoissa ja turvata asiakkaiden, erityisesti haavoittuvammassa asemassa olevien, mahdollisuutta hyvään ja turvalliseen elämään. Esitysten aiheet voivat liittyä myös siihen, millaisia ovat ne muuttuvat paikat ja tilat, joissa sosiaalityö toimii: millaisia ne ovat fyysisinä tiloina, millaisia verkossa ja mitä ovat niiden erityispiirteet? Miten ne saavat järjestyksensä ja miten niihin vaikutetaan? Mitä erityisyyttä muuttuvat paikat ja tilat tuottavat sosiaalityön kohtaamisiin, ja miten nämä muutokset näyttäytyvät näissä tapahtuviin kohtaamisiin osallistuville ammattilaisille ja asiakkaille? Mitä ne edellyttävät sosiaalityön ammattilaisilta, mitä asiakkailta – millä ehdoin näissä kohtaamisissa on mahdollista turvata myös haavoittuvammassa asemassa olevien oikeuksien ja osallisuuden toteutuminen?

19. Haavoittuvuus ajassa ja paikassa – Historiallinen näkökulma sosiaalityön yhteiskunnalliseen tehtävään
Työryhmän vetäjät:
Jenni Simola, Helsingin yliopisto, jenni.simola@helsinki.fi
Sari Mutka, sari.k.mutka@gmail.com 

Haavoittuvat elämäntilanteet ja olosuhteet syntyvät sosiaalisissa prosesseissa ja yhteiskunnallisissa suhteissa. Haavoittuvuus on siten kontekstisidonnaista, ajassa ja paikassa muuttuvaa ja sosiaalisesti tulkittua. Sosiaalityön toimijat ovat aina osallistuneet näiden tulkintojen rakentamiseen. Ammattikuntana ja tieteenalana sosiaalityö osallistuu paitsi haavoittuvien elämäntilanteiden helpottamiseen, myös niiden uusintamiseen ja jopa uusien luomiseen.
Sosiaalityön tarkastelu haavoittuvuuden kohtaajana kytkeytyy suoraan siihen, miten sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä on ymmärretty eri aikoina ja miten sitä on rakennettu kulloisissakin yhteiskunnallisissa suhteissa. Myös sosiaalityön nykyisen yhteiskunnallisen tehtävän ymmärtämiseksi on välttämätöntä tuntea historiaa, erityisesti jos tätä tehtävää halutaan tulevaisuudessa säilyttää tai uudistaa.
Tämän työryhmän tarkoituksena on tarkastella sosiaalityön kohtaamia haavoittuvuuksia ja sosiaalityötä haavoittuvuuksien kohtaajana historiallisesta näkökulmasta. Mahdollisia teemoja työryhmäesityksiin ovat muun muassa seuraavat:
• Haavoittuvat elämäntilanteet ja niitä tuottavat tekijät eri yhteiskunnallisissa tilanteissa ja suhteissa
• Riskien, vaikeuksien ja kärsimyksen tulkitseminen ja kohtaaminen sosiaalityön historiassa
• Sosiaalityön, sen edeltäjien ja kumppanien toimintaympäristöt ja käytännöt eri aikoina
• Sosiaalityön alaan kuuluvien elämäntilanteiden ja ongelmien määrittely ja määrittelijät
Esitykset voivat käsitellä eri niin lähihistoriaa kuin ammatillista sosiaalityötä edeltäviä sosiaalisen työn vaiheitakin, eikä tarkastelun tarvitse rajoittua vain sosiaalityöhön. Toivotamme tervetulleeksi niin empiiriseen tutkimukseen perustuvat esitykset kuin muutkin puheenvuorot eri tieteenaloilta.

