Graafisen suunnittelun opetuksella on pitkät perinteet Rovaniemellä jo ennen kuin graafiselle suunnittelulle saatiin oma koulutusohjelma Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan 20 vuotta sitten. Artenomitasoinen alan koulutus oli alkanut Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksessa eli tuttavallisemmin Rotkossa jo vuonna 1982.

– Miten mukavaa siellä Rotkolla oli työskennellä omassa luokassa. Meillä oli RadioMafiat päällä ja värkättiin kaikessa rauhassa julisteita ja muita tehtäviä ihan käsin: kynää, paperia, peiteväriä, kirurginveistä ja muita työkaluja käyttämällä. Piirtoheitintä pystyi käyttämään suurennuskoneena, kun heijasti jotain taululle ja piirsi suurennoksen siitä paperille, muistelee Annina Enlund.

Annina aloitti opinnot Rotkossa vuonna 1995. Anninan kurssitoveri Niina Walter muistelee valintakokeitaan.

– Tulin Rovaniemelle aikaisin aamulla. Olin viettänyt kaksi edellistä yötä junassa käytyäni valintakokeissa eri puolilla Suomea. Opiskelijabudjetilla en ollut varannut makuuvaunupaikkaa, vaan yritin nukkua penkillä. Rotkolla väsynyttä matkustajaa oli ensimmäisenä vastassa iloinen Esa Meltaus peukut pystyssä! Siitä tuli heti hyvä mieli, ja jaksoin tsempata kokeet, Niina kertoo.

Yksi Niina Walterin pääsykoetöistä Rotkon graafisen suunnittelun osastolle keväällä 1995. Tehtävänä oli rakentaa vastakkaiset maailmat tulitikkurasian ulko- ja sisäpuolelle.

He ehtivät opiskella vuoden Rotkossa, kunnes opetusministeriön päätöksellä Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitos sulautettiin Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan 1.8.1996. Yhdistämisen taustalla oli tavoite vahvistaa Suomessa taideteollisen alan korkeakoulutasoista opetusta ja tutkimustoimintaa. Liitoksen myötä Lappiin muodostui vahva taideteollinen yksikkö, mikä oli valtakunnallisesti merkittävää, sillä aiemmin alan yliopistotasoisia tutkintoja oli ollut mahdollisuus suorittaa vain Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä. Tiedekunnasta pyrittiin kehittämään kokonaisuus, joka samalla tukisi taideteollisuuden yrittäjyyttä. Päämäärä sopi yhteen silloisen korkeakoulupolitiikan kanssa, joka korosti elinkeinoelämän tarpeita.

Rotkon graafinen linja yhdistettiin tiedekunnassa mediatieteen yksikköön, ja graafisesta suunnittelusta tuli yksi audiovisuaalisen mediakulttuurin suuntautumisvaihtoehto. Päämääränä oli opintojen välinen synergia, mihin silloinen tiedekunnan talo, Pienteollisuustalo eli Piekkari kaupungin keskustan kupeessa, tarjosikin hyvät puitteet.

Rotkon graafikot naamiaisissa vuonna 1995. Kuvassa graafisen suunnittelun ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita, vasemmalta Hanna Sario, Niina Walter ja pingviininä Johanna Katajamäki.

Sivuaineesta ja suuntautumisvaihtoehdosta omaksi koulutusohjelmaksi

Rotkon liittäminen taiteiden tiedekuntaan oli merkittävä vahvistus myös yliopistolle itselleen: tiedekunnan opettajien ja opiskelijoiden määrä kaksinkertaistui. Rotkon perintönä tuli myös vahva tekemisen taito, jonka yhdistäminen tieteelliseen ja akateemiseen ajattelutapaan vaati henkilökunnalta paljon työtä.

Siirtymävaiheen jälkeen nähtiin, että graafisen suunnittelun opintoihin oli tarpeen lisätä taideteollisen alan tiede- ja metodologisia opintoja. Pro gradu -töiden tekeminen edellytti myös omien aineopintojen lisäämistä ja syventämistä. Tiedekunnan dekaanina toiminut professori Mauri Ylä-Kotola vahvisti tahtotilan graafisen suunnittelun oman koulutusohjelman suunnittelulle. Professori Riitta Brusilan johdolla graafisen suunnittelun opettajakunta ja ainejärjestö Typo ottivat aktiivisesti osaa kehittämistyöhön.

