Häirikkö-seminaarissa tarkastellaan yhteiskuntakriittisesti ja yllättävistä näkökulmista ajankohtaisia ilmiöitä. Seminaari jatkaa keskustelua yhteiskuntatutkimuksen vaikuttavuudesta ja merkityksestä Jarno Valkosen toimittaman teoksen Häiritsevä yhteiskuntatutkimus (2018) hengessä.

Luentoja järjestetään kerran kuussa tammikuusta huhtikuuhun. Seminaarin henkeen kuuluu, ettei etäosallistuminen ole mahdollista, vaan keskustelu käydään paikan päällä. Luentojen teema valikoituu kunkin alustajan mielenkiinnon mukaan, eivätkä luennot noudata tarkkaa etukäteissuunnitelmaa.

– Luennoille on yhteistä ajankohtaisuus sekä kriittinen ja pähkäilevä ote. Perjantaiseminaarista on muodostunut keskusteleva, akateeminen yhdessäoppimisen käytäntö. Tervetuloa kuulkaa ihan kaikki, toivottaa professori Jarno Valkonen.

Seminaarissa on tarjolla kahvia ja pientä naposteltavaa.

Kurssin suorittaminen

Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaari on laajuudeltaan 3–5 op:n kurssi. Se suoritetaan luentopassikäytännön mukaisesti.

Lisätietoja luentopassista ja perjantaiseminaarista

Jarno Valkonen, jarno.valkonen(at)ulapland.fi

 

Perjantai 31.1.2025, klo 13–15, LS A141: Omaehtoinen kannabiksen käyttö – Häiritsevää huumemyönteisyyttä vai tarpeellinen täydennys huumeiden käyttötapoja kuvaaviin käsitteisiin?

Kannabiksen kanssa tekemisissä oleminen on yhteiskunnallinen huolenaihe, jota koskeva tieto ja totuuskäsitykset perustuvat huumepoliittiseen hallintaan. Esimerkiksi yleisesti tiedossa olevat huumeiden käyttötapoja kuvaavat käsitteet koskettavat myös kannabiksen käyttöä ja ovat hallintaa tekevien tahojen määrittelemiä. Tavallisimmat käyttötapakäsitteet kuvaavat huumeiden käyttötilanteita (viihdekäyttö), käytön tiheyttä tai keskeisyyttä omassa elämässä (satunnaiskäyttö, säännöllinen käyttö) tai suhdetta huumeen käyttöön (riippuvuuskäyttö). Huumeita käyttävien ihmisten omat tavat sanoittaa ja ymmärtää omaa huumeiden käyttöään jäävät nykyisessä huumepolitiikassa hämärän peittoon.

Puheenvuorossaan Eve Orhanli tuo esiin, ettei riippuvuuskäyttö-käsitteelle ole yleisesti käytössä olevia vaihtoehtoja, jotka kuvaisivat suhdetta huumeen käyttöön. Tämä osaltaan myös yksipuolistaa ja ongelmakeskeistää ymmärrystämme huumeilmiöstä. Ongelma- ja riskikeskeiselle huumepolitiikalle ajatus omaehtoisesta huumeen käytöstä on vieras ja näyttäytyy tiedossa olevia huumeiden käytön haittanäkökulmia haastavana. Orhanli tuo keskusteluun ongelmakeskeisen lähestymistavan ulkopuolelle paikantuvaa, valtayhteiskuntaan integroitunutta kannabiksen käyttöä sekä kannabista käyttävien ihmisten omia tapoja sanoittaa ja jäsentää kannabiksen käyttöään.

Perjantai 21.2. 2025, klo 13–15, LS A141: Pyyteettömät hyväntekijät vai vallankahvassa pysyvät jäärät? Urheiluvalmennuksen vaietut käytännöt

Suomesta on pitkään haluttu luoda kuvaa maana, jossa mahdollisuudet ovat tasa-arvoiset. Yleisellä tasolla tämä on perustunut ideologiaan, jossa kuka tahansa voi riittävällä päättäväisyydellä toteuttaa toiveensa ja edetä tavoitteitaan kohti. Urheiluseurojen näkökulmasta tämä on liittynyt ihanteeseen, jossa ihmisillä on vapaus perustaa yhdistys jotakin tiettyä aatetta varten ja kerätä ympärilleen ihmisiä toteuttamaan sen mukaista toimintaa. Kyselytutkimukset antavat viitteitä siitä, että tämä ihanne yhdenvertaisuudesta on ristiriidassa ainakin valmentajien osalta. Urheilussa vuosikymmenten ajan jatkunut sukupuolten välinen epätasa-arvo valmentajien osalta viittaa siihen, että mahdollisuudet kansalaistoiminnassa eivät ole kaikille samanlaiset.