20. Vuorovaikutus ja luottamus sosiaalityössä
Työryhmän vetäjät: Eveliina Heino (Helsingin yliopisto, eveliina.heino@helsinki.fi ), Tuuli Lamponen (Tampereen yliopisto, tuuli.lamponen@tuni.fi ) ja Anne-Mari Jaakola (Turun yliopisto, anne-mari.jaakola@utu.fi)

Sosiaalityö kuvataan usein suhdeperustaiseksi, sillä sosiaalityötä tehdään asiakkaan ja työntekijän välisessä suhteessa. Toimivan ja luottamukseen perustuvan yhteistyösuhteen nähdään myös tukevan muutostyötä. Sosiaalityöntekijän vuorovaikutus ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeällä sijalla luottamuksen rakentamisessa niin asiakassuhteissa kuin moniammatillisissa suhteissa. Samanaikaisesti sosiaalityön yhteiskunnallinen, lainsäädännöllinen ja organisaatiokohtainen konteksti vaikuttaa siihen, minkälainen vuorovaikutus on arjen työssä mahdollista.
Tässä työryhmässä olemme kiinnostuneita vuorovaikutuksesta ja luottamuksen rakentamisesta sosiaalityössä. Määrittelemme luottamuksen odotukseksi siitä, että luotettu henkilö ei tarkoituksellisesti vahingoita luottajaa ja toimii hyväntahtoisesti luottajaa kohtaan. Luottajan näkökulmasta luottamus siis vähentää epävarmuudesta johtuvaa huolta ja vapauttaa resursseja yhteistyöhön ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Työryhmän näkökulma on vuorovaikutuksessa ja/tai luottamuksessa niin asiakassuhteissa kuin moniammallisissa suhteissa sosiaalityön eri konteksteissa.
Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, jotka nostavat esille vuorovaikutuksen ja luottamuksen näkökulmia eri tavoin ja eri osapuolten näkökulmista. Toivomme niin teoreettisia, metodologisia, empiirisiä kuin suoraan käytännön sosiaalityöstä tai sosiaalityön koulutuksesta nousevia puheenvuoroja ja esityksiä. Kiinnostavia kysymyksiä ovat esimerkiksi: Mitä luottamus on, miten sitä voidaan rakentaa ja mitä siitä seuraa? Minkälainen on toimiva tai toimimaton vuorovaikutus? Miten sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutustaitoja voidaan kehittää? Mitä hyviä käytäntöjä vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentamiseen on jo kehitetty? Entä miten vuorovaikutusta ja luottamusta voidaan tutkia? Työryhmän tavoitteena on tarjota foorumi näistä kysymyksistä keskustelemiseksi. Osallistujien kiinnostuksesta riippuen voidaan pohtia myös kansainvälisen luottamusteemaa käsittelevän teemanumeron mahdollisuuksia.

21. Ekososiaalinen sosiaalityö ja haavoittuvuuden kysymykset/ Ecosocial social work and issues of vulnerability
Työryhmän vetäjät:
Satu Ranta-Tyrkkö, (Jyväskylän yliopisto), satu.ranta-tyrkko@jyu.fi
Elisa Rainerma, (Jyväskylän yliopisto), elisa.h.rainerma@jyu.fi
Kati Närhi (Jyväskylän yliopisto) kati.narhi@jyu.fi

Ilmaston lämpeneminen yhdessä muiden planetaaristen rajojen ylittymisen kanssa rapauttaa ja uhkaa ihmisten ja monien muiden elämänmuotojen hyvinvoinnin edellytyksiä ja aiheuttaa ja syventää monitahoisesti ja arvaamattomasti haavoittuvuutta ja epätasa-arvoa. Koska sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä ei pidemmän päälle voi olla ilman ekologista kestävyyttä, luonnon kantokyvyn jatkuva heikentäminen syö myös talouden kykyä tuottaa hyvinvointia sekä sosiaalialan toimintaedellytyksiä ja saavutuksia.
Ekososiaaliseen työhön keskittyvässä työryhmässä tarkastellaan ekologisen kestävyyden ja kestämättömyyden kysymyksiä sosiaalityön osana tai yhteydessä sekä ekososiaalisen sosiaalityön haasteita ja mahdollisuuksia kohdata ja lievittää haavoittuvuutta. Työryhmässä käsitellään sosiaalityön asemaa ja rooleja kestävyyssiirtymässä sekä mahdollisuuksia vahvistaa yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien kestävää hyvinvointia. Työryhmään ovat tervetulleita niin käsitteelliset, empiiriset, kuin käytännön työtä koskevat ekososiaalista työtä ja haavoittuvuuden kysymyksiä käsittelevät esitykset, mukaan lukien ihmiskeskeisyydestä haavoittuvuuden tarkastelussa irti pyrkivät esitykset. Esitysten kieli voi olla suomi tai englanti. Mikäli työryhmästä tulee kaksikielinen, jaamme sen suomen -ja englanninkieliseen osuuteen.