Oma täysimittainen graafisen suunnittelun koulutusohjelma alkoi 1.8.2002. Pilottina toimi tuolloin Graphic Management -maisteriohjelma (GraMa), joka loi pohjaa korkeimman asteen koulutukselle ja tutkimukselle. Koulutuksen päämääräksi asetettiin kyky soveltaa visuaalisen viestinnän suunnittelun taitoja monenlaisissa välineissä ja hahmottaa työn merkitys yhteiskunnassa. Ohjelma koulutti viestinnän muotoilijoita, jotka taitavat suunnittelun sekä osaavat myös johtaa sitä. GraMan katsottiin tukevan Lapin elämysteollisuutta ja edistävän matkailuun liittyvän kulttuurisen sisällön esille tuomista. Maisteriohjelman kehittämispäällikkönä toimi Marja Seliger.

Maisteriohjelmassa opiskeli muun muassa Jukka Kiviniemi, jolle Piekkarista ja GraMa-ajoilta on jäänyt mahtavia muistoja.

– Yksi parhaiten Piekkarista mieleen jääneistä muistoista on se itse paikka eli hieman rähjäinen, mystinen ja retro "tehdasfiilis". Pidin siitä tunnelmasta kovasti, ja se oli todella inspiroiva. Siellä sai tarpeen vaatiessa "sotkea" rauhassa, jos vaikka innostui käyttämään öljy-, vesi- ja peitevärejä tai pastelliliituja. Ei tarvinnut pelätä, että interiöörin pinnat menisivät pilalle. Tuohon aikaan alettiin jo puhua F-siiven rakentamisesta pääyliopistolle. Ajatus liian kliinisestä opiskeluympäristöstä ei pahemmin riemastuttanut. Merkillistä tai ei – olen näiden parinkymmenen vuoden jälkeen edelleen samaa mieltä, Kiviniemi toteaa.

– Muistelen myös lämmöllä pikkukahvilaa, joka oli Piekkarilla katutasossa. Taisi olla opiskelijakahvila? Ja erityisesti siellä joskus tarjolla ollutta savuporojuustokeittoa!

Nykyään Kiviniemi toimii graafisen suunnittelun yliopisto-opettajana Lapin yliopistossa ja valmistelee väitöskirjaa. Sen aiheena ovat graafisten merkkien mielikuvat ja merkitykset, kohteena erityisesti Lapin matkailuyritykset.

Jukka Kiviniemen kuvitus Graphic Management -maisteriohjelman Aava-julkaisussa, teemana Valkoinen, 2003.

Unohtumaton Rovaniemi

Vuosituhannen taitteessa Piekkarilla oli vaihto-opiskelijana müncheniläinen Sebastian Peel. Hän kertoo taiteiden tiedekunnan vaikuttaneen syvästi hänen ilmaisuunsa sekä auttaneen häntä kasvamaan ja toteuttamaan taiteellisia unelmiaan. Hän kuvaa imeneensä vaikutteita suomalaisesta luonnosta, tarinoista sekä kansantaiteen koristeluista. Nykyään Peel työskentelee laajasti taiteen, suunnittelun, valokuvauksen ja kuvittamisen kentässä. Hän haluaa kertoa tarinoita ja luoda designia, joka tekee ihmiset onnellisiksi.

– Suomen ainutlaatuinen kulttuuri, taide ja muotoilu vaikuttivat minuun syvästi, ja opiskelu Lapin yliopistossa teki minusta sen taiteilijan, joka nyt olen. Suomen rikas tarinaperinne ja suomalaisten vahva yhteys luontoon näkyy joka puolella Rovaniemeä, Peel kertoo.

Satu. Luonnos ja sekatekniikka. Sebastian Peel 1999.

Käyttötaidetta ja suunnittelun taitoa akateemisella perustalla

Graafisen suunnittelun opetus siirtyi vuonna 2006 tiedekunnan uusiin tiloihin yliopiston pääkampukselle, ja välillä muutama vuosi vietettiin Pöykkölän evakkotiloissa. Koulutusohjelman opintosuunnitelmaa on kehitetty edelleen tiedeperustaa vahvistaen. Opinnoissa korostetaan vahvaa suunnittelun taitoa sekä tuodaan esille taiteen ja käyttötaiteen välistä eroa. Käyttötaiteen keskeisiä kriteereitä ovat sopivuus käyttötarkoitukseensa, miellyttävyys ja toimivuus tarkoituksessaan.

Vaikka mediaympäristö on muuttunut, keskeinen suunnittelun tavoite on pysynyt samana: luoda muoto, joka vastaa sisältöä sekä ottaa huomioon viestinnälliset tavoitteet. Usein ne liittyvät mielikuviin tai muihin ei-konkreettisiin asioihin. Kasvavana alueena on informaation muotoilu, jossa tietoa jäsennetään mahdollisimman hyvin käytettäväksi. Pro gradu -tutkielmissa ovat yleistyneet practice based -tyyppiset lähestymistavat, jolloin omalla suunnittelutyöllä on keskeinen rooli tiedon tuottajana.