Puheenvuorossaan Sanna Erdoğan pohtii, mitä vapaaehtoistyöhön perustuvaa urheiluvalmennuksessa tapahtuu silloin, kun sitä tehdään aatteen palosta ja perinteitä kunnioittaen. Puheenvuoro pohjautuu Erdoğanin väitöskirjatutkimukseen, jossa selvitetään valmentajien positioita urheiluseuroissa. Millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on toimia valmentajan tehtävässä ja miten erityisesti kilpaurheilun valmentajan tehtävä rakentuu?

Perjantai 28.3. 2025, klo 13–15, LS A141: Digi-Jumalan selän takana? Yhteiskuntakriittinen näkökulma ikääntyneiden digitaitoihin

Suomalainen yhteiskunta elää arkeaan digitalisaation kiihtyvissä pyörteissä. Palveluja, viestintää ja tiedonvälitystä on digitalisoitu niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla. Suomi on Euroopan kärkimaita digitaalisten julkisten palvelujen tarjonnassa ja kysynnässä, samoin kuin kansalaisten digitaidoissa. Ikääntyneet kansalaiset eivät kuitenkaan kaikki ole nuorempiensa tavoin hypänneet digitalisaatiokehityksen kelkkaan. Syyksi tähän on tyypillisesti nähty ikääntyneiden puutteelliset digitaidot, ja ratkaisuksi tarjottu koulutusta ja tukea.

Kasvatustieteen professori Päivi Rasi-Heikkinen pohtii alustuksessaan ikääntyneiden digitaitoja laajana yhteiskunnallisena kysymyksenä, jonka suhteen eri toimijoiden on syytä katsoa peiliin. Miten eri toimijat marginalisoivat ikääntyneitä ja heidän digitaitojaan? Kuinka kohtuullinen on digitaitojen elinikäisen oppimisen vaade? Missä määrin digiyhteiskuntaa on rakennettu palvelemaan kaikkia ikääntyneitä – heidän lähtökohtiaan, tarpeitaan ja elämänkulkuaan? Alustus kokoaa Rasi-Heikkisen 15-vuotisen tutkimustyön (ks. https://paivirasi.webnode.page/) keskeisiä tuloksia ja johtopäätöksiä.

Perjantai 11.4.2025, klo klo 13–15, LS A140: Maailmasuhteiden uudelleenajattelu nukkuvan naisruumiin avulla

Ekokriisien aikakausi on tuonut maailmasuhteemme kriittisen tarkastelun kohteeksi. Miten päästä irti ihmisen ylivertaisuuteen, järkeen ja hallintaan perustuvasta ajattelusta ja avata sen sijaan toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia? Miten avata tilaa sellaiselle ajattelumallille, joka olisi yhtä aikaa kriittistä, luovaa ja huolta pitävää?

Puheenvuorossa professori Anu Valtonen lähtee jäljittämään toisenlaista ajattelua, toisenlaista kieltä ja toisenlaista maailmasuhdetta nukkuvan naisruumiin kautta; ruumiin, joka kietoutuu yhteen monilajisen ja materiaalisen maailman kanssa. Hän käyttää nukkuvaan ruumiiseen kietoutuneita biologis-kulttuurisia erityispiirteitä eettis-poliittisena vastarinnan mahdollisuutena; häiritseväthän nämä piirteet sopivasti vallitsevaa länsimaista teknis-rationaalista ajattelumaailmaa. Feministisen uusmaterialismin ja feministisen uteliaisuuden innoittamana hän analysoi omakohtaisia, arkisia uneen ja nukkumiseen liittyviä havaintoja ja kokemuksia, ulkoilmassa ja sisällä, joogamatolla ja sängyssä, matkoilla ja mökillä.

Tarkastelu jäsentyy kolmeen teemaan – ilmasuhteet, haavoittuvat suhteet ja ajalliset suhteet – jotka artikuloituvat hengittävän ruumiin, läsnä/poissaolevan ruumiin ja pysähtyneen ruumiin kautta. Analyysien kautta arkiset itsestäänselvyydet tulevat ihmettelyn kohteeksi ja asettuvat osaksi yhteen kietoutuneita monilajisia riippuvuussuhteita. Niiden avulla, kenties, on mahdollista kehittää vastuun- ja vastaanottamisen kykyä sekä avata tilaa elämää ylläpitävälle ajattelulle ja kielelle.

Puheenvuoro perustuu Valtosen tulevaan kirjaan Thinking with the sleeping body. A feminist reimagination of human-Earth relations (Punctumbooks).