The global warming together with the exceeding of other planetary boundaries undermines and threatens the premises of human and other-than-human wellbeing and causes and deepens vulnerability and inequality. As in the long run neither social nor economic sustainability can be sustained without ecological sustainability, the continuous deterioration of the carrying capacity of nature also undermines the ability of economy to produce well-being, diminishing the resources and achievements of the field of social welfare as well.
Focusing on ecosocial work, this working group addresses issues of sustainability and unsustainability as part of or in connection to social work, while also elaborating the challenges and possibilities of ecosocial work to address and mitigate vulnerability. The working group examines the positions and roles of social work as part of the sustainability transition, as well as social work’s possibilities to enhance sustainable wellbeing of individuals, communities and societies overall. We welcome conceptual, empirical, as well as practice-oriented presentations that address ecosocial work and vulnerability, including presentations that aspire to detach from anthropocentrism. The language of the presentations can be Finnish or English. If bilingual, we’ll schedule the working group into a Finnish- and an English-speaking sessions.

22. Päätöksenteko, harkintavalta ja valvonta sosiaalihuollossa
Työryhmän vetäjät: Tuuli Kotisaari, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, tuuli.kotisaari@uef.fi
Johanna Holappa, projektitutkija, Turun yliopisto, johanna.e.holappa@utu.fi
Piia Seppälä, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, piia.seppala@uef.fi
Timo Toikko, professori, Itä-Suomen yliopisto, timo.toikko@uef.fi

Laadukkaan ja asiakasturvallisuutta varmistavan päätöksenteon edellytyksenä on, että sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus käyttää lainsäädännön määrittämää harkintavaltaansa asiakkaan edun edistämiseksi. Tärkeää on myös, että sosiaalityöntekijöillä on ympärillään rakenteet, jotka tukevat päätöksenteon vaikutuksien arviointia ja valvontaa. Sosiaalityön päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää ja päätökset tulee pystyä tekemään vakaasti harkiten yhdessä asiakkaan kanssa. Mikäli asiakkaat eivät koe tulleensa kuulluiksi omissa asioissaan, sosiaalityön päätöksenteko voi näyttäytyä heille mielivaltaisena ja auttamisjärjestelmä väkivaltaisena. Sosiaalihuollossa työskenneltäessä korostuukin sosiaalityöntekijän velvollisuus valvoa haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaidensa oikeuksien toteutumista. Tällä hetkellä sosiaalihuollon palvelujärjestelmä on kuitenkin muutoksessa, kun esimerkiksi hyvinvointialueuudistus, säästöpaineet, asiakasohjauskäytänteet ja lastensuojelun asiakasmitoitus haastavat sosiaalityöntekijöiden toimintaedellytyksiä päätöksentekijöinä ja asiakkaiden edun valvojina.
Työryhmässä tarkastellaan, miten sosiaalityöntekijöiden harkintavalta muotoutuu nykyisessä rakenteessa, miten päätöksiä sosiaalihuollossa tehdään sekä millaiset päätöksenteon prosessit voivat tukea asiakkaiden hyvinvointia erityisen haavoittuvissa tilanteissa. Lisäksi pohditaan, miten valvonnan keinoin voidaan varmistaa palveluiden laatu ja vaikuttavuus yksilö- ja järjestelmätasolla.
Työryhmään ovat tervetulleita sosiaalihuollon päätöksentekoon, harkintavaltaan ja valvontaan kytkeytyvät puheenvuorot. Toivomme työryhmään esityksiä monipuolisesti eri näkökulmista. Esitykset voivat olla suomen, ruotsin tai englannin kielellä, ja niistä käydään keskustelu esityskielellä. Kutsumme tutkijat, opiskelijat sekä käytännön työn tekijät pohtimaan yhdessä, miten sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä vastataan eettisiin ja yhteiskunnallisiin velvoitteisiin, vahvistetaan asiakkaan edun toteutumista päätöksenteossa ja edistetään asiakastyön vaikuttavuutta.