Opastesuunnittelun kurssilla erityinen huomio kiinnitetään esteettömyyteen, opasteiden havaittavuuteen ja ymmärrettävyyteen. Miku Huttusen harjoitustyö Wayfinding and signage -kurssille, 2019. Opettaja professori Markus Schröppel.

Uutena avauksena toimii myös koulutuslaajennuksena toteutettu kokemuksen muotoilun kandidaattiohjelma. Vuonna 2021 alkanut ohjelma yhdistää matkailututkimuksen ja useiden muotoilualojen opintoja. Ohjelman yliopistonlehtorina toimii Niina Walter.

Paikallisten projektien kautta opiskelijat ovat saaneet käden jälkensä näkyviin Rovaniemellä ja lähialueilla. Viimeksi kurssityönä luotiin Rovaniemen Kotiseutupäivien viestintämateriaalin ulkoasu. Myös katukuvassa näkyvät Korundin, Pilkkeen ja Rovakairan visuaaliset tunnukset saivat muotonsa suunnittelukilpailujen kautta. Muita esimerkkejä ovat Rovaniemen kirjastoautojen ulkoasut vuosina 2005 ja 1998 sekä Lapin keskussairaalan opastejärjestelmä, jonka muotoili kaksi opiskelijaa osana pro gradu -tutkielmaansa. Kuusamon Kansainvälinen matkailu- ja kulttuurikeskus Karhuntassu -hanke puolestaan tarjosi vuonna 2020 opiskelijoille pohdittavaa, kuinka löytää matkailijat ja millä tavoin viestiä heille palvelupolun eri vaiheissa.

Emma Chudoba sijoittui toiselle sijalle vuoden 2018 My Finland -julistekilpailussa.

Visuaalisen ilmeen sovellus käsiohjelmaan Rovaniemen Valtakunnallisille Kotiseutupäiville. Suunnittelu Elli Noropirtti ja Viivi Hyvärinen, 2022. Käsiohjelman taitto Tuija Alariesto.

Graafisen suunnittelun koulutusohjelman opettajat ovat suunnittelun ammattilaisia ja toimineet alalla myös yliopiston ulkopuolella. Koulutusalan ytimeen sijoittuvia väitöskirjoja on jo julkaistu useita, aiheina esimerkiksi opastejärjestelmät ja visuaalisen informaation rakentaminen sanomalehden verkkouutisiin. Viimeisin väittelijä on yliopistonlehtori Leena Raappana-Luiro, joka vuosi sitten pureutui kysymykseen, mistä kuvittajan visuaalinen tyyli juontuu ja miten sitä voi sovittaa vaihtuviin käyttötarkoituksiin.

Koulutusohjelmasta on tähän mennessä valmistunut 200 taiteen maisteria ja 220 kandidaattia. Viime keväänä graafisen suunnittelun koulutus nousi Lapin yliopiston vetovoimaisimmaksi hakukohteeksi, kun tarkastellaan ensisijaisten hakijoiden määrää suhteessa koulutuksen aloituspaikkoihin. Valmistuneet ovat sijoittuneet enimmäkseen Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun ja Rovaniemen seuduille. Tehtävänimikkeitä, joita käytetään myös tarkentamaan graafisen suunnittelijan nimikettä, ovat esimerkiksi Art Director, Web Designer ja UX designer (käyttäjäkokemussuunnittelija). Valmistuneita toimii myös pelialalla, kuvittajina, tutkijoina ja opettajina.

Teksti: Silja Nikula

Kirjoittaja on graafisen suunnittelun professori. Työskenteli mainosgraafikkona ennen Rovaniemelle muuttoaan. Aloitti opettajana Rotkossa ja siirtyi opettajaksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan 1996. Laajensi osaamistaan työn ohessa suorittaen taiteen maisterin tutkinnon vuonna 1999. Valmistui taiteen tohtoriksi vuonna 2012 väitöstutkimuksellaan Paikan henki. Matkailijan mielikuvasta graafiseksi kuvaksi. Tutkijana häntä kiinnostavat käyttökuvat, niiden merkitykset ja tulkinnat osana ihmisten arkikäytäntöjä.

Lähteet:

Salo, M. & Junila, M. 2009. Pohjoisen puolesta – pohjoista varten. Lapin yliopiston historia 1979–2008.
Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitos. Yhdistymissuunnitelma 18.5.1995.
Graafisesta suunnittelusta halutaan pääaine. Lapin Kansa 23.3.2000.