Elokuussa 2025 astuu Suomessa voimaan laaja oppimisen tuen uudistus. Sen tavoitteena on edistää inkluusiota ja mahdollistaa aiempaa selkeämpi ja yhdenvertaisempi oppimisen tuen järjestelmä. Susanna Myllynevan mukaan uudistukseen liittyvä keskustelu ryhmiin sijoittumisesta ja oppimisen tuesta ohjaa ajattelemaan inklusiivisuutta perinteisesti.

Myllyneva haluaa omalla tutkimuksellaan palauttaa inkluusiosta käytävää keskustelua lähemmäksi sen eettistä perustaa. Samalla hän muistuttaa, että yhdenvertaisuus ja yhteisöön kuuluminen ovat kaikille kuuluvia oikeuksia.

– Inkluusio tulisi ymmärtää ennemminkin asenteena ja suhtautumistapana kuin oppilaan ryhmittelyyn liittyvänä käytännöllisenä kysymyksenä. Inkluusio tarkoittaa jokaisen – ei ainoastaan oppimisen tukea tarvitsevan oppilaan – oikeutta olla omassa koulussa omana itsenään, Myllyneva painottaa.

Koulussa lasten ja nuorten toiseuden ja yhteisöön kuulumattomuuden kokemukset liittyvät esimerkiksi neuroepätyypillisyyteen, seksuaalivähemmistöihin ja mielenterveysongelmiin. Myllyneva peräänkuuluttaa tarkastelemaan koulussa omaksuttuja asenteita ja kyseenalaistamaan totuttuja toiminta- ja ajattelutapoja.

– Meidän tulisi rakentaa koulua, jossa jokaisella yksilöllä on väliä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Tarvitsemme muutosta nykyiseen kulttuuriin, johon kuuluu niin poissiirtämistä kuin erottelevaa nimeämistä ja ominaisuuksien ohittamista, Myllyneva kertoo.

Myllyneva syventyi väitöstutkimuksessaan erityisesti aikuisten koulumuistoihin sijoittuviin toiseuden kokemuksiin. Hän selvitti, miten toiseus koulumaailmassa ilmenee ja rakentuu, ja miten toiseutta voidaan koulun kohtaamisissa purkaa.

Toiseus on usein häiritsevää erottumista

Myllynevan tutkimus paljastaa, että toiseus voi kokemuksena olla kielteinen, myönteinen tai ristiriitainen. Koulussa se ilmenee vahvimmin häiritsevänä erottumisena oletuksenkaltaisesta yksilöstä.

– Ulkoiset piirteet, sisäiset ominaisuudet, vääränlaisena koettu oleminen ja käytös sekä poikkeavat perhetaustat voivat kaikki muodostua toisia häiritseviksi asioiksi, Myllyneva kuvailee.

Samalla toiseus voi olla myös itse tavoiteltua ja haluttua erottautumista niistä, jotka voidaan luokitella tavallisiksi. Lisäksi toiseuden kokemus voi syntyä silloin, kun yksilö ei halua erottua muita parempana tai kun hän ei pysty täyttämään itseensä kohdistuvaa myönteistä odotusta.

Opettajan välittäminen purkaa toiseutta

Koulussa tapahtuvat erilaiset arvioinnit ja erottelut rakentavat toiseutta. Rakentajina toimivat sekä oppilaat että opettajat, ja tämä tapahtuu sanoin, teoin ja elein. Myllyneva muistuttaa, että toiseutta rakentuu myös vertailevassa, hiljaisessa vaikutussuhteessa muihin, kun oma poikkeavuus havaitaan.

Tutkimustuloksista hahmottuu kuvitteellisen ihanneihmisen kuva.

– Kuva kertoo siitä oletuksesta, millainen lapsen ja nuoren tulisi olla, jotta hän tulisi hyväksytyksi oppilaana ja vertaisena. Näin toiseus ilmenee kaipauksena mukaan kuulumisesta.

Toiseuden kokemusten purkaminen ja monimuotoisuuden hyväksyminen koulussa edellyttää erityisesti yhtä asiaa: opettajien välittämistä. Välittämistä voi osoittaa monin tavoin.

– Se on opettajien läsnäoloa, kiinnostumista ja kuuntelemista, ymmärrystä ja myötätuntoa. Lisäksi se tarkoittaa kiusaamiseen puuttumista sekä dialogia oppilaiden ja opettajien välille. Myllyneva erittelee.

Se, miten koulussa puhutaan ja toimitaan, kertoo koulumaailmassa vallitsevista arvoista ja asenteista. Myllynevan mukaan tarvitsemmekin koulumaailmaan yhdenvertaisuuden edistämiseen sitoutunutta keskustelua. Hän kehottaa pohtimaan hetken muutamaa ajankohtaista kysymystä: Onko koulu yhteinen? Mahtuuko sinne kaikenlaisuus?

Tietoa väitöstilaisuudesta

KM Susanna Myllynevan akateeminen väitöskirja Häiritsevä, tavoiteltu ja kaipaava erottuminen – Narratiivinen tutkimus toiseuksien monimuotoisuudesta ja purkamisesta koulukokemuksissa tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 13.6. klo 12 alkaen luentosalissa B126 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori Arto Kallioniemi Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Tanja Äärelä Lapin yliopistosta.

Tilaisuutta voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Väitöstilaisuuden jälkeen on kahvitilaisuus ravintola Fellissä.

Tietoa väittelijästä

Susanna Myllyneva valmistui luokanopettajaksi Turun yliopistosta 2007 ja erityisopettajaksi Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta 2017. Hän aloitti jatko-opiskelijana Lapin yliopistossa tammikuussa 2021.

Myllyneva on työskennellyt useita vuosia luokanopettajana ja erityisopettajana. Väitöskirjatyöskentelyn ohella hän on toiminut myös osa-aikaisena tutkijana Lapin yliopistossa. Tällä hetkellä Myllyneva työskentelee Oulun sairaalakoulussa konsultoivana erityisopettajana.

Väitöskirjan kirjoittamiseen Myllyneva sai vuoden työskentelyapurahan Suomen Kulttuurirahastolta. Väitöskirjan viimeistelyyn Lapin yliopisto myönsi hänelle Esko Riepulan apurahan.

Lisätietoja

Susanna Myllyneva
myllynevasusanna(at)gmail.com
+358 50 301 4575

Tietoja julkaisusta

Myllyneva, Susanna (2025) Häiritsevä, tavoiteltu ja kaipaava erottuminen – Narratiivinen tutkimus toiseuksien monimuotoisuudesta ja purkamisesta koulukokemuksissa. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 409. ISBN: 978-952-337-482-9, ISSN: 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-482-9