23. Vaikuttava ja näyttöön perustuva toiminta haavoittuvuuden ehkäisijänä sosiaalityössä
Työryhmän vetäjät: Essi Rovamo (essi.rovamo@uef.fi), Katariina Similä (katariina.simila@uef.fi ), Anna Miettinen (anna.miettinen@uef.fi) ja Anne Walden (anne.walden@pshyvinvointialue.fi)
Huom. Työryhmä kokoontuu vain perjantaina 16.5.

Vaikuttavuus on viime vuosina noussut keskeiseksi näkökulmaksi sosiaalityön käytännössä ja tutkimuksessa. Sosiaalityöltä odotetaan ja vaaditaan tietoa siitä, miten vaikuttavia ja kansantaloudellisesti kannattavia sosiaalihuollon palvelut ovat. Vaikuttavuudella tarkoitamme sitä, miten hyvin toteutetuilla interventioilla saadaan aikaan toivottuja tuloksia niille ominaisissa olosuhteissa. Näytöllä taas tarkoitamme ajantasaista, järjestelmällisesti koottua ja kriittisesti arvioitua tutkimustietoa. Näyttöön perustuvassa toiminnassa tutkimustietoa hyödynnetään sosiaalityön tilannearvioinnissa ja päätöksenteossa huomioiden samanaikaisesti asiakkaan näkemykset ja arvot, sosiaalityön asiantuntemuksen sekä kontekstin ominaispiirteet.
Sosiaalityössä tutkimusperustaisuutta pyritään vahvistamaan, sillä se määrittelee keskeisesti koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää, johtamista ja asiakastyötä. Asiakkailla on oikeus saada viimeisimpään tietoon ja näyttöön perustuvaa laadukasta palvelua. Kehittämällä näyttöön perustuvaa toimintaa ja lisäämällä tietoa palvelujen vaikuttavuudesta voidaan edistää sosiaalityön eettisyyttä. Sosiaalityön käytäntöjen – osana jokaisen sosiaalityöntekijän arkea – tulisi perustua tiedon systemaattiseen soveltamiseen sekä tehdyn asiakastyön vaikutusten arvioimiseen. On olennaista tarkastella miksi, miten, kenelle ja missä olosuhteissa sosiaalityön eri interventiot toimivat. Asiakkaiden hyvinvoinnin kohentaminen ja sosiaalisten haasteiden lieventäminen ovat sosiaalityön keskeisiä tavoitteita, joten vaikuttavuuden huomioiminen ei ole irrallaan sosiaalityön käytännöstä.
Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi niin empiirisen tutkimuksen esityksiä kuin käytännön puheenvuoroja, joissa kuvataan sosiaalityön näyttöön perustuvuutta tai vaikuttavuutta. Myös kirjallisuuskatsaukset, joissa käydään läpi valittua interventiota koskevaa aiempaa tutkimusnäyttöä, tutkimussuunnitelmat käynnistysvaiheessa olevista tutkimuksista ja näyttöön perustuvan kehittämistyön kuvaukset ovat tervetulleita. Työryhmän kielet: suomi, myös englanninkieliset puheenvuorot tervetulleita.

24. Uusia näkökulmia sosiaalisiin ongelmiin
Työryhmän vetäjät: Mikko Ilmoniemi, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto, mikko.ilmoniemi@tuni.fi
Jenni Simola, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto, jenni.simola@helsinki.fi

Sosiaalityön perusluonteeseen kuuluu ongelmallisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tunnistaminen ja tulkitseminen. Tätä sosiaalisten ongelmien tulkintatyötä tehdään niin sosiaalityön institutionaalisissa käytännöissä kuin tutkimuksessakin. Tulkinnat ovat aina suhteessa yhteiskunnalliseen kontekstiin ja toimintaympäristöjen muuttuessa korostuu tarve tunnistaa uusia ongelmallisia olosuhteita ja haastaa vakiintuneita ongelmamäärittelyjä.
Sosiaalityössä sosiaalisia ongelmia tunnistetaan, tulkitaan, nimetään ja määritellään, jotta niitä voitaisiin ymmärtää, niihin voitaisiin vastata ja ongelmia ratkaista. Sosiaaliseksi ongelmaksi määritteleminen on keino nostaa uusia, aiemmin huomiotta jääneitä tai yksityisiksi määriteltyjä ongelmia yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi. Samalla se on myös keino rajata tai laajentaa sosiaalityön professionaalista alaa ja ammatillista sisältöä sekä legitimoida julkisten interventioiden tekemistä tai tekemättä jättämistä. Sosiaalisten ongelmien määrittely on siten myös poliittista ja oleellinen osa sosiaalityön yhteiskunnallista valtaa.
Jonkin olosuhteen määrittäminen sosiaaliseksi ongelmaksi sisältää käsityksen siitä, että se aiheuttaa uhkaa, haittaa tai kärsimystä jollekin ihmisryhmälle tai yhteiskunnalle (Spector & Kitsuse 1987). Määritteleminen ei koskaan ole neutraalia toimintaa, sillä tulkinnat sisältävät aina moraalisia kannanottoja siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään hyvänä tai huonona. Usein nämä kannanotot esitetään joko implisiittisinä, jopa itsestään selvinä, tai tukeutuen esimerkiksi ammattieettisiin periaatteisiin tai lainsäädäntöön. Pelkkä vallitsevan normatiivisen koodiston tunteminen ei kuitenkaan yksinään riitä ongelmallisten olosuhteiden tunnistamiseksi ja ongelmamäärittelyn perusteluksi.
Tähän työryhmään kutsumme esityksiä, jotka avaavat uusia näkökulmia sosiaalisiin ongelmiin sosiaalityön tutkimuksessa. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi hyvän elämän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan teoretisointeja sosiaalisten vääryyksien tunnistamisessa tai tarkastella empiiris-teoreettisesti uusia ja muuttuvia sosiaalisia ongelmia. Tervetulleita ovat myös esitykset, jotka tarkastelevat tuoreista näkökulmista sosiaalityössä kohdattavia tunnettuja sosiaalisia vääryyksiä, kuten syrjintää, sortoa, marginalisointia tai riistoa. Rohkaisemme tuomaan myös alkuvaiheen ideoita yhteiseen keskusteluun.
Lähteet:
Spector, Malcolm & John I. Kitsuse (1987) Constructing social problems. New York: Aldine de Grueter.

25. Sosiaalityö ja politiikka
Työryhmän vetäjät: YTT Tuomo Kokkonen, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, tuomo.kokkonen@jyu.fi
YTT Jiri Nieminen, yliopistonopettaja (ma.) Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, jiri.h.e.nieminen@jyu.fi
YTT Nina Rantamäki, tutkimuskoordinaattori, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, niina.j.rantamaki@jyu.fi
VTM Sini Pallasvuo, projektitutkija. Jyväskylän yliopisto, sini.p.pallasvuo@jyu.fi

Politiikka on sosiaalityön ydinasia, mutta myös sen kartoittamatonta ja villiä rajaseutua. Politiikan näköala sosiaalityöhön suuntautuu yhtä hyvin ammatin itseymmärryksen ja yhteiskunnallisen aseman analyysiin, kuin myös sosiaalityön käytäntöjen tutkimukseen. Suomalaisessa keskustelussa politiikasta puhutaan usein alleviivaten sosiaalityön toisinaan kipeääkin kumppanuutta hyvinvointivaltion kanssa. Politiikka on läsnä sosiaalityössä myös silloin kun puhutaan ammattikunnan vastuusta asettua haasteellisissa elämäntilanteissa olevien kansalaisten puolelle tai sen kriittisistä pyrkimyksistä tuottaa edistyksellistä yhteiskunnallista muutosta.
Suppeassa merkityksessä politiikka koskee valtion julkista vallankäyttöä. Tällöin sosiaalityö voidaan nähdä byrokraattisena työnä, jossa työn poliittisuus ilmenee lähinnä hallinnollisia päätöksiä toimeenpanevana käytäntöpolitiikkana. Tässä kontekstissa yksittäisen sosiaalityöntekijän vaikutusmahdollisuudet ovat ohuet. Välittävässä merkityksessä politiikan ja sosiaalityön suhde voidaan ymmärtää kumppanuutena, jossa sosiaalityöntekijä on asiakkaansa tai asiakaskuntansa tukena. Sosiaalityön ja asiakaan kumppanuus nousee keskeiseksi, kun pyritään puuttumaan huono-osaisuuden rakenteellisiin syihin tai kun toimitaan asiakkaan tukena palveluiden tai etuisuuksien hakemisessa sekä kansalaisoikeuksien toteutumisessa. Myös sosiaalityön toiminta asiantuntijana lainsäädännön valmistelussa sekä palveluiden kehittämisessä tai yhteiskuntasuunnittelussa voidaan nähdä politiikaksi välittävässä merkityksessä.
Kolmanneksi eli laajassa merkityksessä politiikka on mikä tahansa sosiaalinen suhde, johon liittyy ristiriitoja ja pyrkimys yhteiskunnalliseen muutokseen. Tämän tyyppisestä poliittisuudesta esimerkkejä ovat mielenosoitukset ja erilaiset aktiot, joissa sosiaalityöntekijät tai sosiaalityön tutkijat ja asiantuntijat – mahdollisesti yhdessä asiakkaiden kanssa – vaativat parempaa maailmaa ja oikeudenmukaisuutta. Laajaan politiikan merkitykseen liittyviä kysymyksiä ovat myös miksi sosiaalityön ammattikunnan sanotaan olevan poliittisesti hiljaista, tai miksi eduskunta-, alue ja kuntavaaleissa ehdokkaat harvoin profiloituvat sosiaalityöntekijöinä? Politiikan välittävään ja laajaan merkitykseen liittyvät myös kysymykset sosiaalityön ja hyvinvointivaltion välisistä suhteista sekä sosiaaliturvassa ja palveluissa tapahtuvista muutoksista.
Sosiaalityö ja politiikka -työryhmä tutkii politiikan kysymyksiä sosiaalityössä kaikista edellä kuvatuista näkökulmista. Työryhmään ovat tervetulleita niin teoreettiset analyysit kuin esitykset, joissa käsitellään empiirisen tutkimuksen tuloksia. Esitykset voivat käsitellä sosiaalityön teorian ja käytännön kysymyksiä järjestelmätasolla Suomessa tai globaalisti, ne voivat nostaa esiin sosiaalisten ongelmien ja arvoisuuden poliittisuutta. Esitys voi olla myös (aate)historiallinen katsaus, käsiteanalyysi, tai se voi pureutua sosiaalityön (poliittisen) yhteiskuntasuhteen ajankohtaiskysymyksiin. Kieli: Suomi & englanti

26. Tekoälyn kynnyksellä – tekoäly sosiaalityön asiakkaiden haavoittuvuuden tunnistamisessa
Työryhmän vetäjät:
Petteri Heino, projektipäällikkö, Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Socca, petteri.heino@hus.fi
Jussi Seppälä, sosiaalityöntekijä, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Seniori-info, Gerontologinen sosiaalityö, antti-jussi.seppala@luvn.fi

Tekoälyä ollaan tuomassa sosiaali- ja terveysalalle muun muassa valtionhallinnon ohjaamana ja tukemana. Taustalla on toive siitä, että tekoäly olisi yksi ratkaisu toimialan kustannuspaineiden hallintaan ja työn vaikuttavuuden lisäämiseen (STM:n digiohjelma, DigiFinlandin selvitys). Kehittäminen on kuitenkin tapahtunut terveydenhuoltovetoisesti teknologia edellä, eikä siinä ole huomioitu sosiaalialan ja -työn eroa suhteessa terveydenhuoltoon. Sosiaalialalla ei ole juurikaan käyty keskustelua tekoälyn eettisistä haasteista ja käytännön vaikutuksista asiakastyöhön. Kysymys on kuitenkin suuresta työn tekemiseen liittyvästä murroksesta, johon olisi tärkeää saada mukaan kentän ääni ja tutkimustietoa. Mikäli tämä perusta jää huomioon ottamatta, on tekoälyn hyödyntäminen ja integroiminen sosiaalialan työhön vaikeaa.
Työryhmän tarkoituksena on pohtia sosiaalityön ja tekoälyn välisen suhteen kehittämistä. Tekoälyn tulemista jostakin ei tule odottaa, koska käytännöllinen tekoäly luodaan käyttöyhteyksissä. Tekoäly tulee ensin kouluttaa jollekin erityisalalle, vasta sen jälkeen tällaista orientoitua tekoälyä voidaan opetella käyttämään. Vähitellen tekoälystä voi tulla kollegan asemassa oleva yhteistyökumppani.
Tekoäly voi olla apuna sosiaalityön asiakkaiden haavoittuvuuden tunnistamisessa, sekä ongelmien ratkaisuissa. Esimerkiksi ikäihmisten taloudellisiin ongelmiin voitaisiin yksilö- ja rakenteellisella tasolla puuttua huomattavasti nykyistä aiemmin tekoälyn avulla, jolloin perintäkierteiden monitasoinen kuormitus vähenisi. Tekoäly voisi toimia jonkinlaisena asiakkaan epävirallisena edunvalvojana siten, etteivät ongelmat ehtisi kasvaa suuriksi. Tekoälyn tällainen käyttö tarkoittaisi suurta muutosta ajattelutapoihin ja yhteiskunnan järjestelmien toimintaan.
Työryhmään toivotaan sosiaalityön eri aloilta esityksiä siitä, miten tekoälyn avulla voidaan ehkäistä ennalta sekä korjata yksilö- ja rakenteellisen tason haavoittuvuutta erilaisissa sosiaalityön konteksteissa. Tekoäly on ajattelua auttava ja muuttava apuväline, jonka yhteiskunnallinen muutospotentiaali voi sen kokeilun kautta avautua tavalla, jota meillä ei ole ollut mahdollisuus aiemmin kokea. Työryhmän kieli: suomi, ruotsi tai englanti esityksen mukaan

27. Sosiaalityö perhesuhteiden säätelijänä
Työryhmän vetäjät: Aino Ritala-Koskinen, vanhempi yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto, aino.ritala.koskinen@tuni.fi
Leena Autonen-Vaaraniemi, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto (Porin yksikkö), leena.autonen-vaaraniemi@tuni.fi

Perhesuhteet ovat parhaimmillaan yksilön arkea ja hyvinvointia tukevia. Sosiaalityössä kohdataan kuitenkin usein päinvastaisia – haavoittavia, yksilön hyvinvoinnille vahingollisia perhesuhteita. Sosiaalityön rooli onkin näissä tilanteissa eri tavoin säädellä perhesuhteita. Perhesuhteiden olemassaoloa ja ylläpitämistä pyritään sosiaalityössä eri tavoin turvaamaan ja tukemaan, mutta yhtä kaikki näitä suhteita voidaan joutua kontrolloimaan, rajoittamaan ja jopa katkaisemaan.
Ilmeisimmin perhesuhteiden säätelyä tehdään lastensuojelun alueella, äärimmillään huostaanottotilanteissa, jolloin lapsi siirretään pois kodistaan huolenpidon pettäessä. Vaikeissa ero- ja huoltoriitatilanteissa tai lähisuhdeväkivaltatilanteissa sosiaalityöllä on tärkeä rooli perhesuhteiden säätelijänä. Perhesuhteiden säätelyä voi tunnistaa myös erilaisissa aikuissosiaalityön tai gerontologisen sosiaalityön tilanteissa. Lisäksi esimerkiksi vanhemman vankeuteen tai ylirajaisiin tilanteisiin, kuten pakolaisuuteen, voi liittyä perhesuhteiden säätelyä sosiaalityön tai muiden viranomaisten toimesta.
Perhesuhteiden säätely voi tarkoittaa viranomaispäätöksiä ja vakavaa juridista puuttumista yksityisiin perhesuhteisiin. Sosiaalityön arjessa perhesuhteiden säätely voi olla kuitenkin ohjaamista ja tukemista tietynlaisiin perhekäytäntöihin ja suhteiden ylläpitämisen tapoihin. Tällöin sosiaalityön ammatillinen ja moraalinen harkinta ovat vahvassa roolissa.
Kutsumme työryhmään alustuksia erilaisissa sosiaalityön konteksteissa esiin nousevista ihmisten hyvinvointia haavoittavista tilanteista, joissa sosiaalityö toimii eri tavoin perhesuhteita säätelemällä. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa ilmiötä tarkastellaan teoreettismetodologisesti tai ammattikäytäntöjen arjen näkökulmasta. Myös opinnäytteisiin pohjautuvat esitykset ovat tervetulleita. Toivomme työryhmään esityksiä ja keskustelua sosiaalityön roolista perhesuhteiden säätelijänä yli sosiaalityön sektorirajojen.